Heippa kaikille taas pitkästä aikaa. Viime viikolla en ehtinyt tehdä näitä postauksia. Ajanpuutteen lisäksi minulla oli tietokoneongelmia, mutta nyt kaikki on jälleen kunnossa ja pääsen tekemään taas aktiivisesti blogi-juttuja. Tätä postaussarjaa on tulossa kolme osaa, joista tämä on ensimmäinen. Minulla alkoi maanantaina Harjussa kesätallijakso. joten kesälomani on siis nyt virallisesti ohi, mutta kesäjaksosta lisää omassa postauksessaan myöhemmin.
Olin siis viime viikolla Visulahdessa viikon lomamatkalla perheeni kanssa sunnuntaista viimeviikon lauantaihin. Asuimme lomakotitalossa äitini ja koirani Jalon kanssa. Jalon lomailusta on todennäköisesti tulossa oma postauksensa. Siinä samalla lomailun ohella minulla oli Mikkelin Niemenpellon Tallilla lajit tutuiksi -leiri, joka sisälsi lännenratsastuksen ja working equitationin alkeita, sekä yhden issikkavaelluksen. Visulahdesta matkasin pyörällä tallille joka päivä maanantaista perjantaihin aamulla kahdeksalta ja iltapäivällä kotiin kolmen aikaan. Matka oli yhteen suuntaan 3,5 kilometriä. Matka ei ollut pitkä, mutta siinä tuli mukava alkulämmittely ennen ratsastusta.
Leiri alkoi siis maanantaina. Kaksi ensimmäistä päivää touhusimme lännenratsastuksen parissa. Maanantaina ihan ensimmäisenä meille leiriläisille jaettiin ratsut lännenratsastustunneille. Minä sain Cherryn, joka on yllä olevassa kuvassa. Cherry on seitsemänvuotias amerikan appaloosatamma. Sain ainoana leiriläisenä lännenratsastukseen jalostetun hevosrodun edustajan ratsukseni. Kolmella muulla leiriläisellä + leirin vetäjällä oli islanninhevoset, yhdellä leiriläisellä suomenhevonen ja yhdellä puoliverinen. Ensimmäisenä haimme hevoset pitkään talliin laitumelta. Sitten oli teoriaa lännenratsastuksen varusteista kuten suitsista, kuolaimista ja satuloista. Opettaja neuvoi myös lännenratsastuksen ohjien pidon kahdessa ja yhdessä kädessä, sekä lännenratsastussatulan laiton hevoselle. Sitten menimme harjaamaan hevoset ja satuloimaan. Satulan alle laitettiin tavallinen satulahuopa, jonka päälle tuli pädi ja sen päälle satula. Tavallinen satulahuopa laitettiin siksi, että pädi eli lännenratsastushuopa ei likaantuisi, sillä sitä on lähes mahdotonta pestä pesukoneessa. Se pestäänkin usein painepesurilla. Suitsina Cherryllä käytettiin sidepull-suitsia, eli tietyn tyyppisiä kuolaimettomia. Sitä on ratsastettu aina kuolaimettomilla ja se toimii niillä hyvin, joten minäkin ratsastin siis kuolaimettomilla kaksi ensimmäistä päivää. Menin siis Cherryllä maanantaina ja tiistaina. Kuolaimettomat eivät tuntumeet käteen yhtään erilaisilta kuolaimiin verrattuna ja ratsastus niillä olikin hyvin helppoa, tosin mehän ratsastimme lähes kokoajan pitkin ohjin ilman kuolaintuntumaa kuten lännenratsastuksessa yleensä.
Maanantaina ratsastimme trail-radan tehtäviä. Mutta ensimmäisellä tunnilla me vasta totuttelimme uusien varusteiden ja hevosten kanssa toimimiseen. Esimerkiksi pitkien ohjien käsittelyä, sekä hevosen ohjaamista paino- ja "pohjeavuilla". Lännenratsastuksessa oli tosiaan aika paljon eroja ratsastuksessa englantilaiseen verrattuna. Meille sanottiin, että kannattaa unohtaa englantilainen tyyli, jotta opimme paremmin uuden tavan ratsastaa hevosella. Pysähdyksestä liikkeelle lähtö tapahtui esimerkiksi läpyttämällä koko jalkojen mitalla hevosen kylkiä, väistö ja kääntäminen painamalla hevosen kylkeä koko jalalla ja siirtämällä ulommainen ohja kaulaa vasten. Laukannosto tapahtui läpyttämällä ulkojalalla. Siinä olikin opettelemista. Jouduin todella monesti turvautumaan englantilaiseen tyyliin tunneilla, koska en vain saanut hevosta toimimaan näillä lännenratsastusavuilla sillä en vain osannut. Homma oli todella haastavaa. Harjoittelimme pysähdyksiäkin paljon ihan vain käynnistä seis, Käytimme sanaa "whoa!" ja painoapua, jos tämä ei riittänyt niin sitten myös ohjista pidätystä.
Toisella tunnilla oli sitä trail-ratsastusta. Tehtävistä on kuva yllä. Tehtävinä oli mm. portti, L-mutka, neliö, pujottelu, silta, peruutus ja sidepass-väistö eli suora väistö sivusuuntaan. Suoritimme tehtäviä käynnissä ja ravissa, mutta ensimmäisenä pävänä me emme vielä laukanneet ollenkaan. Tämänlaiset tehtävät olivat mukavaa vaihtelua ratsastukseen ja haluaisin päästä tekemään tämänkaltaisia tehtäviä jatkossakin. Tiistaina muistaakseni ensimmäisellä tunnilla oli myös trail-tehtäviä. Toisella tunnilla oli sitten reiningiä. Ratsastimme isoja pääty-ypyröitä ja pieniä ympyröitä käynnissä ja ravissa kahdeksikkona. Eli kentän keskeltä valitsimme aina suunnan ja teimme ympyrän. Haastetta hommassa oli jo ihan tarpeeksi siinä, että reitti pysyy suorana ja oikeana pitkillä ohilla lännenratsastusavuin. Jossain vaiheessa otimme sitten yksi kerrallaan toisella isolla pääty-ympyrällä laukkaa. Sain Cherryn laukkaamaan pienen työn jälkeen, mutta laukka tuntui niin oudolta, että istuin ihan huonosti etukenossa, joten Cherry teki muutamia pieniä pukkeja. Laukkaaminen ei siis mennyt hyvin. Ravissa tai paremminkin sanottuna jog-ravissa alkoi työskentely jo sujua ja reitit pysyivät jo ihan hyvin. Cherry siis osasi mennä jogia, pehmeää maanmyötäistä ravia. Siinä oli ihanan helppo istua. Reining-tunnilla harjoittelimme myös takaosakäännöksiä(rollback), joita teimme (tai yritimme tehdä) myös laukassa. Cherry teki oikein hienoja käännöksiä. Vielä hienompia ne toki olisivat olleet, mutta minä lajin aloittelijana en osannut ratsastaa läheskään oikein. Kyllä voin sanoa, että trail on se minun juttuni, jos pitää valita reiningistä ja trailista.
Melkein joka päivä oli sadekuuroja leirin aikana. Onneksi ne eivät sattuneet niihin aikoihin kun olin pyöräilemässä.
Lännenratsastusta oli todella mukava kokeilla, mutta se ei ollut ihan sitä mitä kuvittelin. Toki olen ihan aloittelija, enkä todellakaan saanut paljoakaan lajista irti näiden kahden päivän aikana. Mutta esimerkiksi olen kuullut, että lännenratsastussatula on mukavin satula istua, no minun mielestäni se oli kova eikä niinkään mukava. Mutta tämä voi johtua tietysti siitä, että olen niin tottunut englantilaisiin satuloihin. Myöskään reining ei innostanut minua. Trail sensijaan oli hauskaa. Tehtäviä oli mukava suorittaa, saada haasteita ja onnistumisen tunteita. Mutta sekään ei pidemmän päälle tuntunut minun jutultani, siltikin innostuin siitä siinä melessä, että sitä voisi harrastaa hevosen kanssa vaihtelun vuoksi ja totuttaa hevosta erilaisiin asioihin ja tilanteisiin. Kaikkea on kuitenkin hyvä kokeilla, ennen kuin sanoo pitääkö jostain vai ei.
Seuraavassa osassa kerron leirin kahdesta working equitation -päivästä. Voin sanoa jo nyt, että se oli enemmän minun juttuni. Todella mukavaa puuhaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti