Luukku 24: Jalon Jouluaatto

Hyvää Joulua toivottaa Etenemisen tempo -blogi!

Joulukalenterin 24. luukku onkin Jalon MyDay Jouluaatosta. Jalo kertoo siis omasta näkökulmastaan jouluaaton tapahtumia. Ilmi tulee kuitenkin kaikki mitä minäkin teen jouluaattona. Teen blogiin huomenna vielä yhten joulukalenterin bonus-luukun, joka tulee sisältämään paljon toivotun joululahjaesittelyn. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana jouluaatto hyvässä seurassa! Mutta nyt on aika antaa suunvuoro Jalolle! :)

Hei kaikille, minä olen Jalo ja Hyvää Joulua vielä minultakin, vaikka taisi se ihminen jo toivotella puolestani. Minusta voitte lukea taustatietoa omalta esittelysivultani. Jouluaattoaamu alkoi heräämisellä vähän ennen kuutta. Ensimmäisenä oli ohjelmassa aamulenkki äidin kanssa. Lenkin jälkeen palasin takaisin kotiin ja menin suoraan Doriksen viereen nukkumaan lisää. Doriksen puhelin herätti meidät kello 6:30. Doris oli kyllä tosi unelias ja ynisi vaan sängyssä, no se sopi minulle sainpahan nukkua vielä vähän. Jaksoihan se ihminen viimein nousta joskus 6:47. Seitsemän aikaan äiti laittoi minulle valjaat ja tonttulakin. Minä luulin, että lähdetään heti, mutta Doris oli tuttuun tapaansa hieman hidas. Noin 7:03 lähdettiin kotoa. Ensin mentiin kauppaan. Äiti melkein juoksi edeltä, koska hänellä oli ilmeisesti kiire ja minulle tuli ihan hätä, että minne se oikein juoksee. Äiti meni kauppaan ja minä jäin Doriksen kanssa odottamaan ulkopuolelle.

En nähnyt minne suuntaan äiti meni liukuportaiden jälkeen, joten säntäilin joka suuntaan nuuskien hajujäkeä, mutta en löytänyt sitä oikeaa suuntaa. Lopulta näin äidin tulevan kaupasta ja olin todella innoissani nähdessäni hänet. Sitten lähdettiin kotiovea kohti. Luulin, että menemme kotiin, mutta kävelimmekin vain rapun ohi. "Minnehän me olemme matkalla?" -ajattelin. Huomasin pian, että menimme juna-asemalle odottamaan junaa.

Juna tulikin tosi pian ja minulla oli kova kiire mennä ensimmäisenä sisään. Junassa näin muita ihmisiä ja muutamia koiria. Doris oli helpottunut, kun osasin olla haukkumatta. Vähän oli kuitenkin pakko vikistä ja haukotella junassa, oli se sen verran stressaavaa.

Sitten vaihdoimme junaa Pasilassa. Seuraavaa junaa odotellessa eräs täti kysyi omistajiltani, että olenko pentu. Vastattiin, että olen jo viisi ja puoli vuotta mutta hyvin säilynyt! Käännytin ihailevia katseita myös molemmissa junissa. Olen minä sen verran hurmuri-poitsu! ;)

Saavuttiin perille puoli yhdeksän aamulla. Tulimme siis jouluaatoksi ja joukupäiväksi äidin siskon luokse viettämään joulua. Ensimmäisenä minä tutkin koko asunnon läpikotaisin, samalla kun ihmiset söivät joulupuuroa aamiaiseksi. Nuuskin myös kaikki hyllyt joihin ylsin ja maistoin tädin töppöstä. Doris ei kuitenkaan pitänyt siitä, vaan otti sen pois minulta. Sitten Doris laittoi lahjoja joulukuusen alle, minä katselin vierestä, mutta en jaksanut kauaa poseerata vaan sain riehumiskohtauksen ja juoksin huoneesta toiseen. Se nauratti ihmisiä.

"Onks ny ihan pakko olla tässä aloillaan? Ois niin paljon tutkittavaa."

"Vähä on kauluri vinossa, mut haittaax se?"

Sitten väsähdin kaikesta hössötyksestä. Jo oli aikakin rauhoittua, ajatteli ihmiset. Doris ja hänen tätinsä katsoivat televisiosta mm. lumiukon ja Joulurauhanjulistuksrn, kun minä makoilin sohvalla heidän vieressä. Myöhemmin sain maistaa juuri valmistunutta kinkkua, ennen kuin ihmiset lähtivät joulusaunaan puolen päivän jälkeen. Tunnin he melkein siellä olivat. Kun ihmiset palasivat, olin taas ihan innoissani.

Sitten oli näköjään aika avata lahjat. Äiti ja Doris olivat vähän kärsimättömiä. Seurasin vierestä kun muiden lahjoja avattiin ja kjn tuli kohdalle minun lahjani, niin olin avaamisessa mukana. Sain lahjaksi paljon erilaisia herkkutikkuja ja luita, sekä yhden lelun äidiltä ja Dorikselta. Doris sai myös kivoja lahjoja, ainakin hän vaikutti siltä. Lahjojen avaamisen jälkeen ihmiset rupesivat laittamaan joulun pääateriaa pöytään. Tarjolla oli kinkkua, kinkkua ja kinkkua! En haistanut oikeastaan muuta kuin maukkaan, mehevän, murean, rapean, herkullisen kinkun, joka tuoksui nenääni huoneiston joka kolkkaan. Halusin vain sitä! Istuin, tuijotin ja ynisin. On se kumma, kun ihmiset eivät antaneet edes yhtä pientä palaa tuosta ihanasta möhkäleestä! Sitten se asetettiin muiden herkkujen kanssa ruokapöytään.

Pöydällä oli kinkun lisäksi lanttu- ja porkkanalaatikkoa, salaattia, mätiä, silliä, lohta, perunaa, jotain sinappitahnaa, sienisalaattia, erilaisia leipiä ja paljon muuta. Minäkin sain oman osuuteni joukuateriasta. Sain palan kinkkua, sekä porkkana- ja lanttulaatikkoa, kuten alempana olevasta kuvasta näkee. Jouluaterian päätteeksi ihmiset söivät vielä jälkiruuaksi leipäjuustoa, hillon ja piparkakun kera.

Jouluaterian jälkeen minun teki mieli päästä ulos lenkille, joten Doris lähti lenkittämään minua. Minulla on ollut koko päivän käytössä Doriksen eilen ostama uusi hieno heijastava vaaleansininen talutushihna. Ainakin Doris sanoi pitävänsä siitä. Se on kuulemma hienon värinen ja hyvä käytössä pituutensa(3 metriä) ja heijastavuutensa ansiosta. En oikein ole varma, pitääkö äiti siitä kovinkaan. No katsotaan, kyllä siihen tottuu. Nyt lenkin jälkeen käyn nukkumaan, kun muutkin ovat ruokalevolla. Sitten myöhemmin jaksan taas vahtia silmä kovana, mitä ihmiset puuhaavat.

Ihmiset nukkuivat päiväunia viiden kuuden aikaan iltapäivällä, joten minä nukuin myös. Herättyämme ihmiset söivät joulutorttuja, erilaisia kakkuja ja pipareita, sekä joivat kahvia ja kokista. Minulle ei tainnut olla mitään joten jatkoin unia rauhallisessa paikassa. Koko loppupäiväni kului oikeastaan nukkuen. Kävin vain pienellä iltalenkillä kahdeksan aikaan äidin kanssa. Sitten ihmiset aloittivat Joulutarinan katsomisen televisiosta. Pian menimme kaikki jo nukkumaan väsyneinä päivän tapahtumista vatsat täynnä jouluruokaa ja hyvää joulumieltä.

Kiitos teille ahkerille lukijoille, jotka olette seuranneet blogini joulukalenteria! Otan mielelläni palautetta vastaan, jotta voin kehittää blogiani ja joulukalenteria ensi vuotta varten. Kiitos!

Hyvää Joulua vielä kerran! :)