Se tunne, kun pääsin istumaan Roosan ympäri paremmin kuin koskaan oli sanoin kuvailettoman ihana. Ohjasin Roosaa käynnissä ja ravissa lähes kokonaan paino- ja pohjeavuin tukien apuja vain hieman kevyin ohjasottein.
Ratsastin siis tänään kentällä ilman satulaa. Selkään onnistuin kiipeämään maasta heti toisella yrityksellä. Alun tasapainon hakemisen jälkeen, joka kesti ehkä kaksi kierrosta kun Roosa kipitti eteen tikitiki-ravia, selässä istuminen oli lähes horjumatonta käynnin lisäksi ravissa. Ravasin uralla molempiin suuntiin ja tein useita voltteja. Taivuttelin Roosaa paljon. Mukanani oli GoPro-kamerani, jonka laitoin penkille kuvaamaan. Kerran Roosa kolautti penkkiä, joten kamera tippui. Tulin alas selästä ja nostin sen takaisin. Kiipesin takaisin selkään ja jatkoin ratsastusta. Mutta pian penkille tuli muita käyttäjiä ja jouduin laskeutumaan taas alas selästä. Vein kameran toisaalle ja kapusin ratsuni selkään. Ravasin lisää ja tein ravista pysähdyksiä ja siitä raviin siirtymisiä hyvällä menestyksellä. Roosa kulki hienosti rentona ja pysähtyi hyvin. Liikkeelle lähtö tapahtui kuitenkin useimmiten käynnin ja pienen mutkittelun kautta.
Tunnin alusta asti puhelin kavereilleni, jotka ratsastivat samaan aikaan kanssani, että saatan olla kohta tuolla hiekassa. Ajattelin, että viimeistään laukkaa yrittäessäni tai laukatessani olen kentän pinnassa, ellei Roosa säpsähdä jotain jo sitä ennen. No mitään säikähdystä ei tapahtunut koko tunnin aikana. Ensimmäinen laukannosto päättyi kiitoraviin, josta selvisin. Toinen nosto oli oikein mallikas ja laukka nousi hyvin, mutta kesti vain pitkän sivun verran. Ei kun uusi nosto ja sitten laukkasimmekin jo useamman kierroksen. Roosan laukassa oli mukava istua ilman satulaa. Se ei ollutkaan ollenkaan vaikeaa. Laukkasin molempiin suuntiin ja vaikeampi suunta, oikea kierroskin, sujui todella hyvin. Laukkaamisesta ja ravailusta on videota Instagram-tililläni @etenemisen_tempo.
Ratsastettuani tein Roosalle hämärässä tallinkäytävässä pikasykeröt. Halusin nähdä millaiselta Roosa näyttää letit harjassaan. Roosa seisoi puolet sykeröiden tekoajasta oikein rauhassa paikallaan. Olen niin ylpeä tästä ennen niin kärsimättömästä häseltäjäponista! Lopun ajasta Roosa välillä viskoi päätään ja yritti tunkea turpaansa minua kohti. Onneksi tallikaverini pitivät seuraa Roosalle ja minulle. Sain sykeröt valmiiksi. Sillä aikaa ulkona oli alkanut sataa vettä, mutta en antanut sen estää suunnitelmiani mennä ottamaan Roosasta muutamia kuvia ulos. Tässä muutama esimerkki ja myös kuva kiharaharjaisesta Roosasta! :D
(sykeröt eivät siis todellakaan olleet kauniita ja huolitentuja)
Enään on jäljellä ainoastaan kaksi vuokrauspäivää. Niin ne päivät kuluvat nopeasti. Toivon, että olisin ottanut itselleni useamman vuokrausviikon. Ensimmäisen suorastaan katastrofiratsastuspäivän(tiistain) jälkeen homma on alkanut sujua niin paljon paremmin. Ja minulla ja Roosalla sykkii yhä se sama yhteys mikä meillä oli viime syksynä, kun hoidin Roosaa puoli vuotta lähes koko ajan viitenä päivänä viikossa. Joka tapauksessa huomenna on vuorossa maastoratsastusta. Onhan tämä poni koettava myös maastossa kunnolla. Lauantaiksi on vuorossa perusratsastusta ja toivottavasti kehittymisen myötä onnistumisia. Huomiseen!
Tykkäättekö te mennä ilman satulaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti