Ethän ammu pelotellaksesi?

Kaikki me varmasti tiedämme, että eläinystävillemme epäluonnollisia asioita ovat mm. ilotulitteet. Ilotulitteet ovat vielä pahimmasta päästä. Varsinkin hevosille ja koirille, mutta myös muille eläimille uuden vuoden ilta ja yö saattaa olla, ja monille onkin,  kauhun aikaa. Ilotulitteiden pauke on luonnotonta ja uhkaavaa, samoin valonväläykset. Koirat hakeutuvat pakoon sänkyjen ja sohvien alle. Ja jos mahdollista, koirat saattavat karata omistajiltaan. Hevoset taas ovat hyvien valmistelujen johdosta yleensä tallissa jo varhain ennen ilotulitusaikaa. Tallissakin hevonen kuulee paukkeen hyvin kaukaa ja näkee valonväläyksiä. Oudot äänet ja valot saavat monet hevoset suunniltaan pelosta. Säikähtänyt ja pelkäävä hevonen koittaa paeta, mutta jos se ei pääse pakoon, se yleensä puollustautuu. Hevonen on iso eläin ja kauhuissaan oleva itseään puollustava hevonen voi olla tosi vaarallinen. Hevonen voi myös satuttaa itsensä ja loukkaantua pahastikin.

Kuulemani ja kokemani mukaan hyviä vinkkejä valmistautua ilotulitteisiin tallilla on ottaa hevoset ajoissa talliin, mahdollisuuksien mukaan peittää tallin ikkunat, pitää tallissa valot päällä ja laittaa radio soimaan mikäli hevoset ovat tottuneet siihen. Hevosille voi myös laittaa korviin pumpulia ja hupun korvien päälle.

Vältäthän rakettien ampumista tallien ja pihattojen läheisyydessä, kiitos!

Laitan tähän linkin erittäin hyvästä Hevostietokeskuksen videosta "Hevoset ja ilotulitus".

https://www.youtube.com/watch?v=w3Rnokt3wiM

Koiratalouksissa kannattaa toimia aika lailla samalla tavalla. Koirat kannattaa käyttää ulkona ennen ilotulitusaikaa ja ottaa sitten sisään. Ikkunat kannattaa peittää ja laittaa tv päälle tai radio soimaan. Ihmisten kannattaa toimia mahdollisimman rauhallisesti ja normaalisti. Jos perheessä on innokkaita rakettejen katselijoita, kannattaa heidän lähteä ulos, jottei koira hermostu ikkunoilla ravaamisesta. Koiran kanssa kotiin kannattaa kuitenkin jäädä vähintään yksi ihminen.

Ilotulitteita saa ampua ainoastaan kello 18:00-02:00!

(Vain uuden vuoden aattona 31.12.2016)

Kypäristä ja ensi vuoden tavoitteista

Hei taas kaikille! Joulun pyhät on vietetty ja on aika suunnata mietteet ja teot kohti tulevaa. Kävin tuossa 26. päivä ostamassa itselleni uuden ratsastuskypärän joululahjaksi saamillani rahoilla. Kypärän hankinta on ollut jo kauan mielessä ja nyt koska ensi vuonna aloitan tunnit Ainossa, on minulla oltava kypärä sekä Harjussa, että kotona. Ostinkin siis Hööksistä crw:n Streamline VG1 kypärän, joka on yllä olevassa kuvassa oikealla. Keskellä on Harjussa käyttämäni kypärä ja vasemmalla ensimmäinen ratsastuskypäräni, joka tosin on jo vuosia sitten jäänyt hyllyn perälle. Uusi kypäräni tulee siis Ainon tunneille käyttöön, sekä mahdollisesti muihin ratsastuksiin kotiseudullani. Kypärän käyttöhän on ratsastuskouluissa pakollista ja muutenkin ratsastuskypärä on Suomessa hyvin yleisesti käytössä. Hyvin harvinaista on nähdä ratsastaja ilman kypärää ainakin täällä meillä päin. Itse kannatankin kypärän käyttöä. En kuitenkaan tuomitse ihmisiä, jotka eivät käytä kypärää. Kauniita, taiteellisia ratsastuskuvia otettaessa ymmärrän sen, että kypärä jätetään pois, Itsekin voisin istua hevosen selässä ja tehdä jopa jotain kiemuroita ilman kypärää kuvaustilanteessa, mutta muuten kypärä tulee kyllä visusti pysymään päässäni aina ratsastaessani. Kypärän käyttö on jokaisen oma valinta, mutta ehdottomasti suosittelen käyttämään kypärää. Se voi pelastaa henkesi ja itsesi pahimmilta vammoilta. Kypäriä on monia erilaisia. On bling blingeillä ja ilman, on kevytkypärää ja vanhemman mallista, samettipäällystettä ja muovista. Vaikka mitä eri vaihtoehtoja. Värivaihtoehtojakin löytyy, jopa mustan, harmaan, sinisen ja ruskean lisäksi, kun vain osaa etsiä. Kaikille löytyy varmasti juuri se oikea kypärä, josta pitää. Minä löysin sen tänään ja olen todella tyytyväinen kaikin puolin tuohon crw:n  Streamline kypärään.

Se kypäristä, tulipa samalla mielipidekirjoituskin kirjoitettua. Ensi vuosi tulee olemaan elämässäni hyvin tärkeä vuosi. Vuonna 2017 on paljon juhlia. On mm. Suomen 100-vuotis juhlavuosi, johon liittyy myös paljon hevostapahtumia, sekä minulla on 18-vuotispäivä huhtikuussa. Täysi-ikäiseksi tulemiseeni liittyy myös paljon muuta. Käyn keväällä autokoulun, ja toivottavasti saan ajokortin, sekä oman auton. Minulle tulee vielä enemmän asioita joista olen vastuussa ja joudun hoitamaan itse. Tähänkin asti olen ollut jo hyvin itsenäinen, joten se ei mitä luultavimmin tule olemaan ongelma. Voisin sanoa tähän, että Harjun kaltaisessa sisäoppilaitoksessa opiskelu kasvattaa nuorta mukavasti itsenäisemmäksi. Koulun asuntolassa asutaan sunnuntai-illasta perjantai päivään asti, mutta viikonlopuiksi pääsee kotiin. Eli kotoa muutto ei ole vielä pysyvää. Arkipäivinä on kuitenkin huolehdittava itse itsestään. On hankittava ruokaa, siivottava oma huone ja omat jäljet yleististä tiloista, koska kukaan ei tee sitä puolestasi, lisäksi on pestävä pyykkinsä ja muistettava hammaspesu ja suihkussa käynti. Nämä nyt ovat esimerkkejä, mutta tarkoitan, että itse tykkään tällaisesta opiskelutyylistä. Eikä se 200km matka kodin ja koulun välillä tunnu ollenkaan pahalta, vaikka lähes joka viikko kuljen sen kaksi kertaa, oikeastaan pitkä matka on mukava. Kotiseutuni on pääkaupunkiseutu, Harju taas on ihan keskellä maalaismiljöötä. Saan nauttia joka viikko molempien asuinympäristöjen hyvistä puolista. Täysi-ikäisenä monet sanovat vitsillä ja ihan tosissaankin menevänsä baariin. Minä en aio mennä baariin, enkä juoda alkoholia. Alkoholi ja muut päihteet eivät ole kiinnostaneet minua koskaan, enkä aio niitä aikuisenakaan käyttää. Toivoisin, että kaikki muutkin olisivat samaa mieltä kanssani, mutta niin ei valitettavasti ole. Joka tapauksessa aion juhlistaa syntymäpäivääni muuten kuin alkoholin merkeissä. Saa nähdä mitä kivaa keksitään äitini kanssa.

Vuodelle 2017 minulla on paljon tavoitteita. Ratsastuksellinen tavoitteeni on oppia ratsastamaan tahdissa ja tasapainossa hevosta oikein päin halliten oma kehoni ja apujen käyttö paremmin. Suunnitelmissani on myös muutamiin kouluratsastuskilpailuihin osallistuminen ja ehkä myös esteratsastuskilpailuihin, jos pääsen hyppäämään ja innostun lajista. Tavoitteeseen pyrin pääsemään ratsastamalla Ratsastuskeskus Ainossa kerran viikossa ja Harjussa aina kun mahdollista. Pyrin myös harrastamaan oheisliikuntaa ja koitan muistaa venytellä. Tavoitteenani on myös oppia tekemään siistit kisasykeröt hevoselle, oppia juoksuttamaan paremmin ja käsittelemään hevosia maastakäsin. Haluan saada opiskelujani muutenkin parhaani mukaan eteenpäin ja oppia totta kai hevosista ja niiden hoidosta mahdollisimman paljon. 

Mitä tavoitteita teillä on ensi vuodelle?

On aika kiittää!

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille, ystävilleni, tutuille, sukulaisilleni ja kaikille maailman eläimille erittäin hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta 2017! Blogin joulukortissa on itse ottamani ja muokkaamani kuva Harjun oppimiskeskuksen Siiri-suomenhevosesta jouluisissa tunnelmissa reen edessä, jota pääsinkin marraskuussa ajamaan. Tässä linkki rekiajelu-postaukseen. Vietetään kaikki ihana, onnellinen ja rauhaisa joulu ystäviemme, sukulaisten ja eläinystäviemme kanssa. Lähden tänään viettämään joulua muutamaksi yöksi tätini luokse äitini ja koirani Jalon kanssa. Syömme siellä jouluruokaa, käymme ihanassa joulusaunassa, mahdollisesti joulukirkossakin, nautimme yhteisestä ajasta ja jossain vaiheessa jaamme myös joululahjoja. 

Haluan kiittää Messukeskuksen Horse Fair - ja Tampereen Hevoset -messuja bloggaajapasseista tämän kuluneen vuoden messuille! Haluan kiittää Harjun Oppimiskeskusta ensimmäisestä opiskeluvuodestani, saamistani opeista ja uusista kokemuksista. Kiitän myös työssäoppipaikkaani, Gobbackan tallia kesätöistä, Punametsän tallia Roosan vuokraamisesta viime kesänä, sekä Niemenpellon tallia leiristä, jolla pääsin tutustumaan minulle täysin uusiin lajeihin lännenratsastukseen, working equitationiin ja issikkavaellukseen. Haluan kiittää myös ihania kavereitani ja bloggaajia kuluneesta vuodesta. Olen oppinut blogia pitäessäni paljon erilaisia taitoja, kuten sosiaalisuutta, kirjoitus-, kuvaus-, kuvanmuokkaus- ja editointitaitoja. Etenemisen tempo -blogi on ollut pystyssä nyt vähän yli kaksi vuotta ja matka jatkuu. Toivon kehittyväni bloggaajana jatkossakin ja toivon, että saisin blogiin yhä useammin kiinnostavia aiheita käsitteleviä postauksia opiskelustani hevosalan ammattilaiseksi, hevostapahtumista ja -kilpailuista, ratsastustunneistani Harjussa ja Ratsastuskeskus Ainossa, sekä mahdollisesti myös kilpailupostauksia, mikäli ensi vuonna osallistun ratsastuskilpailuihin. 

Lukijat ovat myös iso osa blogeja. Vaikka kirjoitan myös ihan omaksi ilokseni muistoja blogiin, on mukavaa, että kirjoitukseni kiinnostavat teitä muitakin. Toivoisinkin siis teiltä lukijoilta kehitysehdotuksia blogiini. Mitä haluaisitte nähdä ja lukea blogistani? Voitte myös vinkata blogiani kavereillenne, jos haluatte. Olisi erittäin mukava saada rakentavaa palautetta ja keskustella hevosista ja bloggaamisesta ylipäätään teidän kanssanne. Viestiä voitte laittaa tähän postaukseen kommenteilla tai vaikka ottaa yhteyttä minuun Facebookissa.

Hyvää Joulua kaikille!

Ratsastustunneille, mars!

Tätä onkin jo odotettu. Ensivuonna tammikuusta lähtien laitetaan ratsastuksellinen kehityskaareni nousuun! Nimittäin minun on aika palata säännöllisen ratsastuksen pariin, joka toteutuu parhaiten jatkamalla ratsastuskouluoppilaana kotipuolessa. Tarkkaavaisimmat lukijat ovat ehkä huomanneetkin, että tästä olen vihjaillut jo pitkin syksyä. Teitä varmasti kiinnostaa mihin ratsastuskouluun päädyin, vai mitä? Blogin Instagram-tiliä seuraavat tietävätkin jo. Pohdinnan ja vertailun jälkeen, jotka eivät tosiaan kauaa aikaa vaatineet, päädyin mielestäni minulle parhaaseen mahdolliseen ratsastuskouluun. Tammikuussa 2017 aloitan nimittäin Ratsastuskeskus Ainossa!

Päädyin oitis Ainoon, sen hienojen puitteiden ja nykyaikaisuuden takia. Olen kyllästynyt palelemaan ja kärsimään sateesta ja kovasta tuulesta ratsastaessa, joten tasalämpöinen maneesi tulee tarpeeseen. Samalla takana on myös se ajatus, että pääkaupunkiseudulla lähes kaikki ratsastustunnit maksavat noin 38-44€ oli tallilla sitten lämpöeristetty ja/tai lämmitetty maneesi tai pelkkä hallirakennus suojana. Välttämättömänä pidin myös valinnassa hyvää maneesia siksi, että tunnit ja niiden myötä kehitykseni voi olla tasalaatuista ympäri vuoden säässä kuin säässä. Ainon hevoset vaikuttavat myös näkemäni, kuulemani ja lukemani perusteella laadukkailta, samoin opetus. Ainossahan toimii kaksi opettajaa, sekä lisäksi Pia Pantsu ja Hanna Tardiveau valmentavat siellä säännöllisesti.

11.11.2016 perjantaina kävin Ainossa kokeilutunnilla yleistunnilla kello 19-20. Kokeilutunnilla ratsastin kimolla 6-vuotiaalla Lola-tammalla. Tunnin opettajana toimi Anne Nuutinen. Tunti oli oikein mukava. Teimme pysähdyksiä käynnistä, ravia, laukkaa keskiympyrällä ja ilman jalustimia käynti-ravi-siirtymisiä. Pidin opetuksesta kovasti. Ainut huono puoli tunnilla oli NoShout, joka tippui molempien suuntien laukan aikana. Se ei oikein sopinut korvaani, enkä osannut laittaa sitä näppärästi. Jatkossa opin ehkä asentamaan sen paremmin, niin ehkä se myös pysyy mukana menossa. Maneesin lämpötila oli oikein hyvä, itse en vain tajunnut ottaa oikeanlaisia vaatteita ratsastukseen. Menin t-paidalla ja Spooksin takilla, joka todellakin oli liikaa. Ainon maneesissa tarkenee ratsastaa talvellakin pelkällä pitkähihaisella, tai jopa t-paidalla. Tunnin jälkeen vein ratsuni talliin. Lola asui tallin yksityishevosten puolella, joten pääsinpä käymään sielläkin. Tilat olivat aivan upeat ja ne karsinaelementit, niin luksusta! Pidän kovasti Ainon tyylistä. Ratsastuskoulun puolikin on ennennäkemättömän siisti ja toimiva. Kokeilutunti varmisti päätökseni aloittaa ratsastustunnit Ainossa. Aloitan keväällä Annen samalla yleistunnilla, jolla kävin kokeilemassa. Viikolla yksi alkavat tunnit. Saa nähdä pääsenkö starttaamaan kevään aikana myös helpoissa koululuokissa, jos taidot, aika ja budjetti antavat myöten. Ratsastaako joku teistä Ainossa perjantaisin ensi keväänä?

Vasemmalla Ainon verryttelymaneesi ja oikealla iso kilpamaneesi.

Kävin katsomassa Reettaa pihatolla

Tänään kävin pitkästä aikaa katsomassa miten toinen hoitohevosistani, Reetta-varsa, voi. Reetta vieroitettiin emästään viime kuussa ja se muutti silloi pihattoon kasvamaan muutaman muun varsan kanssa. Kävelin pihatolle aamun juoksutustunnin ja lounasruokailun jälkeen. Kerkesin juuri hyvin siinä välissä valoisan aikaan moikkaamaan Reettaa ja ottamaaan siitä muutamia kuvia, ennen kuin piti mennä luokkaan äidinkielentunnille.

Reetta ja sen kaverit olivat sopivasti ulkona aidan vieressä, kun saavuin pihatolle. Reetta kurkotteli siellä aidan raosta ja muut varsat seurasivat vierestä uteliaina, kun lähestyin niitä. Rapsuttelin siinä Reettaa tovin. Se vaikutti hyvin rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Emä oli selvästi jo jäänyt mielestä aikoja sitten. Toivottavasti Reetasta kasvaa fiksu aikuinen hevonen.

Toivoisin vain niin kovasti, että saisin olla vielä enemmän tekemisissä Reetan kanssa. Nyt kun varsat ovat pihatossa talven, en pääse lähes ollenkaan olemaan niiden kanssa. Ainoa mahdollisuus nähdä Reettaa on kävellä vapaa-aikana pihatolle sitä katsomaan, mutta luonnollisesti silloinkaan en pääse sen kanssa varsinaisesti mitään puuhaamaan. Voisin toki kysyä joululoman jälkeen, että saanko mennä puuhailemaan sen kanssa ja harjaamaan sitä joku päivä, mutta voi olla etten saa mennä, kun Reetan kanssa pihatossa on ne kaksi vierastakin varsaa. Haluaisin vain päästä seuraamaan Reetan kasvua ja olemaan mukana sen koulutuksessa.

Reetta on saanut pihattoon kaksi varsakaveria, toinen niistä kuvassa Reetan kanssa.

Toisessa pihaton osassa on vuotta vanhemmat Harjun varsat, suomenhevonen Huiske ja lämminverinenravihevonen Susu.

Minkälaisia varsaystäviä teillä on?

Joululahjatoiveeni

Kokosin tähän postaukseen joululahjatoiveitani. Suurin osa tai oikeastaan kaikki liittyvät hevosiin, koska koko tämän hetkinen elämänihän pyörii hevosten ympärillä. Opiskelen hevostenhoitajaksi Harjun Oppimiskeskuksessa, ratsastan siellä ja vapaa-ajallani aina kun se on mahdollista, sekä muukin vapaa-aikani menee opiskelu- ja muita hevosasioita miettiessä.. Haaveilen myös omasta vuokra- tai ylläpitohevosesta ja lopulta iki omasta hevosesta. Näiden haaveiden saattelemana päästäänkin itse listaan.

Ensimmäinen kuva minusta hevosen kanssa. <3

Rahaa

Hevosharrastus on kallista, joten rahaa tarvitaan aina. Siinä samalla toivon lahjakortteja Horzeen ja HippoSporttiin, jotta pääsisin ostamaan uusia tarpeellisia ratsastusvarusteita itselleni.

Ratsastuskypärä

Vanhalla kypärällä olen jo useamman kerran tippunut, tosin en muistaakseni pää edellä. Se kypärä on kuitenkin tippunut maahan muutamaankin otteeseen, joten olisi jo aika ostaa uusi ja uusien standartien mukainen kypärä.

Ratsastushousut

Valkoiset kisahousut ovat olleet hankintalistalla jo pitkän aikaa. Lisäksi normaaliin treeniin kaipailisin uusia hyvin istuvia housuja, jotka ovat mukavat päällä. 

Spooks Emilia kevyt takki, tummansininen

Syksyn ja kevään säihin tallille ja ratsastukseen.

Spooks Lexi fleecetakki, Aqua blue/Dark blue

Spooks pipo, tummansininen

Hevosmerkkisiä t-paitoja, pitkähihaisia ja huppareita

Paitoja ei koskaan ole liikaa. Pitkähihaisista ja huppareista on tällä hetkellä melkein pulaa, joten uusille olisi tarvetta.

Istuntakurssi/leiri
Kaipailisin istuntaan keskittyviä ratsastustunteja, joilla pääsisin korjaamaan istuntaani oikeaan suuntaan hyvässä opetuksessa. Leirin ajankohdaksi olisi hyvä esimerkiksi hiihtoloma tai kesäloma.

Siinä taisi ollakin kaikki, jotka tulivat nyt mieleeni.
Mitä te toivotte joululahjaksi?

Unelmieni hevonen

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa mietteitäni hevosesta, jollaisen haluaisin ostaa, kun minulle tulee siihen sopiva tilaisuus. Olen viimeisen vuoden aikana oppinut paljon syvällisempää tietoa hevosten ja tallin hoidosta, joten uskon, että kykenisin jo nyt omistamaan hevosen. Kuitenkin, vaikka en välttämättä halua kilpailla, tarvitsen ja haluan kyllä ainakin kerran viikossa ohjausta ratsastukseeni. Hevosen päivittäiseen liikuttamiseen uskon kyllä pystyväni, eikä siinä kehitykkään oikein mitenkään muuten kuin tekemällä ja oma hevonen on harjoitteluun mielestäni paras mahdollinen vaihtoehto. Paitsi ei tietenkään silloin, kun oma hevonen on kipeänä. Haluaisin jo ottaa vastuun ikiomasta hevosesta ja päästä harjoittelemaan oman hevosen avulla kaikkia tarvittavia taitoja tulevan ammattini kannalta.

Hevonen, jonka haluan, on ensinnäkin lämminverinen ratsuhevonen, eli puoliverinen. En oikein pidä raskaammista hevosista, kuten suomenhevosista tai vuonohevosista omana hevosena. Onhan niillä aina välillä kiva mennä ja niistäkin löytyy yksilöitä, joista pidän kuten Harjun Monni-suokki. Ponia en halua, koska en voisi kilpailla sillä ja haluan jo ihan hevosen kokoisen hevosen. Olenhan itsekin jo sen verran kasvanut, vaikkakin ihan hyvin ponikokoinenkin vielä. :D Siitä päästäänkin hevosen säkäkorkeuteen, jonka haluaisin olevan jotain väliltä 150cm-170cm. Sukupuoleltaan ruuna tai tamma. Olen itse ratsastuksellisesti tällä hetkellä tasoa HeC-HeB, HeA:nkin asioita osaan. Peräänantoa olen alkanut pikkuhiljaa opetella ja yrittää ratsastaa. Tarvitsisin vain säännöllistä ratsastusta ja ohjausta, niin homma alkaisi sujua nykyistä paremminkin. Sillä uskon, että minulla on kykyä. Mahdollisuudet ja ohjattu ratsastus vain ovat olleet vähissä, Esteratsastuksessa olen tasoa ehkä noin 50cm-60cm. Olen hypännyt tuollaista ratana joskus muutamia kertoja, yksittäisenä olen mennyt pari kertaa 70cm ja kerran tänä syksynä 80cm pystyn. Esteratsastus on kuitenkin ollut todella vähissä. Treeniin pääsyn kautta varmaan sekin alkaisi sujua, kuka tietää. Näinollen haluan, että ensimmäinen hevoseni on osaava, joka voisi auttaa minua oppimaan laadukkaampaa ratsastusta. Koulutustasoltaan se voisi olla HeA ja kyetä hyppäämään ratana 100cm. Haluan myös, että hevonen on mahdollisimman maastovarma. Sitten on perusjuttuja. Haluan se olevan terve, helppo lastata, kuljettaa, kengittää ja käsitellä kaikenlaisissa tilanteissa. Kiltti pitää olla, toki oma luonne pitää löytyä, ei mitään pystyyn kuollutta. Reipas ja sopivan herkkä on hevonen, josta pidän. Värillä ei ole väliä, mutta hevosen pitää näyttää siistiltä ja hyvinvoivalta mm. katsoessa karvan laatua ja hevosen rakennetta.

Oma hevonen olisi pitkäaikaisen unelmani täyttymys. Mutta haluan myös tulevaisuudessa pitää tallia, jossa olisi vuokrattavana karsinapaikkoja. Saa nähdä tulenko saamaan omaa hevosta lähivuosina, vai meneekö hevosen osto vasta sinne, milloin minulla toivottavasti on se oma yksityistalli tai edes omakotitalo maalla, johon saisi pihaan muutaman hevosen. Nyt ei auta muuta kuin tehdä kovasti töitä, oppia uutta ja toivoa elämäntilanteen olevan jossain vaiheessa oikea.

Video Roosan vuokrauksesta

Kuten monet muistavatkin, vuokrasin Roosa-ponia viime kesänä viikon verran, tai no oikeastaan viisi päivää. Tämän videon tekeminen on venähtänyt nyt kyllä luvattoman pitkälle, mutta ajattelin silti tehdä sen loppuun ja tuoda sen tänne blogiin kaikkien nähtäville. Vuokraviikko oli yksi parhaista kokemuksistani kesällä. Ja siitä saan kiittä yksin Roosaa, jonka kanssa kehityttiin huimasti vain viidessä päivässä ja pääsimpä kokemaan Roosan myös maastossa. Maastokin oli elämys itsessään, eikä kiitolaukalta säästytty, kun Roosa lievästi sanottuna innostui. Suosittelen katsomaan videon loppuun asti vaikka siitä tulikin pitkä, parhaat kohdat ovat keskivaiheen jälkeen. Mutta nyt itse videoon. Toivottavasti pidätte!

1. Adventtisunnuntai

Tämä postaus piti julkaista jo eilen, mutta olin koko viikonlopun kovan kuumeen kourissa sängyn pohjalla, joten en yksinkertaisesti vain jaksanut avatakaan tietokonetta. Tänään tuo kuumeilu on myös jatkunut, mutta jo vähän lievempänä. Ajattelin siis kerätä voimani julkaistakseni tämän postauksen nyt. Jouluinen tunnelma alkoi täällä Etelä-Suomessa jo tämän kuun alussa, kun maahan satoi valkoinen lumipeite loka-marraskuun vaihteessa. Siitä lähtien virittänyt itseäni joulutunnelmaan. Kotonani on jo jouluvalot ja -koristeet paikoillaan. Odotan Joulua todella innoissani. Tänäkin vuonna aion viettää sen perheeni ja sukulaisteni kanssa, Jalo totta kai mukana. Tiedossa on tunnelmasta nauttimista, hyvää ruokaa ja tietenkin lahjojen antamista ja saamista. Tuo lumipeite kerkesi kyllä sulaa jo pois, sataa uudelleen ja poistua. Toivottavasti saisimme tänä vuonna etelään valkoisen joulun.

Tänä vuonna en kuitenkaan saanut koottua kokonaista joulukalenteria blogiin, mutta ei hätää. Joulukuussa on luvassa kyllä erilaisia, toivottavasti teitä kiinnostavia, postauksia. Luvassa on ilmoitusasioita, ilouutisia, tunnelmointia ja ainakin yksi kauan odotettu video! Nyt on kyllä pakko jatkaa lepäilyä ja toivoa, että paranen pian, jotta voin palata Harjuun opiskelujen pariin. Ensi postaukseen!

Minkälaisia joulusuunnitelmia teillä on?

Opiskelun valintoja

Hakiessani Harjun oppimiskeskukseen, minun piti valita haluanko hakea hevostenhoitajaksi vai ratsastuksenohjaajaksi. Näihin olisi ollut pääsykokeet, jos olisin hakenut yhteishaussa Harjuun. Hain kuitenkin sähköpostiviestillä lokakuussa halutessani vaihtaa oppilaitosta. Hain suoraan hevostenhoitaja-linjalle. Myöhemmin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, keväällä, minun piti valita mihin suuntaudun hevostenhoitajana. Vaihtoehdot Harjussa olivat viime keväänä hevosharrastepalveluiden tuottaminen, josta valmistuu harrasteohjaajaksi lyhennettynä harkkariksi, ravihevosten hoitaminen ja hevoskasvatus. Ratsastuksenohjaajilla ei tällaista valintaa keväällä ollut, sillä heidän valintansa oli ratsastuksenohjaaja. Tuona valinnan hetkenä olin varma, että ravihevosten hoitaminen ei ole minun juttuni. Myöskään harrasteohjaajaopinnot ei kiinnostanut minua, kuten ei ratsastuksenohjaajakaan, sillä en ole opettajatyyppiä eikä kentällä seisoskelu useita tunteja päivässä oikein houkuttanut. Valitsin siis hevoskasvatuksen. Mutta myöskään nuoret hevoset ja kasvatus ylipäätään ei ollut se kiinnostavin vaihtoehto. Eniten minua houkutti kilpahevosten hoitaminen ja ns. tallimestariksi kouluttautuminen, mutta sellaista vaihtoehtoa kun ei ollut, valitsin parhaan mahdollisen eli kasvatuksen.

Tänä lukuvuonna, eli toisena opiskeluvuonna alkoi sitten suuntautumisten mukaiset opinnot. Lukuvuosi alkoi kesätallijaksolla, jonka jälkeen varsinaiset suuntautumisopinnot alkoivat työssäopin merkeissä. Olin työssäoppimassa seitsemän viikkoa oriasemalla ja fwb-kasvatustallilla. Siellä pääsin kokemaan mihin kaikkeen sitä olikaan ryhdytty. Ja se kannatti! Ihastuin varsoihin, nuoriin hevosen alkuihin. Näin hienoja siitosoriita ja -tammoja, sekä pääsin ratsastamaan siihen mennessä tasokkaimmalla hevosella, jolla olen ikinä ratsastanut. Kiinnostuin hienoista fwb-hevosista ja hevoskasvatuksesta. Kipinä oppia ja tulla ammattilaiseksi kasvoi hetkessä. Siitä eteenpäin kasvatuksen opinnot eivät olleet enää pakkopullaa, vaan oikeasti se juttu, joka minua kiinnostaa. Totta kai minua edelleen kiinnostaa kilpahevosten hoitaminen, sekä tulevausuuden suunnitelmana oma yksityistalli.

Muita valintoja, joita olen tehnyt opintojen aikana on myös. Olen valinnut valinnaisaineita. Yksi niistä onkin arvattaen näyttely- ja kilpahevosten hoitaminen. Siihen liittyen minulla on Harjussa tunteja, mutta teen sitä vielä työssäoppien tulevien vuosien aikana. Toinen valinnainen on hevostapahtumien järjestäminen. Siihen kuuluu olla mukana järjestämässä Harjun oppimiskeskuksen koulu-, este- ja maastoestekilpailuita. Eilen olin mm. mukana esteratsastuskilpailuissa kisamaneesin portilla ja olen myös tulevana viikonloppuna järjestämässä hallimaastoestekilpailuita. Aikaisemminkin olen ollut kaksissa estekilpailuissa ja kerran kouluratsastuskilpailuissa järjestämässä täällä Harjussa. Tulevaisuudessa tulee varmasti vielä lisää järjestettäviä kilpailuja ja joku päivä näyttö tästä valinnaisesta.

Käytännön oppiaineiden lisäksi minulle kuuluu opintoihin myös näitä perinteisiä kouluaineita. Meillä on mm. matematiikkaa, yhteiskuntaoppia, äidinkieltä, englantia, ruotsia, fysiikkaa ja kemiaa, tietotekniikkaa, liikuntaa, yrittäjyyttä ja ympäristöoppia. Näiden lisäksi on sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen, josta valitaan tietty määrä kursseja. Näitä aineita käymme läpi ja opiskelemme hevostalouden näkökulmasta. Esimerkiksi matematiikassa harjoittelemme laitumien koon laskemista ja kuinka monta hevosta laitumelle voi laittaa, juoma-astioiden tilavuuden laskemista ja rehulaskuja. Englannissa ja ruotsissa opettelemme hevossanastoa ja opettelemme puhumaan ja ymmärtämään erilaisissa hevostalouden tilanteissa. Äidinkielessä taas teemme mm. ansioluetteloita, työhakemuksia, esitteitä, esseitä ja käyttöohjeita.

Opintoihini kuuluu periaatteessa kolme työssäoppia, mutta tässä joustetaan. Yksi työssäoppi oli si ollut ensimmäisen vuoden aikana talvella, mutta sitä työssäoppimista en tehnyt, koska olin vasta tullut Harjuun. Kun muut luokkalaiseni olivat työssäopissa opiskelin siis täällä Harjussa muiden kanssa. Toinen työssäoppi oli nyt syksyn alussa seitsemän viikkoa pitkä, josta jo mainitsinkin. Seuraava työssäoppini on ensi kevään loppupuolella, jolloin tarkoitus on mennä oriasemalle töihin suorittamaan kasvattajaopintoihin kuuluva hevossiittolassa työskenteleminen. Viimeisenä vuonna, eli kolmantena opiskeluvuonna, on keväällä lähes puoli vuotta kestävä työssäoppi. Suunnitelmissani on ollut, että suorittaisin sen aikana näyttely- ja kilpahevosten hoitamisen opintoja. Suunnitelmia on tehty jo paljon, mutta paljon on vielä auki. Toivon mukaan valmistuisin hevostalouden perustutkinnosta hevostenhoitajaksi/hevoskasvattajaksi keväällä 2018.

Mitä piditte tällaisesta postauksesta?

Osaan sittenkin ratsastaa!

Tänään pääsin vihdoin piiiitkän tauon jälkeen ratsastustunnille Harjussa. Viimeksi ratsastustunti minulla on ollut muistaakseni maalis-huhtikuussa, eli taukoa on ollut. Olen kyllä siinä välissä ratsastellut joka kuukausi useammankin kerran, mutta olen ratsastanut vain itsenäisesti. Muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Viime kuukausien itsenäiset ratsastukset eivät ole menneet kovinkaan hyvin. Huomasin, että taitoni ovat menneet pahasti ruosteeseen puolen vuoden opetuksettoman tauon aikana, eikä ratsastamisessa itsenäisesti ole ollut juuri ideaa. Olen vain hömpötellyt sinne tänne, ja vaikka minulla on ollut usein suunnitelma mitä teen ratsastuksen aikana, on tekeminen jäänyt puolitiehen. Tulinkin nyt syksyllä siihen johtopäätökseen, että minä todella tarvitsen säännöllistä ratsastusta ohjattuna, vähintään kerran viikkoon. Silloin saan tukea tekemiseen ja pystyn korjata virheeni ratsastuksessa.

Palataan sitten tämän iltapäivän tuntiin. Sain ratsukseni suomenhevosruuna Monnin, josta onkin ollut useasti juttua täällä blogissa. Harjasin sen huolella ja varustin sen tuntia varten, jonka jälkeen koko ryhmä siirryimme ulos. Talutimme aluksi hevosia maasta kierroksen vanhan raviradan ympäri odotellessamme maneesin vapautumista. Kierroksen jälkeen maneesi oli vapaa. Otin loimen Monnilta pois ja laitoin sen maneesin kaiteelle, jonka jälkeen nousin selkään kaarrossa. Aloitimme tunnin kävelemällä puolipitkin ohjin pari kierrosta. Sen jälkeen saimme verkata itsenäisesti hevosia ravissa samaan aikaan molempiin suuntiin käyttäen pääty-ympyröitä hyväksi. Verkassa Monni tuntui sopivan reippaalta, mutta edestä vähän raskaalta. Verkan jälkeen siirryimme käyntiin ja menimme pääty-ympyrälle. Siinä ympyrällä tarkoitus oli joka toisella ympyrän neljänneksellä väistättää hevosen takaosaa hieman ulospäin ja näin saada sisätakajalka astumaan paremmin hevosen alle. Monni alusta alkaen väisti hyvin ulospäin, mutta en saanut pidettyä etuosaa ympyrällä. Parin kerran jälkeen, saadessani suuhun tasaisen tuntuman ja tehtyäni hyvät puolipidätteet, homma alkoi sujua paremmin. Vaihdoimme suuntaa vasemmasta kierroksesta oikeaan itsenäisesti. Minä tein ulospäin takaosakäännöksen, joka sujui ihan hyvin. Jatkoimme samaa tehtävää oikealle. Monni alkoi tulla pikkuhiljaa paremmin pohkeen ja ohjan väliin. Saimme monia hyviä väistöpätkiä. Monni alkoi kulkea paremmassa muodossa ja työskennellä upeasti. Aloimme tekemään etuosakäännöksiä ulospäin väistättämisen jatkoksi. Monni oli hyvin tuntumalla ja oikeasti se kulki muodossa! Sain koottua helposti Monnin askelta ja etuosakäännökset onnistuivat tosi hyvin. sainkin paljon kehuja opettajalta niistä ja siitä miten hyvin sain Monnin lopulta kulkemaan. Muutamien etuosakäännösten jälkeen vaihdoimme suuntaa vasempaan kierrokseen ja ravasimme loppuravit ympyrällä. Ravissa Monni tuntui myös paremmalta kuin alkuun, mutta sain aktivoida ravia hieman eteen. Muuten Monni tuntui hyvältä.

Tuo takaosan väistättäminen ulos, saaden sisätakajalka alle, tehtävä oli kyllä huippu! Samoin sitä seuraavat etuosakäännökset. Sain ratsastettua Monnia paremmin kuin koskaan ja Monni työskenteli rehellisesti oikeasti kuunnellen minua. Se tunne oli aivan mahtava. Näin onnistunutta ratsastusta Monnilla tai kellään muullakaan hevosella ei minulla ole vielä koskaan ollut. Sain ensimmäistä kertaa ratsastettua hevosen oikeasti läpi avuille. Sain suomenhevosen pyöreäksi ja työskentelemään todella hyvin. Näin onnistunutta ratsastuskertaa ei aikoihin olekaan ollut. Tästä on hyvä jatkaa.

Oheisliikuntaa ja kevyttä ratsastusta

Sunnuntaina saavuttuani Harjuun jälleen viikonloppuvapailta, päätin kaverini kanssa lähteä testaamaan opiskelija-asuntoloidemme lähellä olevaa Ravijoen latua. Menimme siis hiihtämään illalla puoli yhdeksän aikaan. Latu tuntui ihan hyvältä ja lunta oli juuri sopivasti. Tietysti olisi voinut olla enemmänkin. Menimme ihan rauhassa, sillä hiihtokerta oli ensimmäinen tänä talvena. Maanantaina aamutunti oli peruttu, joten päätimme samaisen kaverin kanssa mennä uudestaan hiihtämään. Loppu viikoksi on luvattu plussaa ja vesisadetta, joten nyt on nautittava ladusta vielä kun voi. Päätin illalla tuntien jälkeen mennä vielä yksin hiihtämään ladun ympäri. Tällä kertaa menin ihan omaa tahtiani reippaasti luisteluhiihtoa melkein koko lenkin. Sain mukavasti hien pintaan. Samanlaisen lenkin tein myös tiistai-aamuna, kun kävin hiihtämässä heti aamun matematiikan kokeen jälkeen. Aion nyt mennä joka päivä kiertämään ladun, mikäli vain säät sen sallivat. Nyt kyllä näyttää aika huonolta tään ja lumitilanteen puolesta. Haluan kuitenkin parantaa kuntoan ja mikäpä sen parempi tapa kuin urheilulaji josta pidän, eli esimerkiksi hiihtäminen. Yritän myös nyt ennen Joulun pyhiä harrastaa muutakin liikuntaa, venytellä säännöllisesti ja syödä paremmin. En kuitenkaan voi sanoa itseäni himourheilijaksi, enkä aseta itselleni vakavia tavoitteita liikunnan tai syömisten suhteen, mutta jos vain motivaatiota riittää, aion elää normaalia terveellisemmin joululomaan saakka. Pohdin sitten uudestaan miten jatkan siitä eteenpäin.

Aamu- ja iltapalaksi on nyt lähipäivinä maistunut ruislepä lohella ja lisäksi kantarellikeittoa. Lounaaksi ja päivälliseksi koulun ruoka tai sitten salaattia tortillan välissä ja ilman. Sunnuntaina söin myös puolikkaan subin. Terveellinenkin ruoka voi olla hyvää, kuten nämä, mutta itse en pysty syömään näin terveellisesti joka ikinen päivä. Se on ihan fakta juttu. Nyt kuitenkin sain taas hetkellisen innostuksen terveelliseen ruokaan.

Tiistai-iltana sain ratsastaa tuntien jälkeen kevyesti Harjun tallin isoimmalla hevosella, Warrilla. Menin sillä vain käyntiä ja vähän ravia. Warri tuntui selässä vielä isommalta kuin maasta. Tunsin olevani oikeasti korkealla noustuani sen selkään. Ratsastin käynnissä voltteja, uraa pitkin ja tein vähän avotaivutusta ja pohkeenväistöä. Koitin vain tutustua tähän uuteen ratsastustuttavuuteen, joka osoittautui todella herkäksi ja osaavaksi. Heti otettuani ohjat tuntumalle, Warri hakeutui parempaan muotoon, mutta itse en osannut ratsastaa sitä niin, että se olisi kulkenut nätisti oikein. Warri oli kuitenkin todella mielenkiintoinen tapaus. Toivon, että pääsisin ratsastamaan sillä vielä joskus tunnilla.

Nyt liinakkomme kiitää

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää.

Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten."

Tänää oli ajotunnilla luvassa jotain ihan uutta. Lunta on satanut täällä Harjussa jo toista viikkoa ja maa on pysynyt ihanan valkoisena. Pakkastakin on ollut juuri minulle sopivasti. Eilen käytiin vapaa-ajanohjaajan kanssa opiskelijaporukalla jo nauttimassa mäenlaskusta pulkkamäessä. Mutta tänään talvi- ja joulutunnelma nousi ihan uudelle tasolle. Nimittäin iltapäivän ajotunnilla minä ja kaksi muuta opiskelijaa pääsimme valjastamaan ravitallin suomenhevostamman vanhan ajan tyyliin länkiin ja reen eteen. Pääsimme siis rekiajelulle! Suitset ja muu valjastus laitettiin tallissa hevosen ylle. Siinä olikin mukavaa puuhaa meille kolmelle, kun kukaan ei ollut ennen pukenut länkiä ja siihen kuuluvia remmejä yms. Huomaatte varmasti, etten tunne edes oikeaa termistöä kunnolla, mutta mukavaa oli! Hevonen talutettiin ulos tallista ja pihalla laitettiin sitten heppa kiinni reen aisoihin. Onneksi opettaja oli auttamassa, muuten ei hommasta olisi tullut mitään!

Matkaan lähdettiin niin, että kaksi istui reen edessä ja kaksi takana. Meillä oli onneksi useita vilttejä lämmittämässä matkan aikana. Minä aloitin matkan ensimmäisenä hevosen ohjaksissa, ja olihan se ihan outoa! Reki käyttäytyi ihan eri tavalla kuin pyörälliset koppakärryt. Se luisui auratuilla teillä tien vieressä olevaa penkkaa vasten, eikä oikein mitään mahdollisuutta ollut siirtyä reunasta pois. Hevosta piti kääntää mutkissa todella loivasti, etteivät puuaisat katkea. Alussa kiersimme ensin yhden lumisen pellon, jossa sain vähän tuntumaa reellä ajoon. Samalla saatiin hevonenkin rennoksi. Pellolta matka jatkui metsätielle.

"On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa."

Metsässä rekeä oli helpompi ohjailla, sillä alla oli hyvin lunta, joka vähensi tai jopa esti liukumisen sivulle. Jos reki kuitenkin liukui sivulle, ohje oli ohjata hevonen samaan suuntaan, jonne reki valui. Tämä liittyi taas aisojen kestävyyteen, sekä hevosen ja matkustajien turvallisuuteen. Suurimman osan matkasta etenimme käynnissä, mutta välillä ravattiin pieniä ja turvallisia pätkiä rauhallista ravia. Jos reellä olisi päästellyt menemään, olisi hevosen takajalat osuneet reen etuosaan. Käyntipainoitteisuus ei haitannut ollenkaan minua. Tunnelma oli mitä parhain. Olin päässyt kauniin lumiseen metsään suomenhevosen vetämässä reessä, ja sain vielä ohjata hevosta matkasta ainakin yhden kolmasosan. Lopun ajan vietin viltin alla reen takaosassa kaverin kanssa. Kävelimpä myös välillä pikku pätkiä ikuistaakseni tämän ikimuistoisen hetken! Hetkeen olisi sopinut todella hyvin Kulkuset-joululaulu. Lauloimmekin sitä kaverin kanssa hänen ajaessaan. Kyllä oli mukavaa!

"En retkeämme unhoittaa kai milloinkaan mä voi. ~Kulkuset"

Ratsastusta ja varsan hoitoa

Hei taas kaikille! Syysloma loppui minun osaltani jo viimeviikon torstaina. Matkustin silloin takaisin Harjuun, sillä olin talleilla töissä perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina ja lauantaina me palkatut opiskelijat saimme ratsastaa yhdet oppilaitoksen hevoset töiden ulkopuolella. Ratsastin perjantaina suomalaisella lämminverisellä ratsuhevosella, Karkilla. Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan ja minusta tuntui, että ratsastamisessani oli vihdoin jotain ideaa kasvaneen motivaation ja tavoitteideni ansiosta. Treenasin väistöjä käynnissä ja ravissa. Laukassa harjoittelin pääty-ympyrällä laukassa paremmassa muodossa ratsastusta. Karkki oli vähän vastahakoinen, mutta saimme monia hyviä pätkiä. Olin todella tyytyväinen tekemiseeni Karkin kanssa. Postauksessa muutama kuva mitä nopeasti sain itse otettua perjantailta Karkista ja minusta. Lauantaina taas ratsastin friisiläistamma Jaikella. Jaikella ratsastuksesta ei valitettavasti ole yhtään kuvaa. Jaike meni kuitenkin uskomattoman hyvin! Se oli todella yhteistyöhaluinen ja sain sen liikkumaan oikein päin käynnissä ja ravissa. Laukka taas tuotti hieman ongelmia, kun Jaike rikkoi raville useasti, mutta nostot olivat hyviä molempiin suuntiin. Odotan jo innolla milloin seuraavan kerran pääsen taas ratsastamaan!

Harmillisen likainen peili! Tässä olemme juuri lopettamassa ratsastusta.

Se viikonlopusta. Maanantaina alkoi koulu äidinkielen erään kurssin viimeisellä tunnilla. Iltapäivällä kävin ajamassa suomenhevosravurilla. Ennakkoluuloistani huolimatta tämä suomenhevonen oli kevyt ohjille ja mielestäni oikein mukava ajaa. Ajotunteja minulla on lukujärjestyksessä nyt runsaasti. Toivottavasti pian alkaisi myös kasvattajien ratsastukset, sillä en näe koulutettujen opetusravihevosten ajamisessa ravirataa ympäri oikein mitään hyötyä opintojani ajatellen. Olen kiinnostunut ratsuhevosten kasvatuksesta. Ymmärrän ajotunnit täysin, jos ajaisimme nuorilla hevosilla tai opettaisimme varsoja ajoon(vaikkakin ravihevosia), mutta tätä nuorten käsittelyä ajotunneilla on vain harvakseltaan. Onneksi Harjussa on sentään yksi puoliverinen varsa, hoitohevoseni Reetta! <3 Maanantaina tuntien jälkeen kävin illalla Reetan luona. Reetta oli makuulla talliin tullessani. Nappasin siitä pari kuvaa, jonka jälkeen otin pehmeän harjan mukaan ja menin karsimaan rapsuttelemaan sitä. Reetta selvästikin jo luottaa minuun paljon, sillä se ei noussut ylös kun menin sen luokse, vaan antoi minun rapsutella sitä sen maatessa. Pidimme useita minuutteja kestäneen rapsutteluhetken, jonka jälkeen peräännytn vähän ja annoin Reetan nousta ylös. Aluksi se piehtaroi pari kertaa. Sainkin otettua videolle sitten, kun reetta nousi ylös. Video löytyy blogin Instagram-tililtä. Tämän jälkeen harjasin varsan ja nostelin sen kaikki jalat pari kertaa. Vielä Reetta ei malta pitää jalkaa ylhäällä paria sekuntia pidempään, mutta tätä treenataan! Ennen karsonasta lähtöä harjasin vähän myös Doraa ja puhdistin sen kaviot. Tunnen, että minulla ja Reetalla on jonkinlainen yhteys. Pidän siitä varsasta todella paljon ja se taitaa olla myös mielellään minun kanssani. Muutenkin Reetta on sosiaalinen ja sopivan rohkea varsa.

Horse Show 2016: Kansainvälinen World Cup Päänäytös

Viime postauksessa annoin jo ymmärtää, että viikonloppuna en mene enää Helsinki Horse Show:hun, mutta toisin kävi. Sunnuntaina olin yhdentoista aikaan Helsingissä muuten vain käymässä, kunnes eräs kaveri kysyi haluaisinko ostaa lipun sen päivän Maailmancup päänäytökseen. Tottakaihan halusin vielä päästä näkemään huippuratsukoita, niinpä ostin lipun ja suuntasin suoraan Pasilaan Helsingin jäähallille. Kansainvälinen Maailmancup Päänäytös alkoi kahdeltatoista, jolloin oli International Final 145cm esteratsastusluokka. Kerkesin paikalle vasta sen palkintojen jakoon. Ensimmäinen luokka jonka näin oli Dressage Knock-Out, kouluratsastuksen kaksintaistelu. Knock-Out on mielestäni todella hyvä keksintö kouluratsastukseen, sillä sitä katsoessa katsojatkin viihtyvät oikein hyvin. Rytmikäs musiikki soi, kaksi ratsukkoa suorittaa ohjelmaa samaan aikaan ja yleisö kannustaa taputtamalla, sekä hurraamalla. Ratsukoilla saa olla myös koristeita ja mm. suojat radalla Knock-Out:issa. Sunnuntaina näin mm. ruotsalaisella ratsukolla kultaiset suojat ja bootsit, sekä ratsastajalla kultaiset saappaat. Suomalaisilla oli lippuja ja koristeita hevosten harjassa ja hännässä. Knock-Out:in voitti Henri Ruoste.

Portigalilainen Lusitano ja working equitation -esitys käynnissä.

World Cup esteratsastus 160cm esteillä alkoi Lusitano ja Working Equitation -esityksen jälkeen. Suomi oli edustettuna Maailmancupissa neljän ratsukon voimin. Mukana oli Marina Ehrnrooth ja Evli Luikka, Hanna Tardiveau ja Prinz Clintus, Maiju Mallat ja Vatson Sitte, sekä Niclas Aromaa ja Chairman 20. Ikävä kyllä sunnutai ei ollut suomalaisratsukoiden päivä. Kukaan suomalaisista ei päässyt uusintaan. Maailmancupissa nähtiin jännittävä kolmentoista ratsukon uusinta, jossa kuitenkaan monikaan ei tehnyt edes nollarataa. Maailmancupin voittoon ratsasti svetsiläinen Romain Duguet hevosella Quorida de Treho. Maailmancup oli hienoa seurattavaa loppuun asti vaikka suomalaisratsukoden huono menestys latisti hieman tunnelmaa.

Olen laittanut monia videonpätkiä blogin instagram-tilille Helsinki International Porsche Horse Show:sta. Kannattaa käydä katsomassa! Muutenkin päivittelen instagramiin yleensä ensimmäisenä ja vasta myöhemmin blogiin. Kannattaa seurata @etenemisen_tempo

Horse Show 2016: Kansainvälinen Päänäytös

Perjantaina en ollut Helsinki International Porsche Horse Show:ssa koko päivää, kuten torstaina. Olin katsomassa illalla Kansainvälistä Päänäytöstä, jossa kilpailivat kansainväliset huippuesteratsastajat. Illan kuitenkin aloitti Amateur Tour top 10 -finaali, jossa näin hurjan nopeita ratsastuksia toisessa vaiheessa. Luokan ensimmäinen vaihe oli taitoarvostelu, silti nopein puhtaan suorituksen toisessa vaiheessa tehnyt voitti. Kansainväliset luokat alkoivat loistavasti näin Suomen kannalta, sillä ensimmäisen Kansainvälisen tervetuliais -luokan voittoon ratsasti Sanna Backlund ratsullaan Wilhelmina. Tässä samassa luokassa myös Hanna Tardiveau sijoittui neljänneksi hevosella Wechtrichta, vaikka alussa ratahenkilö juoksi toisen esteen eteen, kun Hanna oli ratsastamassa sille. Hanna sai uuden lähtömerkin ja ratsasti lopulta puhtaan suorituksen. Suomalaisratsukot tarjosivat todellista jännitystä Horse Show:n yleisölle perjantaina. Aina, kun suomalainen ratsasti puhtaan radan, yleisö villiintyi taputtamaan ja tunnelma oli mitä parhain. Ensimmäisen kansainvälisen luokan palkintojen jaossa kaikki saivatkin kuunnella seisaaltaan Suomen kansallislaulun. Parhain mahdollinen aloitus viikonlopun kansainvälisille esteratsastusluokille. 

Perjantain pääluokan 145cm aikaratsastusluokan voittoon ratsasti sveitsiläinen Martin Fuchs ratsulla Chaplin. Maiju Mallat, Niclas Aromaa, sekä Satu Liukkonen ratsastivat kaikki virheittä, mutta jäivät valitettavasti sijoitusten ulkopuolelle. Speed and Handiness luokassa Susanna Granroth ja Baccara sijoittuivat neljänsiksi. Luokan voitti ranskalainen Julien Epaillard hevosella Sheriff de la Nutria LM.

Perjantain luokat olivat paljon kiinnostavampia kuin torstain, sillä mm. esteet olivat 140-150cm ja ratsastajat maailman parhaimmistoa. Vietinkin lähes koko illan istuen katsomossa, kävin vain hieman pyörähtämässä verryttelyssä, sekä expossa ostamassa mustat kannusremmit. Horse Show:sta jäi erittäin hyvä mieli. Ehdottomasti parasta oli nähdä Sanna Backlundin suoritus ja jännittää, että hän pitää johtopaikan ihan luokan loppuun saakka. Oli kyllä uskomaton tunne, suomalaisvoitto heti kärkeen! Tästä on hyvä jatkaa ja toivotan onnea suomalaisille myös viikolopun kilpailuihin!

 Ladies Night:ssa oli kaikkea hemmottelua naisille. Itseäni ei kylläkään kiinnostanut muu kuin kuvan herkkupöytä, joka oli koristeltu oikein hienoksi! Tämän lisäksi siellä oli meikkejä ja meikkitaiteilujoita, viinejä, Trendi-lehden ständi ja hieman vaatteita. Löysimpä myös koruja esitteleviä yläosattomia miehiä!

Miten teillä meni Horse Show:ssa tänä vuonna?

Mistä toivotte minun postaavan seuraavaksi?

Horse Show 2016: 1. päivä

Helsinki International Porsche Horse Shown ensimmäinen kilpailupäivä oli eilen, torstaina. Minua oli onni suosinut erään ratsastustarvikeliikkeen Facebook-arvonnassa, josta voitin kaksi lippua torstain Amateur Tour and Finland Finals -näytökseen. Aamulla heräsin kahdeksan paikkeilla ja lähdin yhdeksältä junalla kohti Helsingin Jäähallia. Matkalla ostin evääksi limun ja puolikkaan Subin, koska tiesin jäähallin tarjonnan olevan mieleeni aika kallis ja epäterveellinen. Ei sillä etteikö limsa sitten olisi epäterveellistä, mutta siitä sain energiaa olla paikalla lähes koko päivän katsomassa suorituksia ja meininkiä. Olin jäähallilla siinä noin kymmenen aikaan. Aluksi katselin hieman luokkia, jonka jälkeen söin, sillä aamulla en ehtinyt kotona syömään mitään. Nuorten ratsastajien ja ponien luokat sujuivat hyvin. Näin pari tippumista ja muutamia kieltoja, mutta niitä oli yllättävän vähän. Sen mitä nyt luokkia seurasin, taso vaikutti jopa paremmalta kuin viimevuonna. Yksi kehitysidea järjestäjille minulla tuli mieleeni. Amateur Tour -luokkien palkintojen jaot saisivat tapahtua ratsain. Se olisi mielenkiintoisempaa yleisölle ja kunniakierroskin olisi näyttävämpi. Nyt kun palkintojen jaot tapahtuvat jalan, ei kunniakierroksia tehdä lainkaan.

Verryttelyn seuraaminen on aina yhtä mielenkiintoista!

Uusi kirja, Valmentaudu tavoitteellisesti, lähti matkaani SRL:n ständiltä.

Puoliltapäivin oli aika kiertää Horse Expossa. Kävin kaikki jäähallissa sisällä olevat yritykset läpi, sekä expo-teltassa olevat yritykset. Esitteitä kertyi taas huomattava määrä, mutta tällä kertaa niistä on oikeasti jotain hyötyä, sillä aion hyödyntää niitä yrittäjyyteen liittyvässä koulutehtävässä. Expossa kierrellessäni löysin myös paljon mukavia vaatteita, jotka olisin halunnut ja pari varustetta hevoselle, jos minulla siis olisi sellainen. Hillitsin kuitenkin itseni ja ostin vain yhden vaatteen torstaina, Spooksin Justin Jacket -takin. Olin jo pitkän aikaan haaveillut Spooksin takista. Arvelinkin sellaisen löytyvän Horse Shown exposta. Takin lisäksi päädyin ostamaan Suomen Ratsastajainliiton ständiltä Valmentaudu tavoitteellisesti -kirjan. Tutkiskelin sitä tovin ja tulin siihen tulokseen, että kirjasta on minulle varmasti hyötyä. Muutaman ostoksen lisäksi expoissahan on aina miltei välttämätöntä osallistua kymmeniin arvontoihin ja niinhän minä osallistuin tälläkin kertaa.

 Kuvassa 5-vuotias jalostusori Clarimore ratsastaja Tomi Jalkasen kanssa. Ratsukko sijoittui viisivuotiaiden luokassa kolmanneksi. Tämä ori osoittautui omaksi suosikikseni nuorista hevosista.

Tässä laukkaavat ori Goldencoast Diamant ja ratsastaja Emmi-Maria Ojala. Pidin myös tästä ratsusta paljon. Ja sen tuuhea hyvin hoidettu häntä oli aivan upea!

Myöhemmin illalla, tarkkaan sanoen 17:45, alkoivat nuorten hevosten luokat tuomariarvosteluin. Luokkina olivat 5-, 6- ja 7-vuotiaat nuoret hevoset. Jokaisesta ikäryhmästä kaksi tuomaria valitsivat yhdessä parhaan hevosen, jolla sitten Nina Fagerström ratsasti ja hyppäsi muutaman esteen yleisön silmien edessä. Sen jälkeen Nina ja tuomarikaksikko laittoivat vielä ikäluokkien parhaat hevoset keskenäiseen paremmuusjärjestykseen. Tänä vuonna kävikin niin, että vanhin oli se paras ja nuorin jäi kolmanneksi, silti nämä kaikki kolme olivat voittajia. Nuorista hevosista nousi omiksi suosikeikseni kaksi. Toinen näistä oli viisivuotiaiden luokan kolmas kimo jalostusori Clarimore, jota ratsasti Tomi Jalkanen ja toinen mustanruunikko 7-vuotias ori Goldencoast Diamant, jota ratsasti Emmi-Maria Ojala.

Tänään menen illalla katsomaan Kansainvälistä Päänäytöstä, johon on tulossa maailman huippuja kilpailemaan esteratsastuksessa. Kirjoitan siitä sitten huomenna, sillä se loppuu vasta noin 23:30.

Onko teillä suosikkihevosta tai -ratsukkoa Horse Showssa?