Meni pari viikkoa ja mietittiin muita kenneleitä, kunnes äitini kysyi minulta, olisiko jokin muu rotu kiva. Katsoin sillon seinälläni ollutta koirarotujulistetta ja sanoin, että jackrussell. Olin katsonut youtubesta paljon videoita temppuilevista, viisaista ja oppivaisista jackrusseleista. Erityisesti olin ihastellut Jesse-jackrussellin videoita JustJesse197-kanavalta. Halusin itsellenikin tuollaisen viisaan koiran, jolle voi opettaa kaikenlaista. Plussaa toi myös se, että jackrussell on vähän niin kuin virallinen tallikoirarotu. Noh, sitten äitini löysikin aika nopeasti Tsarodej-kennelin sivuille. Äitini otti kenneliin yhteyttä, kävimme katsomassa koiria paikan päällä ja pian meille olikin varattuna urospentu mustavalkoisesta pentueesta. Kävimme katsomassa pentuetta muutaman kerran kun ne kasvoivat vielä emon helmoissa. Mutta sitten kasvattaja ilmoittikin, että emme valitettavasti saisikaan pentua siitä pentieesta, mutta saisimme toisesta suunnilleen saman ikäisestä pentueesta pennun. Tämä pentue oli ruskeavalkoinen. Kävimme katsomassa sitäkin muutaman kerran. Sitten kesäkuun alussa 2010 koitti vihdoin päivä, jolloin menimme hakemaan pentumme sen uuteen kotiin. Odotin pentua innoissani ja minua jännitti tosi paljon. Kasvattaja toi ruskeavalkoisen, pienen, pyöreän ja pehmeän koiranpennun sylissään eteemme. Sydän siinä suli, miten ihanan pennunpyöreä, pehmeä ja söpö se oli! Veimme pennun tuttumme autokyydillä kotiin.
Tsarodej Jack Vincenzo on kasvattajan pennulle antama virallinen nimi. Minulla ja äidilläni oli jo villakoiraa miettiessämme nimi pennulle. Siitä tulisi ehdottomasti "Jalo"! Ja Jaloksi me tämän jackrussellin terrierin nimesimme. Nimi on ollut erittäin hyvä alusta alkaen. Se on sopivan pituinen ja mielestäni hyvin sopiva nimi koiralleni. Jalon kasvaessa varmistuimme siitä, että se olisi sileäkarvainen. Näin jälkikäteen mietittynä karkea- tai puolikarkeakarvainen ei olisi ollutkaan yhtä ihanan näköinen. Sillä vieläkin, vaikka Jalo on jo 5,5 vuotta, jotkut ohikulkijat kysyvät "Onpa söpö koira! Onko se pentu?". Jalo tosiaan näyttää paljon nuoremmalta kuin mitä se oikeasti on ja sehän on vain hyvä asia.
Jalon tultua kotiin, pian kaikki kaverini ja tuttuni olivat nähneet koirani ulkona tai tulleet ihastelemaan sitä kotiimme. Jalon pentuaikoina kävimme paljon koirapuistossa ja pidin Jaloa myös golfkentällä vapaana muiden koirien kanssa. Olimme perustaneet sellaisen pienen kerhon nimeltä ELUKKA. Elukka oli lyhenne Etelä-Espoon Urheat KoiranKouluttaja Aktivistit -nimestä. Se ei ollut siis mikään virallinen kerho tai silleen, mutta lähipiirin muutamat koiranomistajat olivat sopineet keskenään, että pidämme koiria vapaana golfkentällä lauantaisin kymmenestä eteenpäin. Myöhemmin tämä kerho kuitenkin loppui, ketään ei tullut enää tapaamisiin.
Jalo kasvoi kuten normaali koira. Muutimme kerran ja toisenkin kerran Jalon kanssa. Se ei reagoinut muuttoihin ja maisemanvaihdokseen mitenkään pahalla. Murkkuiän tullessa Jalosta, uroskoirana, tuli valitettavasti vihainen muita koiria kohtaan, joten koirapuistokäynnit loppuivat siihen. Myös lenkeilläkään enää ei voinut tavata kuonokkain muita koiria. Jopa autotien toisella puolella oleville piti ärähdellä. Jalo tuli enää toimeen vain erään kultaisennoutajan, entisen ulkoilutuskoirani, kanssa. Minua kyllä harmittaa kovasti, ettei Jalo saa seurustella enää muiden koirien kanssa, sillä tuosta agressiivisuudesta ei olla päästy yli. Olen yrittänyt kouluttaa sitä ja kerran erän koirankouluttajakin yritti, mutta tuloksetta. Kaikkea muuta Jalo kyllä oppii oikein mielellään. Kaikki peruskäskyt ja muutama muu onnistuu sisällä namien kanssa ihan tosta noin vain. Laitankin tähän alle videoita Jalon tempuista, niin näette.
Jalo on koko meilläoloaikansa asunut kerrostalossa. Jalo haukkuu yllättävän vähän jackrusselliksi, joten siitä ei ole haittaa naapureille. Jalo on myös todella rauhallinen jackrusseli, se nukkuu aina kun vain voi. Se nukkuu, kun olemme poissa kotoa ja kun olemme kotona paikoillaan esim. television tai tietokoneen ääressä niin Jalo nukkuu silloinkin. Jos lliikuskelemme paljon tai puuhaamme keittiössä, niin jalo yleensä seuraa perässä ja tarkkailee puuhiamme. Mitään ylivirkeyttä tässä koirassa ei ole siis havaittavissa. Mutta jos Jalon kanssa lähdetään pidemmälle lenkille niin kyllä se jaksaa juosta tai kävellä pitkään taluttajan edellä, kotiin päin vauhti yleensä hiipuu ja Jalo jolkottelee rauhallisesti vierellä tai jopa perässä kotiin.
Tähän jouluisaan kuvaan on hyvä päättää tämä pitkääkin pidempi postaus. Jalo elää siis meillä onnellista seurakoiran elämää. Toivottavasti piditte tästä luukusta ja jaksoitte lukea sen kokonaan. Ensi luukkuun! Ja Jalo kiittää! ;)
Onko teillä lemmikkejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti