Kuvia Roosasta (Ma 17.8.15)

Tässä mielestäni hienoin otos Roosasta karsinassa. Roosalta puuttui kenkä jalasta, joten se joutui kesken tunnin lopettamaan työnteon. Hain sen silloin kentältä talliin, riisuin varusteet ja vein tarhaan. Parin tunnin päästä sain hakea sen takaisin talliin syömään iltaheinät.

Tallilta lähdettyäni näin matkalla vielä kaksi villieläintä, jättietanan ja jonkin kauriin.

Tienposkessa oli noin 10cm korkea ruusukasvusto ja upeita kukkia!

Oma hoitoponi, ihanaa!

Tässä istun heinäpaalilla ja odotan hoitajienkokouksen alkamista. Kuvassa näkyy Hemppa-poni.

Hepparallaa! Eilen ja tänään kävin Punametsän ratsastuskoulussa (myöhemmin Puniksessa) taluttelemassa alkeiskurssilla. Eilen talutin Donnaa ja tänään Robinia. Jatkossa talutukset on joka perjantai ja lauantai jouluun saakka, mutta niistä tuskin kerron paljoa blogissa.

Hevosia laitumella.

Tänään oli lisäksi koko kesän odottamani hoitajienkokous, jossa sain viimein hoitoponin täältä Puniksesta. Alussa kerrottiin käytännönasioita, kuten sääntöjä, tehtäviä ja ohjeita. Sitten päästiin hoitoponien jakoon. Sain tallin uuden tulokkaan, Roosan, hoitoponikseni. Hoitopäiväni ovat tiistai, perjantai ja lauantai. Koska Roosa on uusi ja nuori, vasta kuusi vuotias, täytyi hoitajan olla vähän "isompi". Opettajat sanoivat myös, että yhdellä hevosella on hyvä olla mahdollisimman vähän eri hoitajia. Joten sovin Roosalle kuulemma hyvin.

Hoitajienkokouksessa luvattiin paljon uusia kokemuksia hevosten parissa, kun alkaa hoitajaksi. Hoitaja luo suhteen hevoseen, oppii siltä paljon ja saa tarvittavan kokemuksen myöhempää mahdollista omaa hevosta varten. Vanhemmat Puniksen hoitajat kertoivat, miten ovat päässeet jopa klinikkareissuille mukaan ja saaneet ratsastaa välillä hoitamisen kautta ilmaiseksi. Myös hevosten tarhaan vienti ja sieltä haku ei ole mitenkään tavatonta vaan aika yleistä jopa. Samoin saattaa joskus päästä juottamaan ja ruokkimaan hevosia tallin tekijän avuksi, mutta tämä on harvinaisempaa. Joka tapauksessa Puniksessa hoitaminen ei ole vain hevosen harjaus, vaan paljon enemmän.

Roosalla on welsh-ponien kaltainen siro pää. Valitettavasti en ole saanut vielä parempaa kuvaa hoitsustani.

Hoitoponini esittely

Pikkuponin nimi on Rose, tutummin Roosa. Roosa on noin 130cm korkea tamma, rodultaan risteytysponi. Väriltään se on ruunikko täyspitkällä läsillä. Molemmissa takajaloissa sillä on puolisukka. (tarkennus väriin ja merkkeihin mahdollinen myöhemmin) Roosa on syntynyt vuonna 2009 ja on siis nyt noin 6-vuotta vanha(nuori). Koulutustasoltaan helppo B ja hyppää kuulemma myös kivasti. Roosa on säpäkkä, hyvin eloisa, herkkä ja kiltti poni, mutta vaatii osaavan ratsastajan. Laukka saattaa olla hyvinkin vauhdikasta, mutta poni ei tee mitään pahaa. Punikseen 1.8.2015 saapunut ponineiti tekee lähinnä lastentunteja pienen kokonsa takia.

Sain kerättyä pienen purkillisen vadelmia Puniksen läheltä ennen bussiin menoa. Hyviä ovat!

Anteeksi.. Mitä tapahtui? :D (kuva matkalta tallille)

Uudet, käytetyt talviratsastussaappaat. Ostin nämä kirpputorilta tänään aamulla. Lämpimät ovat, joten varmasti tulee käyttöä! :)

Maasto Laralla ja uudet housut (ERT)

Hei kaikki! Eilen kävin ratsastamassa Espoon ratsastustallilla. Tunnin aihe oli maasto. Sain tunnille Lara-ponin, joka oli jo edellisellä tunnilla. Ennen tunnin alkua eräs aikuisratsastaja tarjosi lapsensa kaksia ratsastushousuja minulle ilmaiseksi. Aluksi luulin, että ne ovat liian pienet minulle, mutta tarkemman katselun jälkeen totesin ne juuri oikean kokoisiksi. Otin ne siis mukaani, kun ilmaiseksi sai. Esittelen housut alempana tässä postauksessa.

Ratsastustuntiin nyt. Nousin kentällä Laran selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. Sitten lähdettiin maastoon. Olin Laran kanssa kolmanneksi viimeinen jonossa. Käynnissä Lara jäi helposti jälkeen muista hevosista. Mutta ravissa ja laukassa sitä sai hieman pidätellä, ettei se liiku ihan toisen hännässä. Ratsastettiin hiekkateillä ja autoteiden reunassa peltojen keskellä. Mentiin myös vähän ihan pienellä metsäpolulla. Laukkaaminen oli ihanaa. On viimekerrasta aika pitkä aika, kun olen laukannut maastossa. Mutta Lara oli tosi kiva ja reipas. Tunnin lopuksi vein Laran talliin, riisuin varusteet. Menin sitten vielä moikkaamaan Laraa ja otin muutaman kuvan. Harmillisesti karsinasta ei saa hyvälaatuisia kuvia, sillä siellä on huono valaistus.

Uusien ratsastushousujen esittely

Tässä on uudet ratsastushousuni.

Tosiaan, sain nämä housut siis ilmaiseksi eräältä ratsastajalta, joka tarjosi lapsensa pieneksi jääneitä housuja minulle. Housut ovat minulle juuri sopivan kokoiset, joten tämä oli todella iloinen sattuma! :)

Näistä farkun värisistä housuista pidän erityisesti. Ne ovat joustavat ja hienon näköiset. Näissä housuissa on tarrat lahkeissa.

Nämä ruutuhousut ovat myös mukavat jalassa. Näissäkin on tarrat lahkeen alaosassa. En tiedä milloin näille kaksille uusille housuille tulee käyttöä, mutta varmasti tulee. :)

Paluu arkeen 11.8.2015

Eilen minulla alkoi opiskelu. Saan taas totutella viettämään opin parissa päivät. Iltapäivät taas kuluvat milloin mitenkin, toistaiseksi nauttien kesästä ja talleilla. Eilen alkoi myös ratsastustuntini Punametsän ratsastuskoulussa. Sen lisäksi käyn kolmena seuraavana torstaina ratsastamassa Espoon ratsastustallilla tunnit, jotka saan ratsastaa, sillä äitini maksoi jo varausmaksun ennen kuin peruutin ratsastuksen sillä tallilla. Tunteja on yhteensä viisi. Ylihuomenna ratsastan yhden ja kahtena seuraavana torstaina kaksi tuntia. Perjantaina ja lauantaina menen Punametsään taluttamaan ja lauantaina myös hoitajienkokoukseen saamaan hoitohevosen.

Juuri asfaltoitu tie bussipysäkiltä tallille kauniissa säässä.

Mutta nyt eiliseen tallikäyntiin. Sain tunnille ison ruunikon ruunan, Romeon. Hevonen oli oikein mainio. Se yritti koko tunnin parhaansa. Sillä oli isot hevosen liikkeet. Toivon vain, että olisin ratsastanut sitä paremmin. Romeo on yhden kaverini oma hevonen. Romeo käy ratsastuskoulun tunneilla pari kertaa viikossa. Ratsastustuntini lopuksi kävelimme loppukäynnit maastossa. Sitten vein hevosen karsinaan. 

Romeo

Harmikseni edellinen bussi meni juuri saatuani ratsun karsinaan ja kamat paikoilleen, joten jouduin odottamaan tunnin seuraavaa bussia tallilla. Aika kului kuitenkin mukavasti auttamalla iltatallin tekijää juottamaan ja ruokkimaan hevoset. Samalla opin hieman tuntemaan tallin hevosia. Kello 21:10 lähdin kävelemään bussille 700 metrin päähän. Olin vasta kymmeneltä illalla kotona. 

Hemppa ja Osku vapaan heinän parissa pihalla.

Tämä taitaa ollakkin arkeani tästä eteenpäin aina, kun käyn tallilla. Tässä kuussa tallipäiviä ovat ainakin tiistai, torstai, perjantai ja lauantai. Eikä siinä mitään, kunhan huolehdin yöunestani kunnolla. Myöhemmin torstai jää luultavasti pois. Saa nähdä mitä hoitajienkokouksessa käy. :)

Hevostavaraa kerrakseen

Hei kaikille! Olen saanut pari hyllyä kaapistani jo täyteen hevoskamaa. Yksi hylly on hevoselle ja toinen ratsastajalle, eli minulle. Edelleenkään hevosta minulla ei ole, mutta olen ostanut jo tarvikkeita jotka eivät kaapissa kulu eikä niiden koolla ole hevoselle merkitystä. Satulahuovat ovat tästä poikkeus, samoin satulasaippua, jota käytän tälläkin hetkellä omien nahkavarusteiden putsaamiseen.

Minulta löytyy seuraavia tarvikkeita:

2x satulahuopa

2x riimunnaru

1x juoksutusliina & -delta

3x pinteli(ostettaessa oli 3 syystä)

1x harjapakki ja tarvittava sisältö

1x satulasaippua

1x tallipäiväkirja

1x lääkityskirjanpito

Toivottavasti näille tulee käyttöä. Ajattelin, että jos ja kun saan hevosen, ei silloin tarvitse stressata kaiken ostosta, kun on jo valmiina jotain. Eli kerralla kuluva rahasumma vähenisi hieman ja nyt ajan kanssa hankkiessa voin ostaa tavaroita mahdollisimman edullisesti esim kirppiksiltä ja vertailla liikkeiden hintoja rauhassa.

Säästän myös kokoajan rahaa isoja menoeriä varten, jotta minulla on itselläni kyky maksaa hevosen kuluja. Samoin olin nyt kesällä kesätöissä, josta sain myös rahaa.

Älä luovu unelmistasi!

Noin monet sanovat, ja minähän en aio luopua omasta unelmastani. Aion omistaa vielä jonain päivänä oman hevosen. Aion tehdä kaikkeni unelmani saavuttamiseksi. Luovuttamalla ei voi missään onnistua. Vaikka kuinka kaikki sanoisivat: "Se ei tule onnistumaan." "Se on liian kallista." "Jaksatko muka huolehtia siitä joka ikinen päivä arjesta pyhiin?"

Oma hevonen olisi onnen täyttymys. Se odottaisi juuri minua tallissa joka päivä ja saisin hoitaa sitä niin paljon kuin haluan. Saisin ratsastaa sillä joka päivä. Ehkä metsässä ja pelloilla rauhallinen kävelylenkki tai vähän vauhdikkaampi irtiotto arjesta. Tai sitten voin harjoitella koulukiemuroita kentällä yhdessä parhaan ystäväni, hevoseni, kanssa. Voisin valita myös esteitä virkistämään molempien mieltä. 

Mitä tahansa tekisinkään hevoseni kanssa, olisi se tehtävä huolellisesti joka päivä satoi tai paistoi. Ja olen valmis siihen. Sää ei ole este tallille menoon. Tuulessa ja tuiskussa, ukkosella ja helteellä, oma hevonen odottaa hoitoa joka päivä. On tunnistettava, milloin jokin on huonosti ja osattava toimia sen mukaan. Jos hevonen on kipeä, on ymmärrettävä, ettei aina voi ratsastaa. Hevosen kanssa voi tehdä niin paljon muutakin. Voi esimerkiksi juoksuttaa tai opettaa karsinassa hevoselle uuden tempun. Rauhallinen talutuslenkki voi olla ihana ja oikea valinta hevosta ajatellen. Hevosen omistajalle hevosen hyvinvointi on kaikkein tärkein asia.

Sitten on vielä muistettava kaikenlaista. Hevonen on vakuutettava, kengitettävä, rokotettava, madotettava, raspattava, sillä täytyy olla oikeanlaiset tarvittavat varusteet, hyvä tallipaikka ja hevoskavereita. Kaikkea pitää muistaa ja kaikki maksaa. Mutta loppujen lopuksi, onhan se hevonen OMA ihana hörisijä, joka tekee parhaansa omistajansa vuoksi.

Vermon poninäyttely 2015 (ostokset, hauskat kuvat yms.)

Ensimmäiseksi hauskoja kuvia ja mokia näyttelyssä:

Tämä kuva vain sattuu olemaan hauska. :D

Paras veteraani poseeraa hirnuen.

Varsa innostui kesken kehässä olemisen hyppimään pystyyn.

Näyttelyssä myös sunnuntaina ori pääsi vapaaksi, josta seurasi äkillinen kiinniottohässäkkä. Eihän kukaan halunnut kyseisen orin aiheuttavan mitään vahinkoa itselleen tai muille, varsinkaan tammoille. Harmikseni olin hyvin kaukana juoksentelevasta oriista, enkä ehtinyt auttamaan, saatika saanut kuvia siitä.

Ostoksien esittely:

Näyttelyssä ollessani shoppailin Vermon ravinuorten kirppisteltassa. Siellä oli kaikkea käytettyä hevos- ja koiratavaraa halvalla. Itse ihastuin kahteen halpaan satulahuopaan. Tiedän, ettei ollut kovin viisasta ostaa niitä, sillä minulla ei ole hevosta. Vaikka saisinkin joskus hevosen, en tiedä ovatko nämä huovat sille oikean kokoiset. 

Mutta siis, toinen huovista on Horzen Prinze -huopa. Hintaa tällä oli 6,00€. Huopa on alla olevassa kuvassa päällimmäisenä. Sen reunat sointuvat hyvin omistamiini Horzen pinteleihin, siksi oikeastaan tämä osui silmääni.

Ja toinen on Finn Track:in Quality Products -huopa. Tämä tummansininen huopa on paksumpaa materiaalia kuin edellä esitelty. Sen reunoissa on hieno nyöritetty lankakoriste. Hintaa tälläkin oli 6,00€.

Yhteensä maksoin näistä huovista siis 12,00€. Ne ovat onneksi keskenään saman kokoiset, vain muoto on hieman erilainen. Sain kaupan päälle Vermon ravinuorilta kuusi pääsylippua tämän vuoden raveihin Vermoon. Niille tulee varmasti käyttöä, niin pääsen uudestaan shoppailemaan tälle kirppikselle ja katsomaan raveja tietenkin.

Osallistuttuani Hööksin arvauskilpailuun lauantaina, sain tällaisen Hööksin vesipullon ilmaiseksi. Niitä oli jaossa 150:lle ensimmäiselle kilpailuun osallistujalle. Harmikseni sunnuntaina ei näyttänyt Hööksin teltta olevan auki, kun olin Vermossa, vaikka luvattiinkin vesipulloja molempina päivinä 150:lle ensimmäiselle.

Lauantaina söin Tex Mex annoksen lounaaksi. Se oli uutta minulle, mutta todella hyvää. 

Poninäyttelyssä oli talutusratsastusta, keinuhevosia, keppariesterata ja muuta hauskaa lapsille. Ohjelmassa oli myös poniagilityä ja keppariestekisat. Mihinkään näistä en kuitenkaan osallistunut, enkä niitä myöskään kuvannut. Ainoastaa keppariesteradasta osa näkyy samassa kuvassa, jossa on Hööksin vesipullo.