Jouluisa ratsastustunti Santulla + kuvia

Hei! Tänään olin vakiotunnillani aamulla ratsastamassa. Tallille saavuin tuttuun tapaan ja tuttuun aikaan. Tallin seinässä olevasta listasta sain valita ratsun tälle päivälle. Valitsin Santtu-ponin. 

Opal tarhassa. Talutin sen sisään ennen tuntini alkua.

Nousimme ratsaille lumisella kentällä ja kävelimme hetken. Sitten lähdimme jonossa maneesia kohti. Santtu tuntui erittäin mukavalta, vähän se oli laiska kuuntelemaan pohjettani, mutta ei se mitään. Oli taas upeaa kävellä lumisissa maisemissa hevosen selässä! Toivoin mielessäni matkalla maneesiin, että voisimme mennä maastoon, mutta en kuitenkaan ehdottanut sitä, kun opettajamme kysyi. Sen sijaan sanoin, että haluaisin mennä ilman jalustimia. 

Maneesissa kävelimme hetken ja sitten aloimme verryttelemään hevosia ravissa. Santtu oli vähän jäykkä alkutunnista. Kuitenkin sain tehtyä hyvät kulmat ja pari hyvää volttia. Sitten ravasimme katsomopäädyssä pääty-ympyrällä. Siitä ratsastuksenopettajan sanoessa lähdimme laukkaamaan lyhyen sivun keskeltä kentän ympäri yksi kerrallaan. Toisessa päädyssä teimme laukkavoltin ja laukkasimme uraa pitkin ympyrälle takaisin ravaamaan. 

Hidastimme ympyrällä käyntiin ja nostimme jalustimet kaulalle. Sitten siirryimme kahdelle ympyrälle ravaamaan. Nopeutimme ja hidastimme tempoa vuorotellen. Tarkoituksena oli keskittyä omaan istuntaamme. Minulla sujui hidas ravi erittäin hyvin. Kun tuli lisäyksen aika, aloin hieman olla epävarma, mutta pysyin silti oikeassa asennossa suhteellisen hyvin. Siirryimme käyntiin, opettaja pyysi meitä ottamaan jalustimet jalkaan ja ravaamaan keventäen hetken maneesissa.

Sitten asetuimme jonoon maneesin ovelle. Minä olin Santun kanssa kolmanneksi viimeisenä. Lähdimme kävelemään ratsain kohti kenttää. Matkalla on mukava ylämäki, joka tuo vaihtelua. Se on kuin maastokävelyllä olisi, eikä vain suoraa tietä. Mutta kentälle saavuttaessa saimme ravata rauhallisesti toisessa päädyssä. Lumessa ravaaminen oli ihanaa ja uutta minulle, mutta se oli myös vaikeampaa kuin luulin. Sillä hevonen ravasi varovaisemmin, välillä kompasteli ja minun piti keskittyä ohjaamaan Santtu mahdollisimman hyvälle pohjalle ja kääntää loivasti. Kävelimme vielä loppuun mahdollisimman syvässä lumessa hevosten jalkoja kylmätäksemme.

Tässä vielä muutama kuva kentältä minusta ja Santusta.