Tämän viikon tiistai oli minulle erityinen päivä, sillä luvassa oli ratsastusnäyttö. Hevoskasvatukseen suuntautuvien, kuten minun, pitää näytössä osoittaa osaavansa ratsastaa tasolla helppo C. Tämä päätettiin toteuttaa niin, että harjoittelen ratsastusta hevosharrasteopiskelijoiden kanssa, sillä luokallani ei ole muita hevoskasvatukseen suuntautuneita. Harjoituksissa oli kouluratsastusta, maastoratsastusta, itsenäistä ratsastusta ja nut pari viikkoa ennen näyttöä monena päivänä esteratsastusta/puomi- ja kavalettitehtäviä. Aluksi harjoittelin näyttöä varten Rommilla, jolla minun piti alunperin tehdä näyttö. Viime viikolla oli päivä jolloin ratsastin Rommilla verkan ja muutaman hypyn, jonka jälkeen opettaja laittoi meidät kaikki vaihtamaan hevosia kaksi kertaa niin, että kiipesimme toisen hevosen selkään, ravasimme kierroksen ja hyppäsimme heti perään muutaman hypyn uudella ratsulla. Näissä hevosvaihdoissa pääsin hyppäämään ensin Monnilla, joka oli minulle entuudestaan tuttu. Mutta toinen hevonen, Eetu, oli minulle uusi ratsastettava. En ollut koskaan edes käynytkään sen selässä ja kierroksen jälkeen jo piti pomppia sen kanssa. Noh, molemmilla uusilla hyppykavereilla hypyt sujuivat kuitenkin tosi hienosti. Seuraavana päivänä sitten jatkoinkin puomitreeneissä Eetulla. Sitten kävikin niin, että torstaina viime viikolla selvisi, etten voikkaan mennä näyttöön Rommilla, Minulle piti löytää uusi näyttöhevonen. Sainkin torstain ratatreeniin Askon, ratsastuksenohjaajaopiskelijoille pääsääntöisesti varatun hevosen, jolla en ollut koskaan aikaisemmin ratsastanut. Onneksi Asko on vaikuttanut näin sivusta seurattuna oikein mukavalta hevoselta ja sillä ratsastaneet sanoivatkin sitä oikein kiltiksi. Perjantaina siis hyppäsin koko radan treeneissä tällä uudella ratsulla. Maanantaina olivat viimeiset treenit ennen näyttöä. Silloin mentiin Askon kanssa näytössä sallittuja verkkahyppyjä ja koko rata vielä kerran. Hevosesta minulla oli hyvä fiilis näistä kahdesta ensimmäisestä ratsastus- ja hyppykerrastani, sillä Asko hyppäsi kaiken eikä tiputellut mitään. Minulle vaikeimmaksi tehtäväksi treeneissä osoittautuivat rataan kuuluvat kavaletit pääty-ympyröillä. Yksittäiseen kavalettiin en löytänyt paikkaa ja siihen tultiinkin usein lähelle. In and out -kavaleteille taas en onnistunut ohjaamaan hyvin. Tultiin aina liian sisäreunaan, voisi sanoa, että hypättiin sokeripalojen yli aina treeneissä. Asko kuitenkin hoiti homman eikä mennyt ohi! In and out -kavaleteilla oli ongelmia jo Romminkin kanssa. Treeneissä molemmat pystyt ja okseri sujuivat ilman isompia virheitä. Kerran treenien alussa tuli Rommin kanssa ohiratsastus linja toisella pystyllä, kun en silloin vielä ymmärtänyt pitää pohkeita kiinni myös lähestyessä estettä ja hypyssä. Ensimmäistä kertaa ravilähestymissarjaa hypätessä Rommin kanssa en päässyt hyppyihin mukaan, sillä edellisestä hyppykerrastani oli aikaa ties kuinka kauan ja muutenkaan sarjoista minulla ei ole paljoakaan kokemusta. Kerran myös Rommin kanssa sarjan ristikolle tuli stoppi, mutta nopeasti siitä korkea loikka, jonka seurauksena minulta lähti vasen jalustin jalasta. Onnistuin kuitenkin hyppäämään sarjan toisen osan ja pääsin vielä hyvin hyppyyn mukaan ilman jalustinta. Tai ainakin se siltä tuntui selkään. Seuraavat kerrat hypätessä sarjaa menivät kaikki hyvin jokaisella neljällä eri hevosella..
Näytön tehtävänä oli siis ratsastaa esterata 1. Rata alkaa oikeassa kierroksessa pitkän sivun alusta kevyessä istunnassa. Pitkällä sivulla tulee kolme ravipuomia automaattisella myötäyksellä, puomien jälkeen käyntisiirtyminen tötsien välissä keskellä pitkää sivua ja takaisin ravii, jonka jälkeen tulee toiset kolme ravipuomia pitkällä myötäämisellä. Näiden jälkeen pitkän sivun lopussa tötsien välissä oikean laukan nosto. Oikeassa laukassa lyhyellä sivulla pääty-ympyrällä kolme kertaa kavaletin yli, josta jatketaan laukassa seuraavan pitkän sivun alkuun. Tötsien välissä siirtyminen raviin. Seuraavaksi tullaan ravissa puomi - ristikko - pysty sarja lävistäjällä. Suunta vaihtuu vasempaan kierrokseen. Sitten tulee lyhyellä sivulla laukassa pääty-ympyrällä in and out -kavaletit. Niiltä jatketaan seuraavalle pitkälle sivulle pyty - pysty linjalle. Pystyjen välissä ratsastajan pitää laskea laukka-askeleet ja kertoa ne näytön vastaanottajalle radan loputtua. Linjalta jatketaan lyhyen sivun uraa seuraten seuraavan pitkän sivun alkuun, josta käännetään lävistäjällä olevalle okserille. Jatketaan uralla oikeaan kierrokseen laukassa. Viimeisenä tulee laukkapuomi lyhyellä sivulla, jossa katsotaan hevosen hallintaa lävistäjällä olleen okserin jälkeen. Rata päättyy tähän laukkapuomiin.
Jännitin jo maanantaina näyttöä niin, että vatsaan koski. Tiistaina, näyttöpäivänä, aamuni alkoi heräämisellä 6:00. Söin aamupalan huoneessani ja puin näyttöä varten kisavaatteet päälle ja laitoin tukkaan nutturaverkon, jossa oli rusetti. Lähdin tallia kohti noin 6:50. Otin hevosen varusteet pesupaikan eteen. Harjasin Askon karsinassa, jotta se sai mutustella vielä vähän aikaa aamuheiniä. Sitten talutin sen pesupaikalle varustettavaksi. Suojat jalkaan, martignaali kaulalle ja satula selkään. Panssarivyö kiinni ja martignaali siihen kiinni. Sitten minulle turvaliivi ulkotakin alle, kisatakin päälle. Lopuksi hevoselle suitset ja sitten kohti maneesia 7:40. Kanssani näyttöä oli tekemässä vanhempi hevoskasvatuksen opiskelija. Maneesissa kävelimme hevosten kanssa selästä käsin 7:45-8:15. Näytön vastaanottajat saapuivat maneesiin vähän yli kahdeksan. Varttia yli saimme alkaa verrytellä ravissa ja laukassa käyttäen radassa olevia puomeja vapaasti. Ravailin pari kierrosta, koitin saada itseäni lämpenemään kylmältä ilmalta, sillä minulla oli vain pitkähihainen kisapaita ja kisatakki, jotka eivät paljoa käsivarsia lämmittäneet. Menin pitkiäsivuja ravissa kevyessä istunnassa ja tein käyntisiirtymisiä. Tulin ravipuomit käyntisiirtymisellä pari kertaa verkassa ja laukkapuomia ravissa pariin otteeseen. Verkassa laukkasin uraa pitkin molempiin suutiin pari kierrosta ja tein in and out -kavalettien ympäri pääty-ympyröitä. Kello 8:30 saimme ottaa verkkahypyt, joihin kuului kolme kertaa yksittäinen laukkakavaletti pääty-ympyrällä, kaksi kertaa linjan jälkimmäinen pysty, sekä kahdesti okseri. Ennen näyttöä sai myös hypätä kerran linjan ensimmäisen pystyn, mutta katsoin parhaaksi ettei minun tarvitse sitä hypätä. Sitten alkoikin näyttösuoritukseni meistä kahdesta kasvattajaopiskelijasta ensimmäisenä.
Tervehdin näytön vastaanottajia. Ravipuomit penivät hyvin ja olin tasapainossa kyydissä. Käyntisiirtyminenkin onnistui. Samoin toiset ravipuomit. Laukka nousi oikeassa kohta, mutta nosto oli huolimaton ja laukka jäi alusta asti löysäksi ja pitkäksi. Ensimmäinen kavaletin ylitys tuli lähelle, toinen meni ihan hyvin, mutta Asko rikkoi raviin hypyn jälkeen, sillä en ratsastanut tarpeeksi aktiiviseksi sitä. Kolmas kavaletin ylitys tuli taas lähelle. Raviin siirtyminen tuli oikeaan paikkaan. Sarja meni hyvin, pääsin hyvin hyppyihin mukaan. Asko kuitenkin laskeutui ristilaukalle, mutta korjasi uralla itse. In and out -kavaleteille sain ohjattua keskelle paremmin kuin koskaan treeneissä, mutta sitten asko kompuropi etujalkojensa kanssa ensimmäiseen kavalettiin. Pysyin kuitenkin selässä ja toisessa hypyssä hyvin mukana. Linjan ensimmäinen hyppy oli hyvä. Pystyjen välissä laukka ei pyörinyt tarpeeksi eteen ja Asko ottikin ennen toista pystyä seitsemännen askeleen, vaikka treeneissä mentiin aina kuudella. Tästä hämmennyin, enkä ollut sitten ihan hypyssä mukana, samalla laskuni askelista meni sekaisin ja sönkötinkin jotain kuudesta ja kuudesta ja puolesta näytön vastaanottajille radan jälkeen. Askelia tuli kuitenkin seitsemän. Pystyn jälkeen en keskittynyt ratsastamaan suoraan vaan tuli vähän oikaistua lyhyttä sivua. Okserille lähestyminen meni kuitenkin hyvin ja tuli hyvä hyppy jossa olin mukana. Laskeuduttiin kuitenkin väärälle laukalle ja huomasin sen. Sainkin vaihdettua laukan uralle tultaessa. Laukkapuomille voltin tie oli ihan hyvä, mutta ylitys lähti kaukaa, joten en päässyt siihen oikein mukaan. Rata oli kuitenkin tasainen, ei kieltoja eikä pudotuksia lukuunottamatta kompurointia kavaleteilla. Olen hyvin tyytyväinen itseeni. Vaikka jännitti, mitään kamalampaa ei tapahtunut. Tämä esteratasuoritus oli minulle ensimmäinen ns. kilpailusuoritus esteillä vaikka näyttö olikin. Aiemmin olen ollut vain harjoituskoulukilpailuissa ja leirikoulukilpailuissa, en koskaan esteillä kisoissa tai sen tapaisissa. Myös radan ratsastus kokemukseni pari viikkoa ennen näyttöä on yhtä noin viiden vuoden takaista rataa lukuunottamatta olematonta. Hyvin siis meni! Ja sainkin näytöstä upean Kiitettätä 3 -arvosanan! :)
Saan viikonloppuna toivottavasti kuvia radasta. Maanantaina minulla alkoi kurkkukipu, joka jatkui tiistaina aamulla. Näytössä olin vielä ihan ok, vaikka epäilinkin aamulla, että vointi saattaa häiritä suoritusta. Onneksi ei häirinnyt, vain jännittäminen vaikutti hieman tekemiseen. Näytön jälkeen kuitenkin vointi alkoi huonontua nopeastikkin. Tuli nuhaa ja esimerkiksi koko näyttöradan purkaminen kahdestaan toisen opiskelijan kanssa oli aika tuskaista. Nuhaa, aivastelua, kuuma, kylmä, mitä näitä nyt on. Pari heräilyä per yö on ollut tiistain jälkeen. Kuume ei onneksi ole noussut toistaiseksi. Neljän tallin olen urheasti hoitanut koko viikon ajan, mutta tänään torstaina en osallistunut ollenkaan ratsastustunnille aamulla ja olin vain hetken iltapäivän englannin tunnilla, kunnes tulin asunnolle lepäämään. Huomisaamun tunninkin lepään asuntolassa, jotta jaksaisin iltapäivällä neljän tallin ja siitä eteen päin viikonlopun ja tulevan koko viikon tallissa palkallisena työntekijänä. Nyt täytyy käydä nukkumaan. Seuraavaan postaukseen!
Mielenkiinnosta kysyn miten koulussanne puhutaan ajankohtaisesta hevosalan työpaikkojen jakautumisesta? Nykyään yhä useammin kahdesta ehdokkaasta valitaan lukion käynyt hevosoppilaitostaustan omaamaton hakija, perusteena laajempi ymmärrys ja kyky oppia. Eritysesti kielten laajat oppimäärät lukion kursseilla vaikuttavat myös suomalaisten tallien työntekijävalintaan. kisatallilla jossa työskentelen ei yksikään hevosenhoitajista ole käynyt alan koulua, lukiopohjalta ovat kaikki valittu. Tietty vankka hevostausta edellytyksenä, mutta puuttuvat taidot korvataan muutamassa viikossa tallin omiin käytäntöihin kohdistuvalla opetuksella. Onko koulussanne siis puhuttu tästä uudistuvasta suuntauksesta ja onko hevoskoulujen huonon maineen nostamiseksi alettu tehdä jotain konkreettista? :)
VastaaPoistaHei!
PoistaMielenkiintoinen aihe. Asiasta ei ole puhuttu täällä oikeastaan mitään. Harjusta pääsee kuitenkin työssäoppimaan Suomeen hyvin erilaisille ja tasoisille talleille, sekä myös ulkomaille kilpa- ja valmennustalleille. Työllisyydestä voisi olla enemmänkin puhetta täällä.
Lukioissa toki oppii ihan eri asioita ja eri laajuudella, mutta en sanoisi, että lukion käyneillä olisi parempi kyky oppia tai ymmärrys alan asioista. Ainakaan ei kannata yleistää. Toisilla ei ole niin vankkaa hevostaustaa, että ennen jatko-opiskeluja olisi ollut omaa hevosta tai edes vuokrahevosta, mutta ammattikoulussa hevosen pidosta, hoidosta ja muista alan asioista saa hyvän käsityksen ja osaamisen, jota voi sitten myöhemmin vielä kehittää työpaikoilla ja erikoisammattitutkintoa opiskelemalla.
Viimeiseen kysymykseesi voisin sanoa, että Harju on hankkinut nyt esimerkiksi Suomen ensimmäisen ratsastussimulaattorin, jolla voi hypätä myös esteitä. Tämä simulaattorin pitäisi tulla oppilaitokselle kevään aikana. Myös mainoksia on nyt yhteishaun aikaan viety lähimpiin kaupunkeihin. Haluaisitko vielä selventää, mitä tarkoitat hevoskoulujen huonolla maineella?