Messuilla nähdään!

Mistä aloittaisinkaan.. Minulla on muutama asia kerrottavana, molemmat liittyvät blogiini, mutta aloitetaas nyt toisesta. Joku ehkä onkin jo huomannut, että blogiin on ilmestynyt uusi sivu. Sivu on itse tekemäni rotuesittely amerikan miniatyyrihevosesta ja minihevosista yleensä. Lähteitä on ollut muutamia, mutta kaiken tiedon tarkkaa totuutta en voi taata, ymmärrättehän sen. Sivu löytyy sivuvalikosta ihan oikeasta laidasta, heti bannerin alapuolella. Tässä vielä linkki sivulle: amerikan minihevonen. Halusin tehdä tämän rotuesittelyn tänne blogiini siksi, että te ihmiset siellä ruudun toisella puolella voisitte saada tietoonne minihevoset ja voisitte lukea niistä tarkemmin, ehkä jopa innostua niistä! Yllä olevassa kuvassa Suomen Minihevosyhdistyksen viime vuoden jäsenlehti.

Tämänkaltaisella otsikolla alkavan viestin sainkin nyt jo toistamiseen. Ensin Horse Fair -messuilta ja nyt Hevoset 2016 -messuilta. Ilo oli vähintään yhtä suuri nyt kuin ensimmäisellä kerralla, koska Hevoset-messuilla Tampereella en ole KOSKAAN päässyt käymään milloin mistäkin syystä, mm. pitkän matkan takia. Odotan innolla päästä näkemään millaiset ovat Suomen suurimmat hevosalan messut. Jos joku on kiinnostunut vaihtamaan kuulumisia kanssani, olen messuilla lauantaina lähes aamusta iltaa. Juttelemaan saa tulla. Jos haluat, voidaan sopia tapaaminen vaikka facebookin kautta.

Sain tänään Harjun oppimiskeskukselta yhden messulipun. Minulla ei ole sille mitään käyttöä. Kertokaas te mitä minun sille pitäisi tehdä? Postittamaan en valitettavasti kuitenkaan rupea enää. Kuka haluaa ja pääsee messuille, jos lipun saa? :)

Tänään oli aamulla hevosten juoksutusta. Krigo veteli vähän pukkilaukkoja liinani päässä, mutta sain sen rentoutumaan tästä huolimatta hyvin. Opettajan mukaan olen valmis tekemään juoksutus- ja esittämisnäytöt pian. Aamutuntien jälkeen hain messulipun Harjun toimistosta.

Oletteko te menossa Hevoset 2016 -messuille?

Estekilpailujen järjestäjänä Harjussa (20.3.)

Viime viikon sunnuntaina järjestettiin Harjun oppimiskeskuksessa Kaakkois-Suomen aluemestaruusestekilpailut. Harjun kilpailuja on aina järjestämässä joukko opiskelijoita ja tällä kertaa oli luokkani, eli PK15 vuoro. Meidän lisäksi kilpailuja oli järjestämässä myös useita vanhempia opiskelijoita. Yhteensä meitä oli yli kaksikymmentä, sekä tietysti estekilpailuiden asiantuntijat ja muutama Harjun opettaja. Koska järjestimme siis kilpailuja, oli koko viikonloppu vietettävä Harjussa. Kilpailujen järjestäminen aloitettiin perjantaina kahden aikaan päivällä. Kävimme läpi vähän ketä opiskelijoista on ennen ollut järjestämässä kilpailuja. Minä en ollut. Sitten siivosimme paikkoja ja puhuimme seuraavasta päivästä. Meille jaettiin kisoihin toimihenkilötehtävät. Niitä olivat mm. ratahenkilökunta, liputtajat, ovet, parkkipaikka ja liikenteenohjaus, verkka, kanslia, buffet, kirjuri ja kuuluttaja. Minä sain kaverini kanssa tehtäväksi verkan, oikeastaan halusinkin sinne. Tehtävä ei kuulostanut kovin vaikealta ensimmäistä kertaa kisoja järjestävälle. Kisapäivän tehtävät saatuamme aloimme järjestää kukin tehtäväaluettaan kuntoon. Minä ja kaverimme menimme Martta-maneesiin, jossa verkka siis järjestettiin, katsomaan onko siellä turvakannattimia ja veimme samalla sinne punaisia ja valkoisia lappuja esteitä varten. Turvakannattimet löytyi, mutta samalla maneesia kierrellessäni huomasin jakkaran olevan rikki. siitä alkoikin iso etsintäoperaatio. Veimme rikkinäisen jakkaran ratsutalliin ja etsimme ratsutallin joka nurkasta ehjää jakkaraa, jonka olin siellä aiemmin nähnyt. Jakkaraa ei löytynyt vaikka kolme ihmistä sitä lopulta etsi. Sitten kävimme välillä maneesissa ja vierastallissa etsimässä jakkaraa, mutta ei mitään. Menimme lopuksi vielä ratsutalliin ja tajusimme, ettemme katsoneet yleisiä tiloja ja sieltähän minä sen ehjän jakkaran viimein löysinkin. Veimme sen Martta-maneesiin ja palasimme Nestori-hallin kahvioon. Illalla saimme vielä tehtäväksi lähteä siivoamaan pihaa kakoista. Ai että se oli turhauttavaa, kun kaikki oli jäätyneet kiinni maahan. Rautalapiolla vaan epätoivoisesti yritettiin, kaikki ei kuitenkaan lähtenyt irti. En muista tarkkaan, mutta noin seitsemän aikaan pääsimme asuntoloihin viettämään vapaata iltaa. Eihän siinä paljon enää aikaa ollut ja lauantaista, sekä sunnuntaista tulisi rankkoja päiviä, joten menin ajoissa jo joskus kymmenen aikaan nukkumaan.

Lauantaina työskentely alkoi varttia vaille yksitoista. Teimme kaikkia järjestelytehtäviä, kuten rakensimme verryttelyesteet ja kilpailun radan, koristelimme pajunoksia pääsiäisen tyyliin, puhuimme läpi toimihenkilötehtäviä ja etsimme hiki hatussa rautaharavia ympäri Harjun aluetta kaikista talleista ja maneeseista, sekä konehallista. Pihojen siivousta riitti vielä paljon. Saimme myös toimihenkilöille kuuluvat liivit ja nimilaput. Meille jaettiin myös radiopuhelimet niitä tarvitseville ja opetettiin samalla niiden käyttö. Minä sain niitä jaettaessa yhden, vaikka en tarvinnutkaan sellaista. Minun piti antaa se verkkavastaavalle, kun hän saapuisi paikalle sunnuntaina. Sain kuitenkin kokeilla radiopuhelinen toimintaa ja se osoittautuikin hyvin yhsinkertaiseksi ja helpoksi. Vaikeinta varmaan oli löytää oikea äänenvoimakkuus. Lauantai meni siis järjestellessämme kaikkea. Kuuntelimme turvallisuusohjeita ja luin kaverini kanssa verkkasääntöjä tiuhaan tahtiin vapaa-ajalla aamulla, sekä illalla. Lauantaina tuli käveltyä edes takaisin varmaan kymmeniä kilometrejä ja se alkoikin tuntua jo väsymyksenä ja lihasten uupumuksena. Nälkäkin siinä tuli, onneksi saimme syödäksemme jossain välissä. Illalla taas aikaisin nukkumaan, sillä kilpailuaamuna herätys oli vähän vaille kuusi aamulla.

Aamu valkeni hyvässä säässä ja olin olosuhteisiin nähden hyvinkin virkeä. Söimme kaverin kanssa aamupalan asuntolassa ja lähdimme Nestori-halliin aamupalaveriin 7:30. Kahdeksalta menimme Martta-maneesiin valmiiksi vastaanottamaan kilpailevia ratsukoita verkkaan. Ensimmäiset ratsukot tulivat noin 8:20. Kilpailut alkoivat kello 9:00. Luokkia oli kuusi, mutta luokissa neljä ja kuusi oli a, b ja c, eli periaatteessa kymmenen eri luokkaa. Verkassa oli melkein tauotta ratsukoita yhdestä kymmeneen kello 8:20-17:00. Muutamien luokkien välissä oli hetkiä, jolloin ratsukoita ei ollut yhtään maneesissa ja sain kaverini kanssa istahtaa hetkeksi ja syödä samaan aikaan. Meillä oli molemmilla kolme evässämpylää ravintola Aurasta mukana koko päivän ruoaksi. Otimme kyllä myös hieman omaa evästä, kuten juotavaa ja omenoita, sekä banaanin. Söimme kesken verkkojen vuorotellen noin kahden tai kolmen tunnin välein. Vessaan pääsi lähtemään aina yksi kerrallaan, joko ratsutalliin tai Nestori-halliin. Nestorissa oli iltapäivästä tarjolla makaronilaatikkoa, mutta se ei oikein maistunut kummallekkaan meistä. Pärjäsimme siis aamusta iltaan kolmella pienellä sämpylällä, juomalla ja hedelmillä. Verkassa meni hyvin, pudotuksia tuli jonkinverran, mutta ei odotettua enemmän. Kieltoja teki vain muutama hevonen. Valitettavasti pari kertaa jompi kumpi esteistä hajosi ihan kokonaan. Puomien nostoissa ja esteiden korjaamisessa piti olla todella nopea ja varoa ettei jää hevosen alle. Sama koski myös kakkojen keräystä ja muuta kävelyä maneesissa. Verkkaesteiden välistä ei ratsastanut kuin muutama ratsukko ja onneksi nekin ihan käynnissä vain, siinä oli siis hyvä paikka seistä. Kaikkein inhottavinta verkassa oli verkkasuunnan vaihto, sillä silloin piti okserista siirtää kaksi tolppaa ja yksi puomi aina toiselle puolelle toisia tolppia ja puomeja, sekä lippujen(tässä tapauksessa kuminauhoilla tolpissa kiinni olevien lappujen) paikkoja piti vaihtaa. Pystyesteestä piti vaihtaa vain punaisen ja valkoisen lapun paikkaa. Molemmista esteistä piti vaihtaa tottakai myös maapuomin puolta. Tämä kaikki piti tehdä mahdollisimman nopeasti ja huolella, jotta ratsukot pääsevät taas hyppäämään. Erityisesti tolppien jatkuva kantelu alkoi ottaa voimille, kun ne olivat jotain extra painavia. Parasta verkassa olossa oli kuitenkin se, että pääsin näkemään kuinka kilparatsastajat verryttelevät ennen radalle menoa. Tapoja oli erilaisia ja jokainen hyppäsi myös eri määrän verkkaesteitä ennen radalle menoa. Avustajien toimintaakin oli hyödyllistä tarkkailla, sillä todennäköisesti pääsen hevostenhoitajaksi vielä joskus kilpailuihin ja ehkä kilpatallillekin töihin. Valitsin nimittäin ensi syksyn työssäoppiin osa-alueeksi näyttely- ja kilpahevosten hoitamisen. Verkassa oli siis todella hyödyllistä ajatellen tulevaisuuttani ja opintojani. 

Kolmen aikaan iltapäivällä väsymys alkoi jo vaivata hieman liikaakin. Jalkapohjissa ja polvissa tuntui jatkuva seisominen ja kävely, jota oli ollut perjantaina, lauantaina ja nyt verkassakin paljon aamusta iltaan. Valittelimme aika paljon toisillemme että väsyttää, ei jaksa, on nälkä ja kaikkea muuta. Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan peittää väsymyksen kilpailijoilta ja heidän huoltojoukoiltaan. Minusta olisin silti voinut yrittää enemmän, olen hieman pettynyt itseeni. Onneksi verkka tyhjeni noin viiden aikaan. Aloitimme heti maneesin siivoamisen ovella olleiden opiskelijoiden kanssa. Purimme verkkaesteet, irrotimme lähtölistat ja ratapiirrokset maneesin seinistä ja siivosimme katsomot. Vein kaverini kanssa esteissä olleet punaiset ja valkoiset laput, rautaharavat, sekä roskiksen Nestori-halliin. Nestorissa oli menossa viimeisien luokkien palkintojenjaot, kun saavuimme sinne. Yhtään rataahan me emme nähneet, kun olimme koko päivän verkassa. Kisojen päätyttyä, purimme kaikki opiskelijat yhdessä radan ja siivosimme kaikenlaisia sotkuja. Sitten kokoonnuimme Nestorin kahvioon pitämään keskustelun kisojen onnistumisesta ja siitä mitä voisi vielä parantaa. Kaikki oli mennyt kyllä aika hyvin. Pari peruutusta ja jälki-ilmoittautumista tuli, jotka vaikeuttivat hieman, mutta niistäkin selvittiin hyvin. Monet sanoivat, että meitä oli niin monta opiskelijaa järjestämässä kisoja, että kaikki sujui hyvin helposti. Meitä oli siis yli kaksikymmentä plus opettajia ja muuta henkilökuntaa. Tämän jälkeen muutamat, minä mukaan lukien, menimme siivoamaan vierastallia, jossa osa kilpailevista hevosista oli ollut päiväkarsinoissa.

Kisoista jäi siis muuten hyvä fiilis, mutta sunnuntaina väsymys oli kyllä kova. Kilpailujen järjestäminen oli kuitenkin mielenkiintoista ja opettavaista. Järjestän kisoja mielelläni uudestaan ja voitti kilpailujen järjestäminen kuitenkin talliviikonlopun! Vaikka uskoisin, että rankempaa meillä kisoissa oli kuin tallissa viikonloppuna olleilla. Mukavuus kisoissa johtui varmaankin vaihtelusta ja että sain nähdä erilaisia ratsastajia ja hevosia.

Oletteko te olleet järjestämässä kilpailuja? 

Mikä teidän tehtävänne oli siellä ja oliko se mukavaa?

Koulupäiväni (Torstai 17.3.)

Aamu alkoi herätykselllä 7:00. Puin ratsastusvaatteet päälleni, otin D-vitamiinin ja tein muut aamutoimet. Noin 7:15 lähdin kohti ravintola Auraa syömään aamupalaa. Söin kaksi sämpylän puolikasta kinkulla ja kurkulla. Juomaksi valitsin mehun. Aamupalan syötyäni lähdin tutustumaan Hukkasen tallin tarhoihin, sillä en ollut aiemmin ollenkaan sillä suunnalla käynyt. Kello 7:45 suuntasin ratsutalliin, koska 8:00 alkoi aamun ensimmäinen tunti. Aiheena oli ratsastusta ja esittämisharjoituksia. Sain hevosekseni Monni-suomenhevosen. Monnista on kaksi kuvaa ihan ensimmäisenä tässä postauksessa. Lähdin laittamaan Monnia kuntoon samantien. Nappasin hiittiloimen, satulan, vyön, suojat ja suitset mukaan Monnin karsinan luo, joka oli toisessa päässä tallia. Seuraavaksi harjasin hevosen päästä kavioihin ja otin hännästä roskat pois. Täällä Harjussa ollaan todella tarkkoja, että hevoset hoidetaan hyvin ja ne ovat joka paikasta oikeasti puhtaita. Sitten satula selkään, vyö kiinni ja säädin jalustimia sopivammiksi itselleni. Laitoin tässä vaiheessa hiittiloimen Monnin ylle ja menin etsimään opettajaa, jota ei kuitenkaan löytynyt. Hän oli kuulemani mukaan jossain kokouksessa, joka kesti vähän pidempään. Palasin hevosen luo ja laitoin suitset päähän. Odotimme koko ryhmä hevoset valmiina ainakin 15 minuuttia opettajaa saapuvaksi. Sitten hän tulikin ja saimme vielä kuulolaitteet korvaamme, joita käytämme lähes poikkeuksetta täällä Harjussa ratsastaessamme.

Lähdimme maneesiin niin, että tulin Monnin kanssa jonon viimeisenä. Suljin tallin oven perässä ja myös maneesin oven sinne päästyämme. Sitten sytytin valot maneesiin. Monni odotti oikein kiltisti ohjien päässä kun touhusin ovien ja valojen kanssa. Seuraavaksi laitoin hiittiloimen maneesin kaiteelle ja lähdin kävelyttämään hevosta maasta käsin, kunnes opettaja saapui maneesiin. Opettajan tultua aloitimme esittämisharjoitukset. Talutimme hevosia käynnissä ja ravissa, sekä harjoittelimme pysähtymistä ja hevosen oikeaa seisomisasentoa. Kun harjoitukset olivat mallillaan siirryimme ratsastuksen puolelle. Menimme kaartoon, nousimme hevosten selkään ja lähdimme kävelemään uralle. Kuitenkin alkukäyntien aikana katolla kolisi jotain, ehkä lumi, joka sitten säikäytti neljä kuudesta hevosesta. Monni ei onneksi kuulunut säikähtäneisiin. Silti harmillisesti yksi ratsastaja tippui ja toinen ilmeisesti säikähti pahasti. Molemmat lähtivät hevosten kanssa talliin opettajan ohjeesta hetken kuluttua tapahtuneesta. Tunti jatkui tapahtuneen jälkeen suhteellisen normaalisti neljän ratsukon voimin. Harjoittelimme käynnissä asettamista ja menimme vähän ravia suoralla uralla. Kävimme myös ravaamassa pääty-ympyrällä molempiin suuntiin samalla harjoitellen asetusta sisään päin. Tunti ei ollut mitenkään ihmeellinen. Kaikki sujui hyvin. Monni oli todella mukava ratsastaa. Se oli kevyt edestä ja herkkä avuilleni. Ainoa mikä jäi vaivaamaan tunnilla oli, kun Monni ei malttanut oikein seisoa paikallaan sitä harjoitellessamme. Joka tapauksessa Monni on yksi mukavimmista suomenhevosista joilla olen ratsastanut. Itse en rodusta hirveästi tykkää, mutta Monni kuuluu niihin mukaviin suokkeihin.

Talliin palattuamme otin Monnilta suitset pois, jonka jälkeen laitoin sen riimusta kiinni seinään. Sitten otin hiittiloimen, satulan ja suojat pois. Laitoin varusteet karsinan ulkopuolelle ja harjasin Monnilta varusteiden jäljet pois. Putsasin varusteet huolella ja vein ne paikalleen. Kun kaikki olivat valmiita, sovimme opettajan kanssa seuraavasta tunnista, joka olisi siis iltapäivällä eikä perjantaina aamulla. Saamme tästä muutoksesta johtuen huomisen aamun siis vapaaksi.

Pääsimme aamupäivän ratsastustunnilta syömään noin 11:05. Kävin ruokailemassa jälleen Aurassa ja sen jälkeen menin vaihtamaan ratsastusvaatteet rennompiin tallivaatteisiin. Kello 11:50 alkoi päivän ensimmäinen tallivuoro, tarhanvaihto, jossa loimitimme ulos menevät hevoset ja veimme ne tarhoihin. Kello 12:30 alkoi aamuisen ratsastustunnin opettajan pitämä hevosten siistimistunti. Saimme jokainen hevosen, jolle piti tehtä puoleen harjaan sykeröt. Kun sykeröt oli tehty ja opettaja oli nähnyt ne sai lähteä. Minä tein tallin yhdelle isoimmista hevosista sykeröitä. Kyseessä oli puoliverinen Alvar, hellyyttävä iso poju. Sidoin hevosen kiinni ja otin tuolin karsinaan avuksi, sillä itsehän olen todella lyhyt, vain noin 155cm. Aloitin jakamalla harjan tasaisiin osiin, sitten tein tiukat letit ja laitoin ponnarit lettien päihin. Lettien kääntäminen tuotti hieman vaikeuksia, sillä harjan päät tuppasivat irvistämään sykeröstä. Olen silti todella tyytyväinen tuotoksiini. Olen kehittynyt huomattavasti nyt näiden parin letityskerran aikana. Opettaja tarkasti työni ja sanoi myös, että olen kehittynyt. Pääsin lähtemään tunnilta jo 13:15, vaikka tunti olisi periaatteessa kestänyt puoli neljään asti. Ihan hyvä päästä välillä asuntolalle lepäämään.

Päivän viimeinen koulujuttu alkaa 16:00. Silloin on taas tallivuoro ryhmälläni. Iltapäivän talliin kuuluu hevosten haku tarhoista, heinien jako, tarvittavien hoitojen ja lääkintöjen teko, sekä väkirehujen jako. Tallissa menee noin tunti tai vähän yli. Olen yleensä asuntolassa viimeistään 17:30 tallin jälkeen. Loppupäivä onkin vapaata. En vielä tiedä mitä teen silloin, mutta luultavasti katson tietokoneelta jotain sarjaa ja lepään. Huomisaamu on tosiaan vapaana kahteen asti, sillä teimme aamutunnit tänään kahden tallivuoron välissä. Nyt käyn hakemassa pizzan uunista ja rupean syömään. Tämänlaista opiskelijaelämää täällä on. Päivissä on samantapainen kaava joka päivä, mutta mikään päivä ei ole koskaan samanlainen ja kaikkeen pitää varautua. Sellaista se on olla hevostenhoitaja. :)

Pohdintaa blogistani ja unelmistani

Hei kaikille! Huomattavasti ahkerampi postaustahti on jatkunut nyt viikon verran. Olen julkaissut seitsemän postausta viikon sisään, tämä postaus mukaan lukien. Aiheita on ollut paljon ja minulla on ollut enemmän kirjoitteluintoakin. Suuri innoittaja on ollut Horse Fair -messut, mutta syytä on muuallakin. Toivon mukaan tämä aktiivisuus jatkuu tästä eteenpäinkin vähintään yksi postaus viikossa -tahdilla. Sitä mukaan, kun kehityn bloggaajana ja matkani hevosten parissa etenee, toivon saavani myös enemmän kiinnostuneita lukemaan tätä blogia. Olen lähiviikkoina kuullut ihan kasvotusten yllättäviltäkin tahoilta, että he lukevat blogiani. Tämä herättää minussa yllättymisen lisäksi iloisia tunteita. Ei sitä arvaakkaan ketkä ihan lähipiiristäkin lukevat blogiani ja kuulemani mukaan ihan ahkerastikin. Bloggaajan motivaatiota lisää huomattavasti saada tietää, että ihmiset ovat kiinnostuneita hänen blogistaan. Lukijat, eli te, voitte ilmaista bloggaajalle kiinnostuksenne parhaiten rekisteröitymällä blogin lukijaksi ja kommentoimalla postauksiin positiivisia, rakentavia ja keskustelun aloittavia kommentteja. Uskon, että jokainen bloggaaja ilahtuu aina, kun blogille ilmaantuu lisää lukijoita tai postaukseen on kommentoitu jotain mukavaa. 

Tätä edeltävä postaus oli blogini kahdessadas(200.). Tämä kyseinen blogi on ensimmäiseni. Loin tämän 8.10.2014, josta on aikaa nyt noin 1,5 vuotta. Kaksisataa postausta kertoo mielestäni hyvin aktiivisesta tahdista kirjoitella. Alussa postaukset nyt olivat ihan liian lyhyitä ja kuvattomiakin postauksia oli, joita en itsekään enää kovin mielellään lue. Olen huomannut miten olen kehittynyt blogaajana nyt erityisesti puolen vuoden aikana. Postaukset ovat pidempiä, niissä on yleensä joku tokku, kirjoitan nykyään mukavampaa tekstiä lukea ja kirjoitusvirheitä on vähemmän. Vielä voisin kuitenkin parantaa oikeinkirjoitusta, kirjoitusvirheitä vähentää ja paljon muutakin parantamista on. Nykyään ajattelen oikeasti sitä minkälaisia kuvia julkaisen. Minulla on valitettavasti käytössä vain iPhone5-puhelimen kamera ja se riittää minulle. Kamera on oikeasti ihan hyvä, kun kuvaajalla on taito hallussa ottaa silmää miellyttäviä kuvia. Pyrin julkaisemaan vain mahdollisimman tarkkoja ja onnistuneita kuvia, mutta jos jostain kiinnostavasta tilanteesta ei ole parempaa kuvaa, niin julkaisen mieluummin vähän huonomman kuvan kuin en kuvaa lainkaan. Tulevaisuudessa aion näillä näkymin jatkaa bloggaamista niin pitkälle kuin motivaatiota ja jaksamista riittää. Olen alusta alkaen ollut tyytyväinen tähän blogiin ja erityisesti blogini nerokkaaseen nimeen. Alussa blogin nimen keksiminen oli vaikeaa. En tiedä miten tai mistä keksin tämän nimen, mutta olen onnistunut siinä mielestäni todella hyvin. Nimi on uniikki, siihen en ole törmännyt missään muussa yhteydessä. Sen merkitys on myöskin mielestäni erityinen. Etenemisen tempo viittaa etenemiseen elämässä, hevosten kanssa, nuoresta aikuiseksi ja niin edelleen, toinen merkitys liittyy täysin hevosiin, se missä temmossa eli tahdissa hevosella etenee eteenpäin eri askellajeissa. Olen siis kaikin puolin erittäin tyytyväinen kaikkeen tässä blogissa. Blogi kasvattaa sen kirjoittajaa ihmisenä. Blogin avulla oppii monia erilaisia hyödyllisiä taitoja ja kokee paljon asioita mitä välttämättä muuten ei kokisi. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat seuranneet matkaani tähän pisteeseen ja toivon, että seuraatte jatkossakin!

Tämän postauksen minihevoskuvat ovat Helsinki Horse Fair 2016 -messuilta. Kuvissa esiintyy amerikan miniatyyrihevostammat Westwind Farms Komos Savannah ja Star Strucks Sheza Hot Lil Honey. Om. Titta, Terhi ja Sirpa Sillman(Savannah) ja Titta ja Terhi Sillman(Hottis)

Liityin viikko sitten sunnuntaina(6.3.2016) Suomen Minihevosyhdistykseen. Kiinnostus minihevosia kohtaan alkoi jo viikkoja aiemmin. Huomatessani, että Horse Fair 2016 -messuille tulee minihevosia, odotin entistä innokkaammin päästä messuille. Olen jossain varmasti ennenkin nähnyt minihevosia, mutta siitä oli jo ikuisuus. Ensivaikutelmalta ajattelin, että nämähän ovat pienempiä kuin luulinkaan. Tiesin, että ne ovat pieniä, mutta että ihan noin pieniä. Ihastui kuitenkin ikihyviksi. Ne vaikuttivat juuri kuvauksien ja haaveideni mukaisilta. Minit olivat todella kauniita pienikokoisia hevosia. Nimenomaan hevosia, sillä niiden rakenne on hevosmainen. Se onkin minihevoskasvatuksessa tavoite, minikokoinen hevonen. En kuitenkaan muista tarkkaan milloin ja minkä ansiosta kiinnostuin minihevosista. 

Tästä linkistä pääsette Suomen Minihevosyhdistys RY:n nettisivuille.

Siihen liittyy kuitenkin haave ylläpitää hevostilaa USA:n ja Australian tapaan kuin sarjoissa Heartland ja McLeod's Daughters. Unelmani olisi talli/tila, jossa on valkoiset aidat tarhoissa, kävelytyskone, ympyrätarha, maneesi, kenttä, paljon maastoja ja talli noin kymmenelle yksityiselle hevoselle ja noin kymmenen, ehkä alle, paikkaa omille minihevosille ja muutamalle isommalle hevoselle. Isommat hevoset voisivat olla esimerkiksi quartereita tai muita hyviä lännenratsastuksessa/kouluratsastuksessa ja maastoilussa.

Tavoitteeni on yksityistallin ylläpitämisen lisäksi aloittaa amerikan miniatyyrihevosten(American miniature horse) kasvatus valmistuttuani Harjusta hevoskasvatukseen suuntautuneeksi hevostenhoitajaksi. Haluan lisätä niiden määrää Suomessa ja tuoda rotua tunnetuksi. Olen kiinnostunut näyttelytoiminnasta, maastatyöskentelystä(mm. juoksutus, temppujen opetus, agility, kävelylenkit yms.) ja mineillä ajamisesta. Valitettavasti Suomessa mineille ei ole näyttelyitä, mutta niiden kanssa voi osallistua matchshow-näyttelyihin. Eikä se paljon haittaa. Toivon tietenkin, että mineille järjestettäisiin tulevaisuudessa virallisia näyttelyitä ja Suomeen saataisiin virallisesti suomennetut rotumääritelmät minihevosroduille. Myös kasvatustoiminta voisi lisääntyä, sekä sitämukaan koko minihevosharrastus. Minit ovat todella mukavia ja seurallisia pieniä hevosia. Niistä on vaikka mihin, eikä aika varmastikaan käy pitkäksi, kun pihalla laukkaa lauma pieniä iloisia miniatyyrihevosia. Niin kuin jo mainitsinkin, minien lisäksi haluan myös muutaman ratsastuskäyttöön sopivan hevosen, yhden tai kaksi. Niillä voisin ratsastaa koulua ja/tai lännenratsastusta, erityisesti olen kiinnostunut trailista ja maastoilusta. Tällainen "pieni" hevosunelma minulla siis on. Toivottavasti se vielä jonain päivänä kävisi toteen. 

Eilen ratsastustunnilla Harjussa oli ratsastuksen lisäksi hevosen esittämisharjoituksia, niitä oli myös toissapäivänä. Molempina kertoina meni todella hyvin. Opettaja sanoi, että olen valmis jo tekemään esittämisnäytön. Toissapäivänä ratsastin ja esitin Hottiksen ja tänään hevosenani oli Laikku. Eilen myös ehdittiin harjoitella sykeröiden tekoa. Kolmanneksi letitysharjoituksekseni tämä kerta meni yllättävän hyvin. Vielä lisää sorminäppäryyttä, rutiinia, tarkkuutta ja huolellisuutta, niin hienoja niistä tulee! Ja eikun hevosen kanssa näyttelyihin tai kisahoitajaksi! Tällä viikolla jään luokkani kanssa viikonlopuksi järjestämään esteratsastuskilpailuja tänne Harjuun. Mukava päästä ensimmäistä kertaa oikeasti tekemään kisoja. :)

Mitä ajatuksia blogit ja blogin pitäminen teissä herättää bloggaajan ja/tai lukijan näkökulmasta?

Mitä te haluaisitte tehdä aikuisina?

Minihevosten huumaa (Horse Fair)

Tämä taitaa olla viimeinen varsinainen postaus Helsinki Horse Fairista. Halusin tehdä tästä aiheesta vielä ihan oman postauksensa. Hevosmessuilla oli isojen hevosten lisäksi myös pienempien kavioiden kopsetta. Tai oikeastaan tosi pienien, minikavioiden kopsetta. Nuo minikaviot kuuluivat Suomen Minihevosyhdistys Ry:n edustajien miniatyyrihevosille, joita messuilla oli kaiken kaikkiaan kolme yksilöä. Perjantaina ja lauantaina esillä ihailtavana ja rapsuteltavana oli eurooppalainen miniatyyrihevonen Lewingales Tear Drop. Lewingales Tear Drop on näissä viidessä ensimmäisessä kuvassa tässä postauksessa. Pääsin itsekin rapsuttelemaan sitä ja päädyinpä myös muutamaan yhteiskuvaan tämän minihepan kanssa. 

Sain hevosen omistajalta vähän rehua, jotta saisin hevosen pään ylemmäs kuvanoton ajaksi.

Välillä täytyi myös ahkeran edustushevosenkin levätä.

Sunnuntaina minihevoskarsinaan tuli minejä edustamaan kaksi amerikan minihevosta. Näiden kahden nimet olivat Westwind Farms Komos Savannah ja Star Strucks Sheza Hot Lil Honey. Amerikan miniatyyrit miellyttävät omaa silmääni enemmän, sillä ne ovat yleensä pienempiä ja hevosmaisempia rakenteeltaan kuin eurooppalaiset miniatyyrit. Jokatapauksessa kaikki minihevoset eli Falabellat, Eurooppalaiset ja Amerikkalaiset, sekä paperittomat ovat aivan ihania. Minien kanssa voi puuhata kaikenlaista. Sanotaankin, että minihevosissa yhdistyy koiran ja hevosen parhaat puolet. Mineille voi opettaa kaikenlaisia temppuja, niiden kanssa voi harrastaa maastatyöskentelyä, poniagilityä, juoksutusta, ohjasajoa ja ihan kärryajoakin. Minejä käytetään usein myös terapiakäytössä ja joissain maissa myös opaskoiran tapaan opashevosina. Minihevosilla voi myös ihan pienet ja kevyet lapset ratsastaan, sillä olen kuullut minien painorajan olevan noin 25kg. Kuka voisikaan vastustaa näitä monipuolisia suloisia pieniä hevosia? En minä ainakaan. Sanotaan, että minihevoset ovat kuin hyviä karkkeja, kun otat yhden otat kohta toisen ja kolmannen ja...

Esittelyssä Harjun opk, osa 2

Esittelysarjan toisessa osassa esittelen Harjun tallit. Harjun alueella on kaiken kaikkiaan kuusi tallia, joista kaksi on opetustalleja, kaksi yksityistalleja, yksi vähän näiden väliltä ja yksi opetalli. Harjussa on yksi ratsuhevosille tarkoitettu talli, ratsutalli, ja yksi ravihevosille tarkoitettu talli, ravitalli. Seuraavien kuvien jälkeen tarkemmat selitykset talleista. Yllä on koko Harjun alueen kartta. Kuvaa klikkaamalla saat sen isommaksi ja tarkemmaksi.

Ravitalli

Vuonna 1889 valmistunut navetta muutettiin Harjun raviopetushevosten talliksi vuonna 2003. Tallissa on 26 karsinaa, joista neljä voi yhdistää varsomiskarsinoiksi, niin että tallissa on 22 normaalia karsinaa ja 2 varsomis-/varsakarsinaa. Tällä hetkellä tallissa on molemmat varsakarsinat. Tallissa on kaksi pesupaikkaa, loimi-/kuivatushuone, valjashuone, kengitystarvikkeiden varasto, toimisto, wc:t, lantala, ajokärryjen säilytystilat ja heinä- ja rehuvarastot. Yläkerrassa on valjastyöopetuksen tilat ja heinäpaaleja.

Vasemmalla on ravitalli ja oikealla KR-talli.

Ravitallin tarhoja. Toisessa paikassa on vielä neljä tarhaa lisää. Yhteensä tarhoja on 9.

Ratsutalli

Ratsutallissa asuvat Harjun ratsastuskäytössä olevat opetushevoset. Talli on rakennettu vuonna 1984, sitä on korjattu 2000-luvulla. Aiemmin rakennus oli konehalli. Ratsutallissa on 34 karsinaa. Tallin ja hevosten hoidosta vastaa lähes täysin oppilaat tallimestareiden ohjeiden mukaan. Ratsutallissa on kolme satulahuonetta, pesuhuone ja kuivaushuone, toimisto, wc:t, kaksi pesupaukkaa, heinä- ja rehuvarastot ja lantala. Yläkerrassa on yksi luokkahuone, työntekijöiden toimitiloja ja hevosten väline varasto.

Oikealla edessä ratsutallin ihmistenovi. Vasemmalla kauempana on vierastallin pääty, jossa on kengityspaja.

Ratsutallin tarhoille on hieman pidempi matka, mutta siihen tottuu pienessä hetkessä. Tarhoja on yhteensä 12.

Vierastalli

Vierastalli on tallirakennuksista uusin. Sen toisessa päässä sijaitsee kengityspaja. Vierastalli on valmistunut vuonna 2013. Tallin 16 karsinapaikkaa ovat opiskelijoiden ja vieraiden hevosten käytössä. Hevoset siellä hoidetaan omatoimisesti. Talli on minun aikanani ollut lähes aina tyhjillään. Välillä siellä on ollut 1-3 opiskelijoiden hevosta, kerran kaksi opetushevosta asui siellä, mutta siitä käytännöstä luovuttiin, kun hevoset saatiin mahtumaan opetustalleihin. Viikonloppukisojen aikaan hevosia majoitetaan vierastalliin. Vierastalli sijaitsee ihan ratsutallin vieressä.

Opetalli

Opetallista en paljoa osaa sanoa. Opetalli on yllä olevassa kuvassa vasemmalla oleva rakennus, oikealla on ravitalli. Opetallissa asuu yksityisiä hevosia, käsittääkseni Harjun opettajien hevosia.

Hukkasen talli

Talli on vanha Harjun ravitalli. Se on rakennettu vuonna 1893. Nykyään talli on yksityisille hevosille. Tallissa on tilaa 24 hevoselle. Tallia ylläpitää Jukka-Pekka Hukkanen. Olen muutaman kerran käynyt Hukkasen tallissa sisällä. Siellä on hienot vanhanaikaiset karsinaelementit, jotka ylläpitävät historian havinaa. Ensivaikutelmalta talli vaikutti oikein toimivalta kaikin puolin. Hukkasen tallissa asuu muutamia opiskelijoiden hevosia.

KR-talli (Tiilitalli)

Tiilitalli on rakennettu 1938. Se toimi aikoinaan sikalana. Vuonna 2009 vietettiin tallin avajaisia. Tallissa on 20 karsinaa yksityisille hevosille. Tallia pitää yrittäjä Kaisa Räsänen, joka on itsekin valmistunut Harjusta. KR-tallissa on hienot modernit karsinaelementit. KR-tallissa asuu muutamia opiskelijoiden hevosia.

Tässä näkyy KR-tallin tarhoja ja kävelytyskone. Toinen kävelytyskone sijaitsee ratsutallin ja vierastalli vieressä.

Mitä haluaisitte, että esittelen Harjusta erityisesti?

Tulossa on vielä ainakin hevosten liikutusmahdollisuudet(kenttä, maneesit, maastot, ravirata), sekä oppilaiden opetustilat.

Ostokset Horse Fair -messuilta

Näytösten ja rotujärjestöjen lisäksi Horse Fair -messuilla oli paljon muutakin katseltavaa ja ihmeteltävää. Ostosalue oli mielestäni sopivan kokoinen, ei liian pieni, mutta ei isokaan. Kaikenlaisia hevosiin liittyviä yrityksiä oli esillä ja oli joukossa yksi koiratarvikeliikekin.. Eniten minua kiinnostivat Hevari oy, ratsastussimulaattori, Kirahvi oy ja Avant. Hevarilla ja Kirahvilla oli monia kiinnostavia hevos- ja tallitarvikkeita. Varsinkin Hevarilla vaikuttivat hinnatkin ihan edullisilta. Ratsastussimulaattoria en taaskaan kokeillut sen kalliin hinnan takia, mutta kiinnostava se on ja varmasti hyvä ja hyödyllinenkin. Onneksi sain myös ihan ilmaiseksikin istunta-analyysin ja korjausta omaan istuntaani Centered Riding ohjaajalta, Soni Tikalta. Iso kiitos hänelle!

Pieni ilmoitus tähän väliin:

Laitoin blogiini tänään väliaikaisen bannerin. Aion tehdä uuden, kun aikaa, inspiraatiota ja hyviä kuvia on tarpeeksi.

Expoalueella kierrellessäni ihastuin Satulapajan bootseihin, joissa oli kiiltävä pinta ja karva yläreunassa. Nuo mustat olisivat aivan loistavat kouluratsastuksessa jossain edustuskäytössä. Voin vain kuvitella uljaan ison kouluhevosen menemässä lisättyä ravia nuo yllään hyvällä kameralla otetussa laadukkaassa kuvassa. Upeaa ja kaunista! Valitettavasti minulla ei ole käyttöä tuollaisille, joten en edes vilkaissut bootsien hintalappua.

Mutta mennäänpäs sitten siihen mitä minulle tarttui mukaan messuilta, valtavan ison esitepinon lisäksi. ;) Kuten jo sanoin, minua kiehtoi Hevarin osasto todella paljon. Kävin pyörimässä siellä useita kertoja jokaisena päivänä. Onneksi ei sentään joka kerralla tullut ostettua jotain. Mutta pitkien harkintojen ja vertailuiden jälkeen ihan ensimmäisenä perjantaina ostin kaksi miniatyyrikokoista riimua, sinisen ja lilan. Molemmat maksoivat 10€, sain kuitenkin ne yhteishintaan 19€. Nyt monet varmasti miettivät, että miksi ihmeessä ostin riimuja ja vielä minikokoisia, kun eihän minulla edes sitä hevosta ole. No mitä tuohon nyt sanoisi. Olen päättänyt jo kauan aikaa sitten, että tulen vielä jonain päivänä olemaan hevosenomistaja. Innoissani sitä päivää odotellessani ja valmistautuakseni siihen haluan, että minulla on valmiina varastossa tarvittavia varusteita. Ja miksi ihmeessä minikoko? Siksi, että olen päättänyt kasvattaa American miniaturehevosia tulevaisuudessa. Toivon, että saisin ensimmäisen tamman mahdollisimman pian. Tietenkään varsaa en teettäisi sillä vielä vuosiin. Haluan valmistua ensin Harjusta hevoskasvattajaksi, työskennellä vähän ja hankkia oman tallin, jossa harjoittaa tätä kasvatustoimintaa. Suunnitelmastani ja minihevosista teen piakkoin ihan oman postauksensa. Perjantaina hieman myöhemmin, Kari Vepsän luennon jälkeen päädyin jälleen Hevarin osastolle. Tällä kertaa minulle tarttui mukaan kuvassa oleva valkoinen neljä metriä pitkä koulutusnaru. Kari suositteli käytettävän sellaista hevosen maastakäsittelyssä ja minähän olen sellaisesta kiinnostunut, joten päätös oli selvä. Lopuksi(en tiedä mistä, en katsonut) ostin sinisen aika pienisilmäisen heinäverkon. Hinta oli muistaakseni 12-14€ välissä, tarkkaa hintaa en valitettavasti muista. Heinäverkko hidastaa hevosen syömistä ja pidentää syömisaikaa, joten se edesauttaa hevosen terveyttä, sekä luontaista käyttäytymistä kuluttaa ison osan ajastaan syömiseen. Verkko myös vähentää heinien tippumisen maahan ja joutuvan hävikkiin, joten siitä on paljon erilaista taloudellista hyötyä hevosenomistajalle. Ainoa miinus on sen täyttäminen, jota kaikki eivät välttämättä jaksa.

Lauantaina Innostuin tekemään aivan jotain uutta. Olen ennenkin ajatellut hommata jotain omilla teksteillä brodeerattua, mutta en ole ryhtynyt tuumasta toimeen, niin sanoakseni. Nyt kuitenkin bloggaajapassin saamisen innoittamana ja huomatessani lukijoideni hieman lisääntyneen, päätin teettää itselleni hupparin, jonka selässä tulisi olemaan blogini nimi ja etupuolella oma nimeni. Väri oli helppo valita. Sen piti olla huomiota herättävä ja pirteä, eli ei musta, ruskea, harmaa, mikään tumma sävy tai valkoinen. Blogini teemaväri on jo hetken ollut pirteän taivaan sinisestä sähkön siniseen, joihin olenkin ihastunut. Hupparin olisi siis oltava sininen sopien blogiini. Vaihtoehtoina oli nain vaaleansininen ja se oli aivan täydellinen mielestäni. Päätin siis teettää sen hupparin. Hupparin hinta oli 20€ ja brodeeraus, pienen alennuksen jälkeen maksoi 20€, eli yhteensä hupparille tuli hintaa 40€.

Tässä oli kaikki Horse Fairista ostamani materiaaliset ostokset. Kertokaa mitä pidätte näistä ja mikä ostoksistani mielestänne on kivoin ja mikä hyödyllisin. Mitä te ostitte Horse Fairista? :)

Rotuja on monia (Horse Fair)

Ajattelin nyt vielä jakaa tänne blogiini lisää kuvia Helsinki Horse Fairista. Messuilla oli monia rotujärjestöjä edustettuna ja monia eri rodun yksilöitä esillä. Uskoakseni kävin nuo kaikki rodut katsomassa, mutta kaikista en valitettavasti joko saanut hyvää kuvaa tai sitten en vain ottanut kuvaa. Laitan tähän alle kuitenkin ne mitä sain. Näiden lisäksi messuilla oli appaloosa, quarterhevonen, knabstrupper, lipizza, lusitano, new forest, russ poni, shetlanninponi ja suomenhevonen.

Tässä on ruunikko Arabialainen täysiverinen eli arabi. Arabeja sanotaan maailman kauneimmaksi hevosroduksi, mutta jotaisella on oma mielipiteensä. Arabit käyvät kaikkiin ratsastuksen lajeihin ja valjakkoajoon. Ne tunnetaan erityisesti kestävyydestään ja ne ovatkin erinomaisia matkaratsastuksessa.

PRE eli Pura Raza Española eli Andalusianhevonen. Andalusialaiset ovat hyviä varsinkin kouluratsastuksessa ja show-esityksissä. Kaunis ulkomuoto ja harja vetävät ihailuja puoleensa.

Tässä hieman huonossa kuvassa on welsh poni(muistaakseni welsh mountain). Pienet welshit käyvät hyvin lasten ratsuiksi, ajoon ja näyttelyihin.

Tämän rodun tunnistavat varmaan kaikki leikiten. Kyseessä on norjanvuonohevonen. Vuonohevoset olivat aikoinaan viikinkien irokeesiharjaisia ratsuja. Nykyään vuonohevosilla ajetaan ja ratsastetaan monipuolisesti. Vuonohevosten harja leikataan kuvan mukaisesti pystyyn, joka kuuluu rodun omilaisuuksiin.

Karsinanaapurit haistelivat toisiaan seinän raosta useasti sulassa sovussa.

Tämä hieman erikoisen näköinen hevonen on American Baskir Curly. Rodulle on ominaista kihara karva ja jouhet. Curlyt käyvät kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Osalla curlyistä on neljäskin askellaji, indian shuffel.

Tämä kimo kaunokainen on connemara. Connemarat sopivat kaikkiin lajeihin ja ovat erityisen hyviä kisa- ja lastenponeja.

Nämä kaksi ovat islanninhevosia. Islannin saarelta kotoisin olevat pienet hevoset osaavat lähes kaikki neljä tai viisikin askellajia. Islanninhevoset ovat hyviä maastovaelluksilla ja askellajiratsastuksessa, sillä ne osaavat myös tölttiä ja passia.

Tuuheajalkaisia irlannincobeja(tinkereitä) näin Horse&Rider -areenalla. Tinkerit ovat mielestäni kauniita ja hyvin näyttävä rotu. Niitä käytetään ratsastuksessa ja valjakkoajossa.

Tässä kuvassa on lämminverinen ravihevonen. Lämminveriset ovat nopeita ravureita. Joitain lämminverisiä koulutetaan myös ratsuiksi. Toivet menestyvät ratsuina paremmin kuin toiset, mutta rotu on jalostettu nimenomaan juoksemaan raviradoille.

Tämä on jakutian hevonen. Se on kotoisin Venäjältä ja on tunnetti hyvästä kylmän ja lämpimänsietokyvystään. Jakutian hevonen selviää jopa -70 asteen pakkasessa ja +40 asteen lämmössä. Jakutian hevonen ei sovellu normaaleihin ratsastuksen lajeihin rakenteensa vuoksi.

Tässä kuvassa on camarguenhevonen. Kotimaassaan Etelä-Ranskassa camargueita käytetään härkien paimennuksessa, mutta camargue käy muihinkin ratsastuksen lajeihin.

Tässä oma suosikkini, amerikan miniatyyrihevonen. Amerikan miniatyyrit ovat alle 86,3cm korkeita pieniä hevosia. Niitä käytetään ajoon, poniagilityyn, temppujen opettamiseen ja näyttelyihin. Minihevosten kanssa on mukava työskennellä maastakäsin. Niitä on kohdeltava kuitenkin kuin mitä tahansa muita hevosia, joille on asetettava rajat ja paikkansa laumassa.

Tämä hurmuri on euroopan miniatyyrihevonen. Eurooppalainen on hieman korkeampi ja sekarotuisempi kuin amerikkalainen, myös rakenne on eurooppalaisella ponimaisempi. Harrastusmahdollisuudet ovat samat kuin amerikkalaisella. Minihevosen selkään voi laittaa enintään 25kg.