Sunnuntaina saavuttuani Harjuun jälleen viikonloppuvapailta, päätin kaverini kanssa lähteä testaamaan opiskelija-asuntoloidemme lähellä olevaa Ravijoen latua. Menimme siis hiihtämään illalla puoli yhdeksän aikaan. Latu tuntui ihan hyvältä ja lunta oli juuri sopivasti. Tietysti olisi voinut olla enemmänkin. Menimme ihan rauhassa, sillä hiihtokerta oli ensimmäinen tänä talvena. Maanantaina aamutunti oli peruttu, joten päätimme samaisen kaverin kanssa mennä uudestaan hiihtämään. Loppu viikoksi on luvattu plussaa ja vesisadetta, joten nyt on nautittava ladusta vielä kun voi. Päätin illalla tuntien jälkeen mennä vielä yksin hiihtämään ladun ympäri. Tällä kertaa menin ihan omaa tahtiani reippaasti luisteluhiihtoa melkein koko lenkin. Sain mukavasti hien pintaan. Samanlaisen lenkin tein myös tiistai-aamuna, kun kävin hiihtämässä heti aamun matematiikan kokeen jälkeen. Aion nyt mennä joka päivä kiertämään ladun, mikäli vain säät sen sallivat. Nyt kyllä näyttää aika huonolta tään ja lumitilanteen puolesta. Haluan kuitenkin parantaa kuntoan ja mikäpä sen parempi tapa kuin urheilulaji josta pidän, eli esimerkiksi hiihtäminen. Yritän myös nyt ennen Joulun pyhiä harrastaa muutakin liikuntaa, venytellä säännöllisesti ja syödä paremmin. En kuitenkaan voi sanoa itseäni himourheilijaksi, enkä aseta itselleni vakavia tavoitteita liikunnan tai syömisten suhteen, mutta jos vain motivaatiota riittää, aion elää normaalia terveellisemmin joululomaan saakka. Pohdin sitten uudestaan miten jatkan siitä eteenpäin.
Aamu- ja iltapalaksi on nyt lähipäivinä maistunut ruislepä lohella ja lisäksi kantarellikeittoa. Lounaaksi ja päivälliseksi koulun ruoka tai sitten salaattia tortillan välissä ja ilman. Sunnuntaina söin myös puolikkaan subin. Terveellinenkin ruoka voi olla hyvää, kuten nämä, mutta itse en pysty syömään näin terveellisesti joka ikinen päivä. Se on ihan fakta juttu. Nyt kuitenkin sain taas hetkellisen innostuksen terveelliseen ruokaan.
Tiistai-iltana sain ratsastaa tuntien jälkeen kevyesti Harjun tallin isoimmalla hevosella, Warrilla. Menin sillä vain käyntiä ja vähän ravia. Warri tuntui selässä vielä isommalta kuin maasta. Tunsin olevani oikeasti korkealla noustuani sen selkään. Ratsastin käynnissä voltteja, uraa pitkin ja tein vähän avotaivutusta ja pohkeenväistöä. Koitin vain tutustua tähän uuteen ratsastustuttavuuteen, joka osoittautui todella herkäksi ja osaavaksi. Heti otettuani ohjat tuntumalle, Warri hakeutui parempaan muotoon, mutta itse en osannut ratsastaa sitä niin, että se olisi kulkenut nätisti oikein. Warri oli kuitenkin todella mielenkiintoinen tapaus. Toivon, että pääsisin ratsastamaan sillä vielä joskus tunnilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti