Hurja maasto Roosalla

Tänään oli luvassa odotettu maastoratsastus Roosalla, jännää! Roosa on vielä nuori seitsemän vuotias tamma, joka ei ole nähnyt vielä paljoakaan erilaisia elämässä vastaan tulevia asioita, myöskään kirjaimellisesti. Saavuin tallille tänään poikkeuksellisen myöhään, sillä maastoseurani pääsi lähtemään mukaan vasta kuuden jälkeen. Aloitin ratsastuksen kentällä kaveria odotellessa. Kävelyn jälkeen ravasin molempiin suuntiin keventäen ja tein voltteja. Sitten istuin alas harjoitusraviin ja aloin treenaamaan Roosan kanssa ravi -seis -ravi siirtymisiä. Ne sujuivat oikein hyvin ja Roosa pysähtyi lähes joka kerta suorana uralle. Aiemmin ongelmana on ollut se, että Roosa on aina kääntynyt vähän sivuun pysähdyksessä, mutta nyt meni hyvin. Sitten otin vielä laukkaa molempiin suuntiin. Maastoseurani oli päässyt tänä aikana ratsunsa selkään, joten lähdimmeki seuraavana maastoon.

Maastossa erityisesti yritin istua rennosti ponin selässä ja ratsastaa hyvin, jotta Roosa pysyisi rentoja ja tuntisi olonsa turvalliseksi. Nuori, pieni poni kun sattuu olemaan niin säikky äänien ja uusien asioiden suhteen. Maastossa kävelimme ja ravasimme. Roosa säikähti ojan pientareella heinikossa makaavaa lasten polkupyörää ravin aikana ja loikkasi toiseen reunaan tietä. No siitä selvittiin sen ihmeempiä ihmettelemättä. Seuraavana tuli vastaan tien vieressä oleva vieraiden hevosten laidun. No sepä vasta jännä olikin, varsinkin ne hevoset siellä. Pysähdellen ja välillä stepaten siitä sitten mentiin ohi. Metsässä meille avautui hyvä laukkasuora. Päätettiin sitten laukata. Noh, edessä oleva ratsukko siitä sitten innostui ja lähti kiitämään. Roosa ei tietenkään halunnut jäädä kaverista jälkeen ja me sitten karautettiin lähes niin lujaa kiitolaukkaa kuin ponista lähti siellä lämpöisen perässä. Vähän mua hirvitti se hallitsematon vauhti, mutta onneksi Roosa ei pukitellut tai mitään vaan kiisi suoraan polkua pitkin. Polun päässä olevassa mutkassa satiin sitten heboset hallintaan ja matka jatkui käynnissä ilman haavereita. Vähän mun sydän tykytti ja hiotti, mutta ei niinkään pelottanut tai aiheuttanut traumoja tämä laukkaaminen. Mentiin sitten metsässä vähän pienempää polkua ja ylämäen sattuessa laukattiin taas. Hurjaa vauhtiahan sekin meni, mutta kyydissä pysymisessä ei ollut ongelmaa. Loppumatka samuiltiin metsäpolkua käynnissä. Tottahan toki Roosa välillä steppasi eteenpäin, mutta pysyi loistavasti hallinnassa. Pellon laidassa me sitten ravasimme vielä ihan hidasta ravia ja Roosa ravasikin ihanan rauhassa ja renosti kaula kaarella. 

Metsästä selvittyämme hiekkatiellä tuli taas sama vieraiden hevosten laidun viereen ja yksi hevonen tuli yllättäen pensaan takaa, niin että Roosa säikähi laukkaraville ja pinkaisi maastoseuramme ohi. Ei se kauas päässyt, ehkä 20 metriä ja sitten palasimme taas taakse ja matka jatkui. No eivät kummajaiset vielä tähän loppuneet, ei todellakaan. Peltojen keskellä hiekkatiellä vastaan tuli kaksi pientä shettistä, joista toinen veti kärryjä. Roosa ei ilmeisesti ollut nähnyt kärryjä ennen ja sekös vasta pelottikin pientä ponia. Roosa jähmettyi paikoilleen ja tuijotti korvat eteenpäin ja pää ylhäällä kärryä. Ei päästy eteenpäin ja ohi vaikka hevoskaveri oli kulkenut kokoajan edellä. Roosa steppaili vähän ja mietti pakokeinoa. Sitten se kääntyikin ympäri apujeni ohi ja pinkaisi laukalla vähän matkaa karkuun, kunnes jarruttelin sen käyntiin ja käänsin takaisin menosuuntaan. Onneksi kaverini tuli hevosensa kanssa sitten ihan meidän lähelle ja pienellä suostuttelulla Roosa käveli kärryn ja ponien ohi hevoskaveri Roosan ja pelottavan kärryn välissä. Tilanteesta selvittiin ja matka kohti tallia jatkui onnellisesti käynnissä.

Tallin pihaan päästyämme menin vielä kentälle ravailemaan Roosan kanssa. Teimme kevyessä ravissa pääty-ympyröitä ja eteen alas taivutusta. Roosa meni uskomattoman hyvää ravia oikeasti pyöreänä pitkiäkin aikoja. Lopetin hyvään kohtaan ja kävelin vielä selästä jonkin aikaa kentällä.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua.

Tämän päivän maasto Roosalla oli minulle todella tärkeä opettavainen kokemus. Koin lähes käsistä riistäytyneen kiitolaukan, koin miten eri tavoin poni voi reagoida säikähtäessään ja pelätessään jotain ja opin miten hankalasta tilanteesta pääsee eteen päin. Lisäksi kaikki tämä auttoi minua jälleen kerran parantamaan tasapainoani hevosen selässä ollessani. Suoriuduin tästä kaikesta mielestäni todella hyvin. Vielä pari vuotta sitten minulla oli kammo mennä ilman satulaa, olen voittanut sen. Eilen menin Roosalla ilman satulaa vaikka tiesin, että se saattaa säikähtää ja laukka on vielä välillä todella reipasta ja räjähtävää. Tänään mennessäni tällä herkällä ponilla maastossa pärjäsin todella hyvin ja pidin tasapainoni yhtä horjahtamista kiitolaukassa lukuunottamatta. Vielä pari vuotta sitten olisin varmasti ensimmäisen kiitolaukan jälkeen itkenyt säikähdyksestä ja pelosta. Olen itsestäni todella ylpeä, miten olenkaan kehittynyt näin paljon ratsastajana. Suurin kehitysaskel on minulla tapahtunut nyt sen jälkeen, kun aloitin opiskelun Harjussa marraskuussa ja tänä kesänä olen kokenut paljon uutta hevosten kanssa selviten hyvin kaikesta. Ioitkaamme kehittymisestämme vaikka paljon on vielä opittavaa ja parannettavaa!

Huomio kaikki! 

Huomisen viimeisen ratsastuskerran jälkeen teen videon kuluneesta vuokrausviikosta. Minulla on paljon videoita erilaisista tilanteista. Joitain on jo Instagramissa, kannattaa käydä kurkkaamassa. Mutta esimerkiksi pätkä kiitolaukasta ja pätkiä muista tämän päivän maaston tilanteista on tulossa kyseiseen videoon, joka ilmestyy Youtubeen ja tänne blogiin, kun saan sen tehtyä. Videon valmistuminen voi viivästyä, sillä ensi viikolla on odotettu koko perheen reissu Visulahteen ja minulla lännenratsastusleiri! Teen sen niin pian kuin suinkin lomakiireet antavat periksi, mutta haluan myös panostaa siihen. Videota ja viimeistä vuokrauspäivää odotellessa!

~Doris