Tavoitteet vuodelle 2016

Nyt on aika asettaa tavoitteita vuodelle 2016. Samalla teen muutamia uuden vuoden lupauksia. Joukossa on paljon hevosiin liittyviä tavoitteita, mutta myös jotain muuta. Olen nyt siinä iässä ja elämänvaiheessa, jolloin on aika ottaa vastuuta itsestä ja elämästäni oikein todenteolla. On aika tehdä töitä ja orkanisoida asioita. Enään kaikkea ei voi pyytää vanhemmilta vaan on tehtävä itse saavuttaakseen haluamansa. Tämä pätee niin rahaan, kuin arkiaskareisiin. Asun suurimman osan vuotta Harjussa soluasunnossa. Teen siis kaikki kotityöt itse, kukaan ei tee niitä puolestani. Siivoaminen, tiskaaminen, pyykinpesu, ruuan valmistus(lähinnä iltapala), roskien vienti ja omasta koulunkäynnistä kokonaisvaltainen huolehtiminen on arkipäivääni. Joten on aika miettiä mitä haluan ja voin tehdä, sekä sen myötä saavuttaa.

Vuonna 2016 tavoitteenani on:

1. Työskennellä jollain tallilla ja käydä kesätöissä
Aion yrittää päästä palkalliseen työhön jollekin tallille vuoden jonain loma-aikana. Todennäköisin paikka olisi Harjun tallit, jos vain minut valitaan sinne. Halukkaita on varmasti monia, niin kuin oli nyt joulunajaksikin. Ehkä jo hiihtolomaksi tai sitten kesälomaksi pääsisin töihin tallille. Mahdollinen on myös syysloma. Aion myös hakea kesätöitä, jotta pääsen vähän tienaamaan itselleni rahaa ja saan työkokemusta.

2. Kehittyä ratsastajana ja ratsastaa useilla erilaisilla hevosilla
Tämä on varmasti jokaisen ratsastajan tavoite. Haluan parantaa vuonna 2016 ratsastustaitoani entisestään. Haluan oppia ratsastamaan erilaisia hevosia. Haluan osata ratsastaa itsenäisesti kaikissa eri tilanteissa. Haluan oppia selviämään vaikeammistakin paikoista itsenäisesti.

Hevoset vasemmalta ylhäältä oikealle alas: Lady(yksäri), Hemppa(Punametsän talli), Fille(Espoon ratsastustalli) ja Doris(Espoon ratsastustalli).

Hevoset vasemmalta ylhääntä oikealle alas: Lara(Espoon ratsastustalli), Malla(Levälän talli), Roosa(Punametsän talli) ja Ruusu(Kilon talli).

3. Kehityä hevostenhoitajana
Tavoitteeni on kouluttautua hevostenhoidon ammattilaiseksi, joten haluan oppia kaikki ruokinnan, lääkinnän, haavanhoidon, liikutuksen yms. salat. Haluan oppia huomaamaan pienetkin fyysiset muutokset hevosessa ja oppia tulkitsemaan niiden käytöstä paremmin. Haluan osata ajaa ja juoksuttaa liinassa, sekä irtona hevosta itsenäisesti. Sekä haluan ymmärtää erilaisten varusteiden tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta ja oppia käyttämään niitä oikein.

4. Kehityä valokuvauksessa ja videoiden teossa Youtubeen (Linkki kanavalleni)
Minulla on käytössäni vain iPhone 5 -puhelimen kamera, joten laatu ei siitä miksikään kameran ominaisuuksien avulla muutu. Onhan minulla GoPro Hero, mutta sitä en melkein koskaan voi käyttää. Ratsastuskoulujen tunneille en nääs viitsi sitä ottaa. Ainoa mitä on mahdollista tehdä, on minun valintani missä kuvaan, milloin kuvaan ja mistä kulmasta. Ei minulla pahemmin mitään muokkausohjelmiakaan ole. Käytän puhelimen Kuvat-sovelluksen muokkaustoimintoja, Instagramia, InstaCollagea ja MovieMakeria. Mutta pyrin kehittymään niin paljon kuin mahdollista, jotta saan tänne blogiin miellyttäviä kuvia.

5. Vuokrata jotain hevosta, ellen saa omaa
Haaveilen kovasti omasta hevosesta. Minä oikeastaan olen jo valmis ostamaan oman hevosen, mutta vanhemmiltani en ole asiaan saanut vielä siunausta. Jos en kevään aikana saa omaa hevosta, aion yrittää saada kesäksi edes vuokrahevosen, jolla voisin ratsastaa ja harjoitella omasta hevosesta huolehtimista kokonaisvaltaisemmin.

6. Ottaa välillä rennosti ja pitää hauskaa

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kiitos päivän nauruista VR! :D

7. Puuhastella Jalon kanssa kaikkea kivaa
Voisin vaikka opettaa Jalolle uusia temppuja ja keksiä uusia leikkejä, jotka vaativat Jalolta pientä aivotyöskentelyä. Myös yhteisiä lenkkejä pitäisi lisätä päiville, jolloin olen kotona.

8. Tehdä monta yli 25km pyörälenkkiä kesällä
Rakastan pitkiä pyörälenkkejä kuulokkeet korvissa kohti tuntematonta, joten mikä olisikaan parempi tavoite. Lenkille lähteminen on usein vaivalloista, tuntuu ettei millään jaksaisi. Kun olen päässyt vauhtiin ja kuulokkeista soi hyvää musiikkia, pyörä lipuu kuin itsestään kymmeniä kilometrejä eteenpäin ja se tunne on mahtava. Pyörälenkit ovat parhaita mielestäni silloin, kun pyöräilen yksin. Silloin voi rauhassa päättää suunnan minne haluaa mennä ja voi keskittää ajatuksensa omiin asioihin. Kun tuntien jälkeen päätyy kotiin ja huomaa, että on pyöräillyt yli 30km eikä ole edes kovin rasittunut olo, on se tunne mahtava.

9. Kokeilla lännenratsastusta ja muita ratsastuksenlajeja
Jo pitkään olen ihastellut lännenratsastuksen eri lajeja elokuvista, samoin ns. "ritariratsastusta". Olisi hienoa päästä kokeilemaan erilaisia lajeja ja oppia ohjaamaan hevosta lähes kokonaan painoavuilla. Myös maastakäsittely kiinnostaa minua. Toivottavasti saan ensi vuonna mahdollisuuden harjoitella sitä paljon. Haluaisin opettaa jollekin hevoselle temppuja ja hioa yhteistyötä yhden tietyn hevosen kanssa. Tässä tullaan taas siihen, että omasta hevosesta olisi paljon hyötyä. Pääsisin tekemään niin paljon enemmän ja melkein aina silloin kun haluaisin.

10. Tehdä kaikkeni oman unelmani eteen
Valitettavasti en halua vielä mainita julkisesti unelmaani, mutta sen voin sanoa, että toteutuessaan se tulee olemaan koko elämäni tulevaisuudessa. Minä aion tehdä töitä, jotta unelmani toteutuu. Omiin unelmiin pitää uskoa, koskaan ei saa antaa periksi! 

Uuden Vuoden lupaukset!
-Herkkulakko tammikuun, helmikuun ja maaliskuun ajan. Lakkoon kuuluu karkit, sipsit, suklaat ja hampurilaispaikat(hampurilaiset, ranskikset). Pizza ei kuulu lakkoon, jotta jotain hyvää saan syödä. Siten ehkä kestän lakon paremmin loppuun asti.
-Kesäkuntoon 2016! Kasvatan kuntoani ja teen lihaskuntotreenejä aina, kun tallitöiltä jaksan. Vien käsipainot Harjuun heti koulun jatkuessa ja yritän harrastaa liikuntaa myös vapaa-ajallani.

Mitä tavoitteita teillä on vuodelle 2016?

Ratsastuskeskus Aino

Hei kaikille! Ajattelin, että teitä kiinnostaisi uusi ratsastuskeskus Aino, joka rakennettiin hiljattain Järvenpään Ainolaan. Kävin tutustumassa Ainoon 20. joulukuuta. Silloin siellä oli avoimet ovet. Nappasin Ainosta paljon kuvia ja julkaisen ne nyt täällä kaikkien nähtäville, niin nekinteistä jotka eivät vielä Ainossa ole käyneet näkevät myös millaista siellä on. Olin jo etukäteen saanut aika realistisen kuvan Ainosta sen nettisivujen ja Facebookin avulla. Minut yllätti oikeastaan eniten se, että talli on ihan kiinni maneeseissa ja tallista pääsee suoraan molempiin maneeseihin sisäkautta. Paikka oli todella vaalean värinen ja siisti. Rakenteista suurin osa oli puuta ja kahvilasta/ravintolasta oli isot lasiset ikkunat molempiin maneeseihin. Tallilla oli kaksi ulkokenttää, kaksi maneesia, kuuden hevosen kävelytyskone, 30 hevosen talli(ja joku vanha talli), sekä ratsastustarvikeliike Putiikki Aino.

Ison maneesin katsomopääty, jossa myös lasi-ikkunoiden takana kahvila ja ravintola kahdessa kerroksessa.

Ratsastuskeskus Ainon kävelytyskone.

Vasemmassa kuvassa on pienempi kenttä ja oikeassa kuvassa on isompi kenttä.

Ratsastuskoulun puoli tallista

Ratsastuskoulun tallikäytävä ja karsinat.

Ainon pesupaikka ratsastuskoulun puolella.

Muutama tuntihevonen karsinoissa.

Yksityistallin karsinoita

Kuvia maneeseista

 

Hanna Tardiveaun ratsastusnäytös ja esittely

Hanna tuli isoon maneesiin yhdessä vaiheessa avoimia ovia. Hän ratsasti yhtä hevostaan ja kertoi samalla valmentautumisestaan ja kuinka hän valmentaa muita. Hän hyppäsi myös pari estettä.

Ratsastuskoulun hevoset

Ohjelmassa oli myös ratsastuskoulun hevosten esittelyjä. Ensin esiteltiin neljä tuntihevosta ja myöhemmin tuli vielä lisää neljä. Se mitä hevosista muistan on, että kaikki olivat kilpailleet ainakin jonkin verran ja jotkut todella paljonkin. Tuntihevosia oli avoimien ovien aikaan tallissa yksitoista ja yksi oli kuulemma matkalla Suomeen, eli Ainossa tulee olemaan kaksitoista tuntihevosta.

Kävin myös tutkimassa Putiikki Ainoa. En ehtinyt paljoa tavaroita karsella, joten osaan sanoa vain yleiskatsauksen. Putiikki vaikutti viihtyisältä ja hienolta. Siellä näytti olevan hienoja tavaroita joka lähtöön. En kyllä tiedä oliko liike ihan minua varten. Pitäisi käydä uudestaan kunnolla tutustumassa.

Joulukalenteri Bonus-Luukku 25: Lahjaesittely

Onko kaikilla mennyt joulu hyvin? Meillä meni oikein kivasti tätini luona äidin ja Jalon kanssa. Menimme sinne eilen aamulla ja palasimme tänään keskipäivän aikaan. Nyt meillä on kotona oma seitsemän kilon kinkku valmistumassa uunissa. Illalla saamme sitten syödä kotona jouluruokaa oikein urakalla. Kaikkia mahdollisia laatikoitakin on ostettu ja rosollia löytyy myös. Perinteiset jouluruuat ovat ehdoton suosikkini, varsinkin lanttulaatikko ja kinkku ovat yhdessä todella hyvää. 

Tässä on kaikki Jalon saamat lahjat. Enimmäkseen tuli ruokaa ja yhden lelun Jalo sai myös.

Monien kyselyiden jälkeen ajattelin toteuttaa joululahjojeni esittelyn. Sain tänä vuonna useita pieniäsuuria lahjoja. Rahaa sain totta kai, lisäksi sain kaksi lahjakorttia hevostarvikeliike Hööksiin ja yhden S-ryhmän kauppoihin. Sain hauskan hevosaiheisen Thelwell-mukin, Fazerin sinistä suklaata, ison tikkarin, neljä leffalippua Finnkinoon, Dermosil-huulikiillon ja CRW:n ratsastussukat.

Luukku 24: Jalon Jouluaatto

Hyvää Joulua toivottaa Etenemisen tempo -blogi!

Joulukalenterin 24. luukku onkin Jalon MyDay Jouluaatosta. Jalo kertoo siis omasta näkökulmastaan jouluaaton tapahtumia. Ilmi tulee kuitenkin kaikki mitä minäkin teen jouluaattona. Teen blogiin huomenna vielä yhten joulukalenterin bonus-luukun, joka tulee sisältämään paljon toivotun joululahjaesittelyn. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana jouluaatto hyvässä seurassa! Mutta nyt on aika antaa suunvuoro Jalolle! :)

Hei kaikille, minä olen Jalo ja Hyvää Joulua vielä minultakin, vaikka taisi se ihminen jo toivotella puolestani. Minusta voitte lukea taustatietoa omalta esittelysivultani. Jouluaattoaamu alkoi heräämisellä vähän ennen kuutta. Ensimmäisenä oli ohjelmassa aamulenkki äidin kanssa. Lenkin jälkeen palasin takaisin kotiin ja menin suoraan Doriksen viereen nukkumaan lisää. Doriksen puhelin herätti meidät kello 6:30. Doris oli kyllä tosi unelias ja ynisi vaan sängyssä, no se sopi minulle sainpahan nukkua vielä vähän. Jaksoihan se ihminen viimein nousta joskus 6:47. Seitsemän aikaan äiti laittoi minulle valjaat ja tonttulakin. Minä luulin, että lähdetään heti, mutta Doris oli tuttuun tapaansa hieman hidas. Noin 7:03 lähdettiin kotoa. Ensin mentiin kauppaan. Äiti melkein juoksi edeltä, koska hänellä oli ilmeisesti kiire ja minulle tuli ihan hätä, että minne se oikein juoksee. Äiti meni kauppaan ja minä jäin Doriksen kanssa odottamaan ulkopuolelle.

En nähnyt minne suuntaan äiti meni liukuportaiden jälkeen, joten säntäilin joka suuntaan nuuskien hajujäkeä, mutta en löytänyt sitä oikeaa suuntaa. Lopulta näin äidin tulevan kaupasta ja olin todella innoissani nähdessäni hänet. Sitten lähdettiin kotiovea kohti. Luulin, että menemme kotiin, mutta kävelimmekin vain rapun ohi. "Minnehän me olemme matkalla?" -ajattelin. Huomasin pian, että menimme juna-asemalle odottamaan junaa.

Juna tulikin tosi pian ja minulla oli kova kiire mennä ensimmäisenä sisään. Junassa näin muita ihmisiä ja muutamia koiria. Doris oli helpottunut, kun osasin olla haukkumatta. Vähän oli kuitenkin pakko vikistä ja haukotella junassa, oli se sen verran stressaavaa.

Sitten vaihdoimme junaa Pasilassa. Seuraavaa junaa odotellessa eräs täti kysyi omistajiltani, että olenko pentu. Vastattiin, että olen jo viisi ja puoli vuotta mutta hyvin säilynyt! Käännytin ihailevia katseita myös molemmissa junissa. Olen minä sen verran hurmuri-poitsu! ;)

Saavuttiin perille puoli yhdeksän aamulla. Tulimme siis jouluaatoksi ja joukupäiväksi äidin siskon luokse viettämään joulua. Ensimmäisenä minä tutkin koko asunnon läpikotaisin, samalla kun ihmiset söivät joulupuuroa aamiaiseksi. Nuuskin myös kaikki hyllyt joihin ylsin ja maistoin tädin töppöstä. Doris ei kuitenkaan pitänyt siitä, vaan otti sen pois minulta. Sitten Doris laittoi lahjoja joulukuusen alle, minä katselin vierestä, mutta en jaksanut kauaa poseerata vaan sain riehumiskohtauksen ja juoksin huoneesta toiseen. Se nauratti ihmisiä.

"Onks ny ihan pakko olla tässä aloillaan? Ois niin paljon tutkittavaa."

"Vähä on kauluri vinossa, mut haittaax se?"

Sitten väsähdin kaikesta hössötyksestä. Jo oli aikakin rauhoittua, ajatteli ihmiset. Doris ja hänen tätinsä katsoivat televisiosta mm. lumiukon ja Joulurauhanjulistuksrn, kun minä makoilin sohvalla heidän vieressä. Myöhemmin sain maistaa juuri valmistunutta kinkkua, ennen kuin ihmiset lähtivät joulusaunaan puolen päivän jälkeen. Tunnin he melkein siellä olivat. Kun ihmiset palasivat, olin taas ihan innoissani.

Sitten oli näköjään aika avata lahjat. Äiti ja Doris olivat vähän kärsimättömiä. Seurasin vierestä kun muiden lahjoja avattiin ja kjn tuli kohdalle minun lahjani, niin olin avaamisessa mukana. Sain lahjaksi paljon erilaisia herkkutikkuja ja luita, sekä yhden lelun äidiltä ja Dorikselta. Doris sai myös kivoja lahjoja, ainakin hän vaikutti siltä. Lahjojen avaamisen jälkeen ihmiset rupesivat laittamaan joulun pääateriaa pöytään. Tarjolla oli kinkkua, kinkkua ja kinkkua! En haistanut oikeastaan muuta kuin maukkaan, mehevän, murean, rapean, herkullisen kinkun, joka tuoksui nenääni huoneiston joka kolkkaan. Halusin vain sitä! Istuin, tuijotin ja ynisin. On se kumma, kun ihmiset eivät antaneet edes yhtä pientä palaa tuosta ihanasta möhkäleestä! Sitten se asetettiin muiden herkkujen kanssa ruokapöytään.

Pöydällä oli kinkun lisäksi lanttu- ja porkkanalaatikkoa, salaattia, mätiä, silliä, lohta, perunaa, jotain sinappitahnaa, sienisalaattia, erilaisia leipiä ja paljon muuta. Minäkin sain oman osuuteni joukuateriasta. Sain palan kinkkua, sekä porkkana- ja lanttulaatikkoa, kuten alempana olevasta kuvasta näkee. Jouluaterian päätteeksi ihmiset söivät vielä jälkiruuaksi leipäjuustoa, hillon ja piparkakun kera.

Jouluaterian jälkeen minun teki mieli päästä ulos lenkille, joten Doris lähti lenkittämään minua. Minulla on ollut koko päivän käytössä Doriksen eilen ostama uusi hieno heijastava vaaleansininen talutushihna. Ainakin Doris sanoi pitävänsä siitä. Se on kuulemma hienon värinen ja hyvä käytössä pituutensa(3 metriä) ja heijastavuutensa ansiosta. En oikein ole varma, pitääkö äiti siitä kovinkaan. No katsotaan, kyllä siihen tottuu. Nyt lenkin jälkeen käyn nukkumaan, kun muutkin ovat ruokalevolla. Sitten myöhemmin jaksan taas vahtia silmä kovana, mitä ihmiset puuhaavat.

Ihmiset nukkuivat päiväunia viiden kuuden aikaan iltapäivällä, joten minä nukuin myös. Herättyämme ihmiset söivät joulutorttuja, erilaisia kakkuja ja pipareita, sekä joivat kahvia ja kokista. Minulle ei tainnut olla mitään joten jatkoin unia rauhallisessa paikassa. Koko loppupäiväni kului oikeastaan nukkuen. Kävin vain pienellä iltalenkillä kahdeksan aikaan äidin kanssa. Sitten ihmiset aloittivat Joulutarinan katsomisen televisiosta. Pian menimme kaikki jo nukkumaan väsyneinä päivän tapahtumista vatsat täynnä jouluruokaa ja hyvää joulumieltä.

Kiitos teille ahkerille lukijoille, jotka olette seuranneet blogini joulukalenteria! Otan mielelläni palautetta vastaan, jotta voin kehittää blogiani ja joulukalenteria ensi vuotta varten. Kiitos!

Hyvää Joulua vielä kerran! :)