Viime viikon sunnuntaina järjestettiin Harjun oppimiskeskuksessa Kaakkois-Suomen aluemestaruusestekilpailut. Harjun kilpailuja on aina järjestämässä joukko opiskelijoita ja tällä kertaa oli luokkani, eli PK15 vuoro. Meidän lisäksi kilpailuja oli järjestämässä myös useita vanhempia opiskelijoita. Yhteensä meitä oli yli kaksikymmentä, sekä tietysti estekilpailuiden asiantuntijat ja muutama Harjun opettaja. Koska järjestimme siis kilpailuja, oli koko viikonloppu vietettävä Harjussa. Kilpailujen järjestäminen aloitettiin perjantaina kahden aikaan päivällä. Kävimme läpi vähän ketä opiskelijoista on ennen ollut järjestämässä kilpailuja. Minä en ollut. Sitten siivosimme paikkoja ja puhuimme seuraavasta päivästä. Meille jaettiin kisoihin toimihenkilötehtävät. Niitä olivat mm. ratahenkilökunta, liputtajat, ovet, parkkipaikka ja liikenteenohjaus, verkka, kanslia, buffet, kirjuri ja kuuluttaja. Minä sain kaverini kanssa tehtäväksi verkan, oikeastaan halusinkin sinne. Tehtävä ei kuulostanut kovin vaikealta ensimmäistä kertaa kisoja järjestävälle. Kisapäivän tehtävät saatuamme aloimme järjestää kukin tehtäväaluettaan kuntoon. Minä ja kaverimme menimme Martta-maneesiin, jossa verkka siis järjestettiin, katsomaan onko siellä turvakannattimia ja veimme samalla sinne punaisia ja valkoisia lappuja esteitä varten. Turvakannattimet löytyi, mutta samalla maneesia kierrellessäni huomasin jakkaran olevan rikki. siitä alkoikin iso etsintäoperaatio. Veimme rikkinäisen jakkaran ratsutalliin ja etsimme ratsutallin joka nurkasta ehjää jakkaraa, jonka olin siellä aiemmin nähnyt. Jakkaraa ei löytynyt vaikka kolme ihmistä sitä lopulta etsi. Sitten kävimme välillä maneesissa ja vierastallissa etsimässä jakkaraa, mutta ei mitään. Menimme lopuksi vielä ratsutalliin ja tajusimme, ettemme katsoneet yleisiä tiloja ja sieltähän minä sen ehjän jakkaran viimein löysinkin. Veimme sen Martta-maneesiin ja palasimme Nestori-hallin kahvioon. Illalla saimme vielä tehtäväksi lähteä siivoamaan pihaa kakoista. Ai että se oli turhauttavaa, kun kaikki oli jäätyneet kiinni maahan. Rautalapiolla vaan epätoivoisesti yritettiin, kaikki ei kuitenkaan lähtenyt irti. En muista tarkkaan, mutta noin seitsemän aikaan pääsimme asuntoloihin viettämään vapaata iltaa. Eihän siinä paljon enää aikaa ollut ja lauantaista, sekä sunnuntaista tulisi rankkoja päiviä, joten menin ajoissa jo joskus kymmenen aikaan nukkumaan.
Lauantaina työskentely alkoi varttia vaille yksitoista. Teimme kaikkia järjestelytehtäviä, kuten rakensimme verryttelyesteet ja kilpailun radan, koristelimme pajunoksia pääsiäisen tyyliin, puhuimme läpi toimihenkilötehtäviä ja etsimme hiki hatussa rautaharavia ympäri Harjun aluetta kaikista talleista ja maneeseista, sekä konehallista. Pihojen siivousta riitti vielä paljon. Saimme myös toimihenkilöille kuuluvat liivit ja nimilaput. Meille jaettiin myös radiopuhelimet niitä tarvitseville ja opetettiin samalla niiden käyttö. Minä sain niitä jaettaessa yhden, vaikka en tarvinnutkaan sellaista. Minun piti antaa se verkkavastaavalle, kun hän saapuisi paikalle sunnuntaina. Sain kuitenkin kokeilla radiopuhelinen toimintaa ja se osoittautuikin hyvin yhsinkertaiseksi ja helpoksi. Vaikeinta varmaan oli löytää oikea äänenvoimakkuus. Lauantai meni siis järjestellessämme kaikkea. Kuuntelimme turvallisuusohjeita ja luin kaverini kanssa verkkasääntöjä tiuhaan tahtiin vapaa-ajalla aamulla, sekä illalla. Lauantaina tuli käveltyä edes takaisin varmaan kymmeniä kilometrejä ja se alkoikin tuntua jo väsymyksenä ja lihasten uupumuksena. Nälkäkin siinä tuli, onneksi saimme syödäksemme jossain välissä. Illalla taas aikaisin nukkumaan, sillä kilpailuaamuna herätys oli vähän vaille kuusi aamulla.
Aamu valkeni hyvässä säässä ja olin olosuhteisiin nähden hyvinkin virkeä. Söimme kaverin kanssa aamupalan asuntolassa ja lähdimme Nestori-halliin aamupalaveriin 7:30. Kahdeksalta menimme Martta-maneesiin valmiiksi vastaanottamaan kilpailevia ratsukoita verkkaan. Ensimmäiset ratsukot tulivat noin 8:20. Kilpailut alkoivat kello 9:00. Luokkia oli kuusi, mutta luokissa neljä ja kuusi oli a, b ja c, eli periaatteessa kymmenen eri luokkaa. Verkassa oli melkein tauotta ratsukoita yhdestä kymmeneen kello 8:20-17:00. Muutamien luokkien välissä oli hetkiä, jolloin ratsukoita ei ollut yhtään maneesissa ja sain kaverini kanssa istahtaa hetkeksi ja syödä samaan aikaan. Meillä oli molemmilla kolme evässämpylää ravintola Aurasta mukana koko päivän ruoaksi. Otimme kyllä myös hieman omaa evästä, kuten juotavaa ja omenoita, sekä banaanin. Söimme kesken verkkojen vuorotellen noin kahden tai kolmen tunnin välein. Vessaan pääsi lähtemään aina yksi kerrallaan, joko ratsutalliin tai Nestori-halliin. Nestorissa oli iltapäivästä tarjolla makaronilaatikkoa, mutta se ei oikein maistunut kummallekkaan meistä. Pärjäsimme siis aamusta iltaan kolmella pienellä sämpylällä, juomalla ja hedelmillä. Verkassa meni hyvin, pudotuksia tuli jonkinverran, mutta ei odotettua enemmän. Kieltoja teki vain muutama hevonen. Valitettavasti pari kertaa jompi kumpi esteistä hajosi ihan kokonaan. Puomien nostoissa ja esteiden korjaamisessa piti olla todella nopea ja varoa ettei jää hevosen alle. Sama koski myös kakkojen keräystä ja muuta kävelyä maneesissa. Verkkaesteiden välistä ei ratsastanut kuin muutama ratsukko ja onneksi nekin ihan käynnissä vain, siinä oli siis hyvä paikka seistä. Kaikkein inhottavinta verkassa oli verkkasuunnan vaihto, sillä silloin piti okserista siirtää kaksi tolppaa ja yksi puomi aina toiselle puolelle toisia tolppia ja puomeja, sekä lippujen(tässä tapauksessa kuminauhoilla tolpissa kiinni olevien lappujen) paikkoja piti vaihtaa. Pystyesteestä piti vaihtaa vain punaisen ja valkoisen lapun paikkaa. Molemmista esteistä piti vaihtaa tottakai myös maapuomin puolta. Tämä kaikki piti tehdä mahdollisimman nopeasti ja huolella, jotta ratsukot pääsevät taas hyppäämään. Erityisesti tolppien jatkuva kantelu alkoi ottaa voimille, kun ne olivat jotain extra painavia. Parasta verkassa olossa oli kuitenkin se, että pääsin näkemään kuinka kilparatsastajat verryttelevät ennen radalle menoa. Tapoja oli erilaisia ja jokainen hyppäsi myös eri määrän verkkaesteitä ennen radalle menoa. Avustajien toimintaakin oli hyödyllistä tarkkailla, sillä todennäköisesti pääsen hevostenhoitajaksi vielä joskus kilpailuihin ja ehkä kilpatallillekin töihin. Valitsin nimittäin ensi syksyn työssäoppiin osa-alueeksi näyttely- ja kilpahevosten hoitamisen. Verkassa oli siis todella hyödyllistä ajatellen tulevaisuuttani ja opintojani.
Kolmen aikaan iltapäivällä väsymys alkoi jo vaivata hieman liikaakin. Jalkapohjissa ja polvissa tuntui jatkuva seisominen ja kävely, jota oli ollut perjantaina, lauantaina ja nyt verkassakin paljon aamusta iltaan. Valittelimme aika paljon toisillemme että väsyttää, ei jaksa, on nälkä ja kaikkea muuta. Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan peittää väsymyksen kilpailijoilta ja heidän huoltojoukoiltaan. Minusta olisin silti voinut yrittää enemmän, olen hieman pettynyt itseeni. Onneksi verkka tyhjeni noin viiden aikaan. Aloitimme heti maneesin siivoamisen ovella olleiden opiskelijoiden kanssa. Purimme verkkaesteet, irrotimme lähtölistat ja ratapiirrokset maneesin seinistä ja siivosimme katsomot. Vein kaverini kanssa esteissä olleet punaiset ja valkoiset laput, rautaharavat, sekä roskiksen Nestori-halliin. Nestorissa oli menossa viimeisien luokkien palkintojenjaot, kun saavuimme sinne. Yhtään rataahan me emme nähneet, kun olimme koko päivän verkassa. Kisojen päätyttyä, purimme kaikki opiskelijat yhdessä radan ja siivosimme kaikenlaisia sotkuja. Sitten kokoonnuimme Nestorin kahvioon pitämään keskustelun kisojen onnistumisesta ja siitä mitä voisi vielä parantaa. Kaikki oli mennyt kyllä aika hyvin. Pari peruutusta ja jälki-ilmoittautumista tuli, jotka vaikeuttivat hieman, mutta niistäkin selvittiin hyvin. Monet sanoivat, että meitä oli niin monta opiskelijaa järjestämässä kisoja, että kaikki sujui hyvin helposti. Meitä oli siis yli kaksikymmentä plus opettajia ja muuta henkilökuntaa. Tämän jälkeen muutamat, minä mukaan lukien, menimme siivoamaan vierastallia, jossa osa kilpailevista hevosista oli ollut päiväkarsinoissa.
Kisoista jäi siis muuten hyvä fiilis, mutta sunnuntaina väsymys oli kyllä kova. Kilpailujen järjestäminen oli kuitenkin mielenkiintoista ja opettavaista. Järjestän kisoja mielelläni uudestaan ja voitti kilpailujen järjestäminen kuitenkin talliviikonlopun! Vaikka uskoisin, että rankempaa meillä kisoissa oli kuin tallissa viikonloppuna olleilla. Mukavuus kisoissa johtui varmaankin vaihtelusta ja että sain nähdä erilaisia ratsastajia ja hevosia.
Oletteko te olleet järjestämässä kilpailuja?
Mikä teidän tehtävänne oli siellä ja oliko se mukavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti