Ethän ammu pelotellaksesi?

Kaikki me varmasti tiedämme, että eläinystävillemme epäluonnollisia asioita ovat mm. ilotulitteet. Ilotulitteet ovat vielä pahimmasta päästä. Varsinkin hevosille ja koirille, mutta myös muille eläimille uuden vuoden ilta ja yö saattaa olla, ja monille onkin,  kauhun aikaa. Ilotulitteiden pauke on luonnotonta ja uhkaavaa, samoin valonväläykset. Koirat hakeutuvat pakoon sänkyjen ja sohvien alle. Ja jos mahdollista, koirat saattavat karata omistajiltaan. Hevoset taas ovat hyvien valmistelujen johdosta yleensä tallissa jo varhain ennen ilotulitusaikaa. Tallissakin hevonen kuulee paukkeen hyvin kaukaa ja näkee valonväläyksiä. Oudot äänet ja valot saavat monet hevoset suunniltaan pelosta. Säikähtänyt ja pelkäävä hevonen koittaa paeta, mutta jos se ei pääse pakoon, se yleensä puollustautuu. Hevonen on iso eläin ja kauhuissaan oleva itseään puollustava hevonen voi olla tosi vaarallinen. Hevonen voi myös satuttaa itsensä ja loukkaantua pahastikin.

Kuulemani ja kokemani mukaan hyviä vinkkejä valmistautua ilotulitteisiin tallilla on ottaa hevoset ajoissa talliin, mahdollisuuksien mukaan peittää tallin ikkunat, pitää tallissa valot päällä ja laittaa radio soimaan mikäli hevoset ovat tottuneet siihen. Hevosille voi myös laittaa korviin pumpulia ja hupun korvien päälle.

Vältäthän rakettien ampumista tallien ja pihattojen läheisyydessä, kiitos!

Laitan tähän linkin erittäin hyvästä Hevostietokeskuksen videosta "Hevoset ja ilotulitus".

https://www.youtube.com/watch?v=w3Rnokt3wiM

Koiratalouksissa kannattaa toimia aika lailla samalla tavalla. Koirat kannattaa käyttää ulkona ennen ilotulitusaikaa ja ottaa sitten sisään. Ikkunat kannattaa peittää ja laittaa tv päälle tai radio soimaan. Ihmisten kannattaa toimia mahdollisimman rauhallisesti ja normaalisti. Jos perheessä on innokkaita rakettejen katselijoita, kannattaa heidän lähteä ulos, jottei koira hermostu ikkunoilla ravaamisesta. Koiran kanssa kotiin kannattaa kuitenkin jäädä vähintään yksi ihminen.

Ilotulitteita saa ampua ainoastaan kello 18:00-02:00!

(Vain uuden vuoden aattona 31.12.2016)

Kypäristä ja ensi vuoden tavoitteista

Hei taas kaikille! Joulun pyhät on vietetty ja on aika suunnata mietteet ja teot kohti tulevaa. Kävin tuossa 26. päivä ostamassa itselleni uuden ratsastuskypärän joululahjaksi saamillani rahoilla. Kypärän hankinta on ollut jo kauan mielessä ja nyt koska ensi vuonna aloitan tunnit Ainossa, on minulla oltava kypärä sekä Harjussa, että kotona. Ostinkin siis Hööksistä crw:n Streamline VG1 kypärän, joka on yllä olevassa kuvassa oikealla. Keskellä on Harjussa käyttämäni kypärä ja vasemmalla ensimmäinen ratsastuskypäräni, joka tosin on jo vuosia sitten jäänyt hyllyn perälle. Uusi kypäräni tulee siis Ainon tunneille käyttöön, sekä mahdollisesti muihin ratsastuksiin kotiseudullani. Kypärän käyttöhän on ratsastuskouluissa pakollista ja muutenkin ratsastuskypärä on Suomessa hyvin yleisesti käytössä. Hyvin harvinaista on nähdä ratsastaja ilman kypärää ainakin täällä meillä päin. Itse kannatankin kypärän käyttöä. En kuitenkaan tuomitse ihmisiä, jotka eivät käytä kypärää. Kauniita, taiteellisia ratsastuskuvia otettaessa ymmärrän sen, että kypärä jätetään pois, Itsekin voisin istua hevosen selässä ja tehdä jopa jotain kiemuroita ilman kypärää kuvaustilanteessa, mutta muuten kypärä tulee kyllä visusti pysymään päässäni aina ratsastaessani. Kypärän käyttö on jokaisen oma valinta, mutta ehdottomasti suosittelen käyttämään kypärää. Se voi pelastaa henkesi ja itsesi pahimmilta vammoilta. Kypäriä on monia erilaisia. On bling blingeillä ja ilman, on kevytkypärää ja vanhemman mallista, samettipäällystettä ja muovista. Vaikka mitä eri vaihtoehtoja. Värivaihtoehtojakin löytyy, jopa mustan, harmaan, sinisen ja ruskean lisäksi, kun vain osaa etsiä. Kaikille löytyy varmasti juuri se oikea kypärä, josta pitää. Minä löysin sen tänään ja olen todella tyytyväinen kaikin puolin tuohon crw:n  Streamline kypärään.

Se kypäristä, tulipa samalla mielipidekirjoituskin kirjoitettua. Ensi vuosi tulee olemaan elämässäni hyvin tärkeä vuosi. Vuonna 2017 on paljon juhlia. On mm. Suomen 100-vuotis juhlavuosi, johon liittyy myös paljon hevostapahtumia, sekä minulla on 18-vuotispäivä huhtikuussa. Täysi-ikäiseksi tulemiseeni liittyy myös paljon muuta. Käyn keväällä autokoulun, ja toivottavasti saan ajokortin, sekä oman auton. Minulle tulee vielä enemmän asioita joista olen vastuussa ja joudun hoitamaan itse. Tähänkin asti olen ollut jo hyvin itsenäinen, joten se ei mitä luultavimmin tule olemaan ongelma. Voisin sanoa tähän, että Harjun kaltaisessa sisäoppilaitoksessa opiskelu kasvattaa nuorta mukavasti itsenäisemmäksi. Koulun asuntolassa asutaan sunnuntai-illasta perjantai päivään asti, mutta viikonlopuiksi pääsee kotiin. Eli kotoa muutto ei ole vielä pysyvää. Arkipäivinä on kuitenkin huolehdittava itse itsestään. On hankittava ruokaa, siivottava oma huone ja omat jäljet yleististä tiloista, koska kukaan ei tee sitä puolestasi, lisäksi on pestävä pyykkinsä ja muistettava hammaspesu ja suihkussa käynti. Nämä nyt ovat esimerkkejä, mutta tarkoitan, että itse tykkään tällaisesta opiskelutyylistä. Eikä se 200km matka kodin ja koulun välillä tunnu ollenkaan pahalta, vaikka lähes joka viikko kuljen sen kaksi kertaa, oikeastaan pitkä matka on mukava. Kotiseutuni on pääkaupunkiseutu, Harju taas on ihan keskellä maalaismiljöötä. Saan nauttia joka viikko molempien asuinympäristöjen hyvistä puolista. Täysi-ikäisenä monet sanovat vitsillä ja ihan tosissaankin menevänsä baariin. Minä en aio mennä baariin, enkä juoda alkoholia. Alkoholi ja muut päihteet eivät ole kiinnostaneet minua koskaan, enkä aio niitä aikuisenakaan käyttää. Toivoisin, että kaikki muutkin olisivat samaa mieltä kanssani, mutta niin ei valitettavasti ole. Joka tapauksessa aion juhlistaa syntymäpäivääni muuten kuin alkoholin merkeissä. Saa nähdä mitä kivaa keksitään äitini kanssa.

Vuodelle 2017 minulla on paljon tavoitteita. Ratsastuksellinen tavoitteeni on oppia ratsastamaan tahdissa ja tasapainossa hevosta oikein päin halliten oma kehoni ja apujen käyttö paremmin. Suunnitelmissani on myös muutamiin kouluratsastuskilpailuihin osallistuminen ja ehkä myös esteratsastuskilpailuihin, jos pääsen hyppäämään ja innostun lajista. Tavoitteeseen pyrin pääsemään ratsastamalla Ratsastuskeskus Ainossa kerran viikossa ja Harjussa aina kun mahdollista. Pyrin myös harrastamaan oheisliikuntaa ja koitan muistaa venytellä. Tavoitteenani on myös oppia tekemään siistit kisasykeröt hevoselle, oppia juoksuttamaan paremmin ja käsittelemään hevosia maastakäsin. Haluan saada opiskelujani muutenkin parhaani mukaan eteenpäin ja oppia totta kai hevosista ja niiden hoidosta mahdollisimman paljon. 

Mitä tavoitteita teillä on ensi vuodelle?

On aika kiittää!

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille, ystävilleni, tutuille, sukulaisilleni ja kaikille maailman eläimille erittäin hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta 2017! Blogin joulukortissa on itse ottamani ja muokkaamani kuva Harjun oppimiskeskuksen Siiri-suomenhevosesta jouluisissa tunnelmissa reen edessä, jota pääsinkin marraskuussa ajamaan. Tässä linkki rekiajelu-postaukseen. Vietetään kaikki ihana, onnellinen ja rauhaisa joulu ystäviemme, sukulaisten ja eläinystäviemme kanssa. Lähden tänään viettämään joulua muutamaksi yöksi tätini luokse äitini ja koirani Jalon kanssa. Syömme siellä jouluruokaa, käymme ihanassa joulusaunassa, mahdollisesti joulukirkossakin, nautimme yhteisestä ajasta ja jossain vaiheessa jaamme myös joululahjoja. 

Haluan kiittää Messukeskuksen Horse Fair - ja Tampereen Hevoset -messuja bloggaajapasseista tämän kuluneen vuoden messuille! Haluan kiittää Harjun Oppimiskeskusta ensimmäisestä opiskeluvuodestani, saamistani opeista ja uusista kokemuksista. Kiitän myös työssäoppipaikkaani, Gobbackan tallia kesätöistä, Punametsän tallia Roosan vuokraamisesta viime kesänä, sekä Niemenpellon tallia leiristä, jolla pääsin tutustumaan minulle täysin uusiin lajeihin lännenratsastukseen, working equitationiin ja issikkavaellukseen. Haluan kiittää myös ihania kavereitani ja bloggaajia kuluneesta vuodesta. Olen oppinut blogia pitäessäni paljon erilaisia taitoja, kuten sosiaalisuutta, kirjoitus-, kuvaus-, kuvanmuokkaus- ja editointitaitoja. Etenemisen tempo -blogi on ollut pystyssä nyt vähän yli kaksi vuotta ja matka jatkuu. Toivon kehittyväni bloggaajana jatkossakin ja toivon, että saisin blogiin yhä useammin kiinnostavia aiheita käsitteleviä postauksia opiskelustani hevosalan ammattilaiseksi, hevostapahtumista ja -kilpailuista, ratsastustunneistani Harjussa ja Ratsastuskeskus Ainossa, sekä mahdollisesti myös kilpailupostauksia, mikäli ensi vuonna osallistun ratsastuskilpailuihin. 

Lukijat ovat myös iso osa blogeja. Vaikka kirjoitan myös ihan omaksi ilokseni muistoja blogiin, on mukavaa, että kirjoitukseni kiinnostavat teitä muitakin. Toivoisinkin siis teiltä lukijoilta kehitysehdotuksia blogiini. Mitä haluaisitte nähdä ja lukea blogistani? Voitte myös vinkata blogiani kavereillenne, jos haluatte. Olisi erittäin mukava saada rakentavaa palautetta ja keskustella hevosista ja bloggaamisesta ylipäätään teidän kanssanne. Viestiä voitte laittaa tähän postaukseen kommenteilla tai vaikka ottaa yhteyttä minuun Facebookissa.

Hyvää Joulua kaikille!

Ratsastustunneille, mars!

Tätä onkin jo odotettu. Ensivuonna tammikuusta lähtien laitetaan ratsastuksellinen kehityskaareni nousuun! Nimittäin minun on aika palata säännöllisen ratsastuksen pariin, joka toteutuu parhaiten jatkamalla ratsastuskouluoppilaana kotipuolessa. Tarkkaavaisimmat lukijat ovat ehkä huomanneetkin, että tästä olen vihjaillut jo pitkin syksyä. Teitä varmasti kiinnostaa mihin ratsastuskouluun päädyin, vai mitä? Blogin Instagram-tiliä seuraavat tietävätkin jo. Pohdinnan ja vertailun jälkeen, jotka eivät tosiaan kauaa aikaa vaatineet, päädyin mielestäni minulle parhaaseen mahdolliseen ratsastuskouluun. Tammikuussa 2017 aloitan nimittäin Ratsastuskeskus Ainossa!

Päädyin oitis Ainoon, sen hienojen puitteiden ja nykyaikaisuuden takia. Olen kyllästynyt palelemaan ja kärsimään sateesta ja kovasta tuulesta ratsastaessa, joten tasalämpöinen maneesi tulee tarpeeseen. Samalla takana on myös se ajatus, että pääkaupunkiseudulla lähes kaikki ratsastustunnit maksavat noin 38-44€ oli tallilla sitten lämpöeristetty ja/tai lämmitetty maneesi tai pelkkä hallirakennus suojana. Välttämättömänä pidin myös valinnassa hyvää maneesia siksi, että tunnit ja niiden myötä kehitykseni voi olla tasalaatuista ympäri vuoden säässä kuin säässä. Ainon hevoset vaikuttavat myös näkemäni, kuulemani ja lukemani perusteella laadukkailta, samoin opetus. Ainossahan toimii kaksi opettajaa, sekä lisäksi Pia Pantsu ja Hanna Tardiveau valmentavat siellä säännöllisesti.

11.11.2016 perjantaina kävin Ainossa kokeilutunnilla yleistunnilla kello 19-20. Kokeilutunnilla ratsastin kimolla 6-vuotiaalla Lola-tammalla. Tunnin opettajana toimi Anne Nuutinen. Tunti oli oikein mukava. Teimme pysähdyksiä käynnistä, ravia, laukkaa keskiympyrällä ja ilman jalustimia käynti-ravi-siirtymisiä. Pidin opetuksesta kovasti. Ainut huono puoli tunnilla oli NoShout, joka tippui molempien suuntien laukan aikana. Se ei oikein sopinut korvaani, enkä osannut laittaa sitä näppärästi. Jatkossa opin ehkä asentamaan sen paremmin, niin ehkä se myös pysyy mukana menossa. Maneesin lämpötila oli oikein hyvä, itse en vain tajunnut ottaa oikeanlaisia vaatteita ratsastukseen. Menin t-paidalla ja Spooksin takilla, joka todellakin oli liikaa. Ainon maneesissa tarkenee ratsastaa talvellakin pelkällä pitkähihaisella, tai jopa t-paidalla. Tunnin jälkeen vein ratsuni talliin. Lola asui tallin yksityishevosten puolella, joten pääsinpä käymään sielläkin. Tilat olivat aivan upeat ja ne karsinaelementit, niin luksusta! Pidän kovasti Ainon tyylistä. Ratsastuskoulun puolikin on ennennäkemättömän siisti ja toimiva. Kokeilutunti varmisti päätökseni aloittaa ratsastustunnit Ainossa. Aloitan keväällä Annen samalla yleistunnilla, jolla kävin kokeilemassa. Viikolla yksi alkavat tunnit. Saa nähdä pääsenkö starttaamaan kevään aikana myös helpoissa koululuokissa, jos taidot, aika ja budjetti antavat myöten. Ratsastaako joku teistä Ainossa perjantaisin ensi keväänä?

Vasemmalla Ainon verryttelymaneesi ja oikealla iso kilpamaneesi.

Kävin katsomassa Reettaa pihatolla

Tänään kävin pitkästä aikaa katsomassa miten toinen hoitohevosistani, Reetta-varsa, voi. Reetta vieroitettiin emästään viime kuussa ja se muutti silloi pihattoon kasvamaan muutaman muun varsan kanssa. Kävelin pihatolle aamun juoksutustunnin ja lounasruokailun jälkeen. Kerkesin juuri hyvin siinä välissä valoisan aikaan moikkaamaan Reettaa ja ottamaaan siitä muutamia kuvia, ennen kuin piti mennä luokkaan äidinkielentunnille.

Reetta ja sen kaverit olivat sopivasti ulkona aidan vieressä, kun saavuin pihatolle. Reetta kurkotteli siellä aidan raosta ja muut varsat seurasivat vierestä uteliaina, kun lähestyin niitä. Rapsuttelin siinä Reettaa tovin. Se vaikutti hyvin rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Emä oli selvästi jo jäänyt mielestä aikoja sitten. Toivottavasti Reetasta kasvaa fiksu aikuinen hevonen.

Toivoisin vain niin kovasti, että saisin olla vielä enemmän tekemisissä Reetan kanssa. Nyt kun varsat ovat pihatossa talven, en pääse lähes ollenkaan olemaan niiden kanssa. Ainoa mahdollisuus nähdä Reettaa on kävellä vapaa-aikana pihatolle sitä katsomaan, mutta luonnollisesti silloinkaan en pääse sen kanssa varsinaisesti mitään puuhaamaan. Voisin toki kysyä joululoman jälkeen, että saanko mennä puuhailemaan sen kanssa ja harjaamaan sitä joku päivä, mutta voi olla etten saa mennä, kun Reetan kanssa pihatossa on ne kaksi vierastakin varsaa. Haluaisin vain päästä seuraamaan Reetan kasvua ja olemaan mukana sen koulutuksessa.

Reetta on saanut pihattoon kaksi varsakaveria, toinen niistä kuvassa Reetan kanssa.

Toisessa pihaton osassa on vuotta vanhemmat Harjun varsat, suomenhevonen Huiske ja lämminverinenravihevonen Susu.

Minkälaisia varsaystäviä teillä on?

Joululahjatoiveeni

Kokosin tähän postaukseen joululahjatoiveitani. Suurin osa tai oikeastaan kaikki liittyvät hevosiin, koska koko tämän hetkinen elämänihän pyörii hevosten ympärillä. Opiskelen hevostenhoitajaksi Harjun Oppimiskeskuksessa, ratsastan siellä ja vapaa-ajallani aina kun se on mahdollista, sekä muukin vapaa-aikani menee opiskelu- ja muita hevosasioita miettiessä.. Haaveilen myös omasta vuokra- tai ylläpitohevosesta ja lopulta iki omasta hevosesta. Näiden haaveiden saattelemana päästäänkin itse listaan.

Ensimmäinen kuva minusta hevosen kanssa. <3

Rahaa

Hevosharrastus on kallista, joten rahaa tarvitaan aina. Siinä samalla toivon lahjakortteja Horzeen ja HippoSporttiin, jotta pääsisin ostamaan uusia tarpeellisia ratsastusvarusteita itselleni.

Ratsastuskypärä

Vanhalla kypärällä olen jo useamman kerran tippunut, tosin en muistaakseni pää edellä. Se kypärä on kuitenkin tippunut maahan muutamaankin otteeseen, joten olisi jo aika ostaa uusi ja uusien standartien mukainen kypärä.

Ratsastushousut

Valkoiset kisahousut ovat olleet hankintalistalla jo pitkän aikaa. Lisäksi normaaliin treeniin kaipailisin uusia hyvin istuvia housuja, jotka ovat mukavat päällä. 

Spooks Emilia kevyt takki, tummansininen

Syksyn ja kevään säihin tallille ja ratsastukseen.

Spooks Lexi fleecetakki, Aqua blue/Dark blue

Spooks pipo, tummansininen

Hevosmerkkisiä t-paitoja, pitkähihaisia ja huppareita

Paitoja ei koskaan ole liikaa. Pitkähihaisista ja huppareista on tällä hetkellä melkein pulaa, joten uusille olisi tarvetta.

Istuntakurssi/leiri
Kaipailisin istuntaan keskittyviä ratsastustunteja, joilla pääsisin korjaamaan istuntaani oikeaan suuntaan hyvässä opetuksessa. Leirin ajankohdaksi olisi hyvä esimerkiksi hiihtoloma tai kesäloma.

Siinä taisi ollakin kaikki, jotka tulivat nyt mieleeni.
Mitä te toivotte joululahjaksi?

Unelmieni hevonen

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa mietteitäni hevosesta, jollaisen haluaisin ostaa, kun minulle tulee siihen sopiva tilaisuus. Olen viimeisen vuoden aikana oppinut paljon syvällisempää tietoa hevosten ja tallin hoidosta, joten uskon, että kykenisin jo nyt omistamaan hevosen. Kuitenkin, vaikka en välttämättä halua kilpailla, tarvitsen ja haluan kyllä ainakin kerran viikossa ohjausta ratsastukseeni. Hevosen päivittäiseen liikuttamiseen uskon kyllä pystyväni, eikä siinä kehitykkään oikein mitenkään muuten kuin tekemällä ja oma hevonen on harjoitteluun mielestäni paras mahdollinen vaihtoehto. Paitsi ei tietenkään silloin, kun oma hevonen on kipeänä. Haluaisin jo ottaa vastuun ikiomasta hevosesta ja päästä harjoittelemaan oman hevosen avulla kaikkia tarvittavia taitoja tulevan ammattini kannalta.

Hevonen, jonka haluan, on ensinnäkin lämminverinen ratsuhevonen, eli puoliverinen. En oikein pidä raskaammista hevosista, kuten suomenhevosista tai vuonohevosista omana hevosena. Onhan niillä aina välillä kiva mennä ja niistäkin löytyy yksilöitä, joista pidän kuten Harjun Monni-suokki. Ponia en halua, koska en voisi kilpailla sillä ja haluan jo ihan hevosen kokoisen hevosen. Olenhan itsekin jo sen verran kasvanut, vaikkakin ihan hyvin ponikokoinenkin vielä. :D Siitä päästäänkin hevosen säkäkorkeuteen, jonka haluaisin olevan jotain väliltä 150cm-170cm. Sukupuoleltaan ruuna tai tamma. Olen itse ratsastuksellisesti tällä hetkellä tasoa HeC-HeB, HeA:nkin asioita osaan. Peräänantoa olen alkanut pikkuhiljaa opetella ja yrittää ratsastaa. Tarvitsisin vain säännöllistä ratsastusta ja ohjausta, niin homma alkaisi sujua nykyistä paremminkin. Sillä uskon, että minulla on kykyä. Mahdollisuudet ja ohjattu ratsastus vain ovat olleet vähissä, Esteratsastuksessa olen tasoa ehkä noin 50cm-60cm. Olen hypännyt tuollaista ratana joskus muutamia kertoja, yksittäisenä olen mennyt pari kertaa 70cm ja kerran tänä syksynä 80cm pystyn. Esteratsastus on kuitenkin ollut todella vähissä. Treeniin pääsyn kautta varmaan sekin alkaisi sujua, kuka tietää. Näinollen haluan, että ensimmäinen hevoseni on osaava, joka voisi auttaa minua oppimaan laadukkaampaa ratsastusta. Koulutustasoltaan se voisi olla HeA ja kyetä hyppäämään ratana 100cm. Haluan myös, että hevonen on mahdollisimman maastovarma. Sitten on perusjuttuja. Haluan se olevan terve, helppo lastata, kuljettaa, kengittää ja käsitellä kaikenlaisissa tilanteissa. Kiltti pitää olla, toki oma luonne pitää löytyä, ei mitään pystyyn kuollutta. Reipas ja sopivan herkkä on hevonen, josta pidän. Värillä ei ole väliä, mutta hevosen pitää näyttää siistiltä ja hyvinvoivalta mm. katsoessa karvan laatua ja hevosen rakennetta.

Oma hevonen olisi pitkäaikaisen unelmani täyttymys. Mutta haluan myös tulevaisuudessa pitää tallia, jossa olisi vuokrattavana karsinapaikkoja. Saa nähdä tulenko saamaan omaa hevosta lähivuosina, vai meneekö hevosen osto vasta sinne, milloin minulla toivottavasti on se oma yksityistalli tai edes omakotitalo maalla, johon saisi pihaan muutaman hevosen. Nyt ei auta muuta kuin tehdä kovasti töitä, oppia uutta ja toivoa elämäntilanteen olevan jossain vaiheessa oikea.

Video Roosan vuokrauksesta

Kuten monet muistavatkin, vuokrasin Roosa-ponia viime kesänä viikon verran, tai no oikeastaan viisi päivää. Tämän videon tekeminen on venähtänyt nyt kyllä luvattoman pitkälle, mutta ajattelin silti tehdä sen loppuun ja tuoda sen tänne blogiin kaikkien nähtäville. Vuokraviikko oli yksi parhaista kokemuksistani kesällä. Ja siitä saan kiittä yksin Roosaa, jonka kanssa kehityttiin huimasti vain viidessä päivässä ja pääsimpä kokemaan Roosan myös maastossa. Maastokin oli elämys itsessään, eikä kiitolaukalta säästytty, kun Roosa lievästi sanottuna innostui. Suosittelen katsomaan videon loppuun asti vaikka siitä tulikin pitkä, parhaat kohdat ovat keskivaiheen jälkeen. Mutta nyt itse videoon. Toivottavasti pidätte!