Pohdintaa blogistani ja unelmistani

Hei kaikille! Huomattavasti ahkerampi postaustahti on jatkunut nyt viikon verran. Olen julkaissut seitsemän postausta viikon sisään, tämä postaus mukaan lukien. Aiheita on ollut paljon ja minulla on ollut enemmän kirjoitteluintoakin. Suuri innoittaja on ollut Horse Fair -messut, mutta syytä on muuallakin. Toivon mukaan tämä aktiivisuus jatkuu tästä eteenpäinkin vähintään yksi postaus viikossa -tahdilla. Sitä mukaan, kun kehityn bloggaajana ja matkani hevosten parissa etenee, toivon saavani myös enemmän kiinnostuneita lukemaan tätä blogia. Olen lähiviikkoina kuullut ihan kasvotusten yllättäviltäkin tahoilta, että he lukevat blogiani. Tämä herättää minussa yllättymisen lisäksi iloisia tunteita. Ei sitä arvaakkaan ketkä ihan lähipiiristäkin lukevat blogiani ja kuulemani mukaan ihan ahkerastikin. Bloggaajan motivaatiota lisää huomattavasti saada tietää, että ihmiset ovat kiinnostuneita hänen blogistaan. Lukijat, eli te, voitte ilmaista bloggaajalle kiinnostuksenne parhaiten rekisteröitymällä blogin lukijaksi ja kommentoimalla postauksiin positiivisia, rakentavia ja keskustelun aloittavia kommentteja. Uskon, että jokainen bloggaaja ilahtuu aina, kun blogille ilmaantuu lisää lukijoita tai postaukseen on kommentoitu jotain mukavaa. 

Tätä edeltävä postaus oli blogini kahdessadas(200.). Tämä kyseinen blogi on ensimmäiseni. Loin tämän 8.10.2014, josta on aikaa nyt noin 1,5 vuotta. Kaksisataa postausta kertoo mielestäni hyvin aktiivisesta tahdista kirjoitella. Alussa postaukset nyt olivat ihan liian lyhyitä ja kuvattomiakin postauksia oli, joita en itsekään enää kovin mielellään lue. Olen huomannut miten olen kehittynyt blogaajana nyt erityisesti puolen vuoden aikana. Postaukset ovat pidempiä, niissä on yleensä joku tokku, kirjoitan nykyään mukavampaa tekstiä lukea ja kirjoitusvirheitä on vähemmän. Vielä voisin kuitenkin parantaa oikeinkirjoitusta, kirjoitusvirheitä vähentää ja paljon muutakin parantamista on. Nykyään ajattelen oikeasti sitä minkälaisia kuvia julkaisen. Minulla on valitettavasti käytössä vain iPhone5-puhelimen kamera ja se riittää minulle. Kamera on oikeasti ihan hyvä, kun kuvaajalla on taito hallussa ottaa silmää miellyttäviä kuvia. Pyrin julkaisemaan vain mahdollisimman tarkkoja ja onnistuneita kuvia, mutta jos jostain kiinnostavasta tilanteesta ei ole parempaa kuvaa, niin julkaisen mieluummin vähän huonomman kuvan kuin en kuvaa lainkaan. Tulevaisuudessa aion näillä näkymin jatkaa bloggaamista niin pitkälle kuin motivaatiota ja jaksamista riittää. Olen alusta alkaen ollut tyytyväinen tähän blogiin ja erityisesti blogini nerokkaaseen nimeen. Alussa blogin nimen keksiminen oli vaikeaa. En tiedä miten tai mistä keksin tämän nimen, mutta olen onnistunut siinä mielestäni todella hyvin. Nimi on uniikki, siihen en ole törmännyt missään muussa yhteydessä. Sen merkitys on myöskin mielestäni erityinen. Etenemisen tempo viittaa etenemiseen elämässä, hevosten kanssa, nuoresta aikuiseksi ja niin edelleen, toinen merkitys liittyy täysin hevosiin, se missä temmossa eli tahdissa hevosella etenee eteenpäin eri askellajeissa. Olen siis kaikin puolin erittäin tyytyväinen kaikkeen tässä blogissa. Blogi kasvattaa sen kirjoittajaa ihmisenä. Blogin avulla oppii monia erilaisia hyödyllisiä taitoja ja kokee paljon asioita mitä välttämättä muuten ei kokisi. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat seuranneet matkaani tähän pisteeseen ja toivon, että seuraatte jatkossakin!

Tämän postauksen minihevoskuvat ovat Helsinki Horse Fair 2016 -messuilta. Kuvissa esiintyy amerikan miniatyyrihevostammat Westwind Farms Komos Savannah ja Star Strucks Sheza Hot Lil Honey. Om. Titta, Terhi ja Sirpa Sillman(Savannah) ja Titta ja Terhi Sillman(Hottis)

Liityin viikko sitten sunnuntaina(6.3.2016) Suomen Minihevosyhdistykseen. Kiinnostus minihevosia kohtaan alkoi jo viikkoja aiemmin. Huomatessani, että Horse Fair 2016 -messuille tulee minihevosia, odotin entistä innokkaammin päästä messuille. Olen jossain varmasti ennenkin nähnyt minihevosia, mutta siitä oli jo ikuisuus. Ensivaikutelmalta ajattelin, että nämähän ovat pienempiä kuin luulinkaan. Tiesin, että ne ovat pieniä, mutta että ihan noin pieniä. Ihastui kuitenkin ikihyviksi. Ne vaikuttivat juuri kuvauksien ja haaveideni mukaisilta. Minit olivat todella kauniita pienikokoisia hevosia. Nimenomaan hevosia, sillä niiden rakenne on hevosmainen. Se onkin minihevoskasvatuksessa tavoite, minikokoinen hevonen. En kuitenkaan muista tarkkaan milloin ja minkä ansiosta kiinnostuin minihevosista. 

Tästä linkistä pääsette Suomen Minihevosyhdistys RY:n nettisivuille.

Siihen liittyy kuitenkin haave ylläpitää hevostilaa USA:n ja Australian tapaan kuin sarjoissa Heartland ja McLeod's Daughters. Unelmani olisi talli/tila, jossa on valkoiset aidat tarhoissa, kävelytyskone, ympyrätarha, maneesi, kenttä, paljon maastoja ja talli noin kymmenelle yksityiselle hevoselle ja noin kymmenen, ehkä alle, paikkaa omille minihevosille ja muutamalle isommalle hevoselle. Isommat hevoset voisivat olla esimerkiksi quartereita tai muita hyviä lännenratsastuksessa/kouluratsastuksessa ja maastoilussa.

Tavoitteeni on yksityistallin ylläpitämisen lisäksi aloittaa amerikan miniatyyrihevosten(American miniature horse) kasvatus valmistuttuani Harjusta hevoskasvatukseen suuntautuneeksi hevostenhoitajaksi. Haluan lisätä niiden määrää Suomessa ja tuoda rotua tunnetuksi. Olen kiinnostunut näyttelytoiminnasta, maastatyöskentelystä(mm. juoksutus, temppujen opetus, agility, kävelylenkit yms.) ja mineillä ajamisesta. Valitettavasti Suomessa mineille ei ole näyttelyitä, mutta niiden kanssa voi osallistua matchshow-näyttelyihin. Eikä se paljon haittaa. Toivon tietenkin, että mineille järjestettäisiin tulevaisuudessa virallisia näyttelyitä ja Suomeen saataisiin virallisesti suomennetut rotumääritelmät minihevosroduille. Myös kasvatustoiminta voisi lisääntyä, sekä sitämukaan koko minihevosharrastus. Minit ovat todella mukavia ja seurallisia pieniä hevosia. Niistä on vaikka mihin, eikä aika varmastikaan käy pitkäksi, kun pihalla laukkaa lauma pieniä iloisia miniatyyrihevosia. Niin kuin jo mainitsinkin, minien lisäksi haluan myös muutaman ratsastuskäyttöön sopivan hevosen, yhden tai kaksi. Niillä voisin ratsastaa koulua ja/tai lännenratsastusta, erityisesti olen kiinnostunut trailista ja maastoilusta. Tällainen "pieni" hevosunelma minulla siis on. Toivottavasti se vielä jonain päivänä kävisi toteen. 

Eilen ratsastustunnilla Harjussa oli ratsastuksen lisäksi hevosen esittämisharjoituksia, niitä oli myös toissapäivänä. Molempina kertoina meni todella hyvin. Opettaja sanoi, että olen valmis jo tekemään esittämisnäytön. Toissapäivänä ratsastin ja esitin Hottiksen ja tänään hevosenani oli Laikku. Eilen myös ehdittiin harjoitella sykeröiden tekoa. Kolmanneksi letitysharjoituksekseni tämä kerta meni yllättävän hyvin. Vielä lisää sorminäppäryyttä, rutiinia, tarkkuutta ja huolellisuutta, niin hienoja niistä tulee! Ja eikun hevosen kanssa näyttelyihin tai kisahoitajaksi! Tällä viikolla jään luokkani kanssa viikonlopuksi järjestämään esteratsastuskilpailuja tänne Harjuun. Mukava päästä ensimmäistä kertaa oikeasti tekemään kisoja. :)

Mitä ajatuksia blogit ja blogin pitäminen teissä herättää bloggaajan ja/tai lukijan näkökulmasta?

Mitä te haluaisitte tehdä aikuisina?