1. Adventtisunnuntai

Tämä postaus piti julkaista jo eilen, mutta olin koko viikonlopun kovan kuumeen kourissa sängyn pohjalla, joten en yksinkertaisesti vain jaksanut avatakaan tietokonetta. Tänään tuo kuumeilu on myös jatkunut, mutta jo vähän lievempänä. Ajattelin siis kerätä voimani julkaistakseni tämän postauksen nyt. Jouluinen tunnelma alkoi täällä Etelä-Suomessa jo tämän kuun alussa, kun maahan satoi valkoinen lumipeite loka-marraskuun vaihteessa. Siitä lähtien virittänyt itseäni joulutunnelmaan. Kotonani on jo jouluvalot ja -koristeet paikoillaan. Odotan Joulua todella innoissani. Tänäkin vuonna aion viettää sen perheeni ja sukulaisteni kanssa, Jalo totta kai mukana. Tiedossa on tunnelmasta nauttimista, hyvää ruokaa ja tietenkin lahjojen antamista ja saamista. Tuo lumipeite kerkesi kyllä sulaa jo pois, sataa uudelleen ja poistua. Toivottavasti saisimme tänä vuonna etelään valkoisen joulun.

Tänä vuonna en kuitenkaan saanut koottua kokonaista joulukalenteria blogiin, mutta ei hätää. Joulukuussa on luvassa kyllä erilaisia, toivottavasti teitä kiinnostavia, postauksia. Luvassa on ilmoitusasioita, ilouutisia, tunnelmointia ja ainakin yksi kauan odotettu video! Nyt on kyllä pakko jatkaa lepäilyä ja toivoa, että paranen pian, jotta voin palata Harjuun opiskelujen pariin. Ensi postaukseen!

Minkälaisia joulusuunnitelmia teillä on?

Opiskelun valintoja

Hakiessani Harjun oppimiskeskukseen, minun piti valita haluanko hakea hevostenhoitajaksi vai ratsastuksenohjaajaksi. Näihin olisi ollut pääsykokeet, jos olisin hakenut yhteishaussa Harjuun. Hain kuitenkin sähköpostiviestillä lokakuussa halutessani vaihtaa oppilaitosta. Hain suoraan hevostenhoitaja-linjalle. Myöhemmin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, keväällä, minun piti valita mihin suuntaudun hevostenhoitajana. Vaihtoehdot Harjussa olivat viime keväänä hevosharrastepalveluiden tuottaminen, josta valmistuu harrasteohjaajaksi lyhennettynä harkkariksi, ravihevosten hoitaminen ja hevoskasvatus. Ratsastuksenohjaajilla ei tällaista valintaa keväällä ollut, sillä heidän valintansa oli ratsastuksenohjaaja. Tuona valinnan hetkenä olin varma, että ravihevosten hoitaminen ei ole minun juttuni. Myöskään harrasteohjaajaopinnot ei kiinnostanut minua, kuten ei ratsastuksenohjaajakaan, sillä en ole opettajatyyppiä eikä kentällä seisoskelu useita tunteja päivässä oikein houkuttanut. Valitsin siis hevoskasvatuksen. Mutta myöskään nuoret hevoset ja kasvatus ylipäätään ei ollut se kiinnostavin vaihtoehto. Eniten minua houkutti kilpahevosten hoitaminen ja ns. tallimestariksi kouluttautuminen, mutta sellaista vaihtoehtoa kun ei ollut, valitsin parhaan mahdollisen eli kasvatuksen.

Tänä lukuvuonna, eli toisena opiskeluvuonna alkoi sitten suuntautumisten mukaiset opinnot. Lukuvuosi alkoi kesätallijaksolla, jonka jälkeen varsinaiset suuntautumisopinnot alkoivat työssäopin merkeissä. Olin työssäoppimassa seitsemän viikkoa oriasemalla ja fwb-kasvatustallilla. Siellä pääsin kokemaan mihin kaikkeen sitä olikaan ryhdytty. Ja se kannatti! Ihastuin varsoihin, nuoriin hevosen alkuihin. Näin hienoja siitosoriita ja -tammoja, sekä pääsin ratsastamaan siihen mennessä tasokkaimmalla hevosella, jolla olen ikinä ratsastanut. Kiinnostuin hienoista fwb-hevosista ja hevoskasvatuksesta. Kipinä oppia ja tulla ammattilaiseksi kasvoi hetkessä. Siitä eteenpäin kasvatuksen opinnot eivät olleet enää pakkopullaa, vaan oikeasti se juttu, joka minua kiinnostaa. Totta kai minua edelleen kiinnostaa kilpahevosten hoitaminen, sekä tulevausuuden suunnitelmana oma yksityistalli.

Muita valintoja, joita olen tehnyt opintojen aikana on myös. Olen valinnut valinnaisaineita. Yksi niistä onkin arvattaen näyttely- ja kilpahevosten hoitaminen. Siihen liittyen minulla on Harjussa tunteja, mutta teen sitä vielä työssäoppien tulevien vuosien aikana. Toinen valinnainen on hevostapahtumien järjestäminen. Siihen kuuluu olla mukana järjestämässä Harjun oppimiskeskuksen koulu-, este- ja maastoestekilpailuita. Eilen olin mm. mukana esteratsastuskilpailuissa kisamaneesin portilla ja olen myös tulevana viikonloppuna järjestämässä hallimaastoestekilpailuita. Aikaisemminkin olen ollut kaksissa estekilpailuissa ja kerran kouluratsastuskilpailuissa järjestämässä täällä Harjussa. Tulevaisuudessa tulee varmasti vielä lisää järjestettäviä kilpailuja ja joku päivä näyttö tästä valinnaisesta.

Käytännön oppiaineiden lisäksi minulle kuuluu opintoihin myös näitä perinteisiä kouluaineita. Meillä on mm. matematiikkaa, yhteiskuntaoppia, äidinkieltä, englantia, ruotsia, fysiikkaa ja kemiaa, tietotekniikkaa, liikuntaa, yrittäjyyttä ja ympäristöoppia. Näiden lisäksi on sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen, josta valitaan tietty määrä kursseja. Näitä aineita käymme läpi ja opiskelemme hevostalouden näkökulmasta. Esimerkiksi matematiikassa harjoittelemme laitumien koon laskemista ja kuinka monta hevosta laitumelle voi laittaa, juoma-astioiden tilavuuden laskemista ja rehulaskuja. Englannissa ja ruotsissa opettelemme hevossanastoa ja opettelemme puhumaan ja ymmärtämään erilaisissa hevostalouden tilanteissa. Äidinkielessä taas teemme mm. ansioluetteloita, työhakemuksia, esitteitä, esseitä ja käyttöohjeita.

Opintoihini kuuluu periaatteessa kolme työssäoppia, mutta tässä joustetaan. Yksi työssäoppi oli si ollut ensimmäisen vuoden aikana talvella, mutta sitä työssäoppimista en tehnyt, koska olin vasta tullut Harjuun. Kun muut luokkalaiseni olivat työssäopissa opiskelin siis täällä Harjussa muiden kanssa. Toinen työssäoppi oli nyt syksyn alussa seitsemän viikkoa pitkä, josta jo mainitsinkin. Seuraava työssäoppini on ensi kevään loppupuolella, jolloin tarkoitus on mennä oriasemalle töihin suorittamaan kasvattajaopintoihin kuuluva hevossiittolassa työskenteleminen. Viimeisenä vuonna, eli kolmantena opiskeluvuonna, on keväällä lähes puoli vuotta kestävä työssäoppi. Suunnitelmissani on ollut, että suorittaisin sen aikana näyttely- ja kilpahevosten hoitamisen opintoja. Suunnitelmia on tehty jo paljon, mutta paljon on vielä auki. Toivon mukaan valmistuisin hevostalouden perustutkinnosta hevostenhoitajaksi/hevoskasvattajaksi keväällä 2018.

Mitä piditte tällaisesta postauksesta?

Osaan sittenkin ratsastaa!

Tänään pääsin vihdoin piiiitkän tauon jälkeen ratsastustunnille Harjussa. Viimeksi ratsastustunti minulla on ollut muistaakseni maalis-huhtikuussa, eli taukoa on ollut. Olen kyllä siinä välissä ratsastellut joka kuukausi useammankin kerran, mutta olen ratsastanut vain itsenäisesti. Muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Viime kuukausien itsenäiset ratsastukset eivät ole menneet kovinkaan hyvin. Huomasin, että taitoni ovat menneet pahasti ruosteeseen puolen vuoden opetuksettoman tauon aikana, eikä ratsastamisessa itsenäisesti ole ollut juuri ideaa. Olen vain hömpötellyt sinne tänne, ja vaikka minulla on ollut usein suunnitelma mitä teen ratsastuksen aikana, on tekeminen jäänyt puolitiehen. Tulinkin nyt syksyllä siihen johtopäätökseen, että minä todella tarvitsen säännöllistä ratsastusta ohjattuna, vähintään kerran viikkoon. Silloin saan tukea tekemiseen ja pystyn korjata virheeni ratsastuksessa.

Palataan sitten tämän iltapäivän tuntiin. Sain ratsukseni suomenhevosruuna Monnin, josta onkin ollut useasti juttua täällä blogissa. Harjasin sen huolella ja varustin sen tuntia varten, jonka jälkeen koko ryhmä siirryimme ulos. Talutimme aluksi hevosia maasta kierroksen vanhan raviradan ympäri odotellessamme maneesin vapautumista. Kierroksen jälkeen maneesi oli vapaa. Otin loimen Monnilta pois ja laitoin sen maneesin kaiteelle, jonka jälkeen nousin selkään kaarrossa. Aloitimme tunnin kävelemällä puolipitkin ohjin pari kierrosta. Sen jälkeen saimme verkata itsenäisesti hevosia ravissa samaan aikaan molempiin suuntiin käyttäen pääty-ympyröitä hyväksi. Verkassa Monni tuntui sopivan reippaalta, mutta edestä vähän raskaalta. Verkan jälkeen siirryimme käyntiin ja menimme pääty-ympyrälle. Siinä ympyrällä tarkoitus oli joka toisella ympyrän neljänneksellä väistättää hevosen takaosaa hieman ulospäin ja näin saada sisätakajalka astumaan paremmin hevosen alle. Monni alusta alkaen väisti hyvin ulospäin, mutta en saanut pidettyä etuosaa ympyrällä. Parin kerran jälkeen, saadessani suuhun tasaisen tuntuman ja tehtyäni hyvät puolipidätteet, homma alkoi sujua paremmin. Vaihdoimme suuntaa vasemmasta kierroksesta oikeaan itsenäisesti. Minä tein ulospäin takaosakäännöksen, joka sujui ihan hyvin. Jatkoimme samaa tehtävää oikealle. Monni alkoi tulla pikkuhiljaa paremmin pohkeen ja ohjan väliin. Saimme monia hyviä väistöpätkiä. Monni alkoi kulkea paremmassa muodossa ja työskennellä upeasti. Aloimme tekemään etuosakäännöksiä ulospäin väistättämisen jatkoksi. Monni oli hyvin tuntumalla ja oikeasti se kulki muodossa! Sain koottua helposti Monnin askelta ja etuosakäännökset onnistuivat tosi hyvin. sainkin paljon kehuja opettajalta niistä ja siitä miten hyvin sain Monnin lopulta kulkemaan. Muutamien etuosakäännösten jälkeen vaihdoimme suuntaa vasempaan kierrokseen ja ravasimme loppuravit ympyrällä. Ravissa Monni tuntui myös paremmalta kuin alkuun, mutta sain aktivoida ravia hieman eteen. Muuten Monni tuntui hyvältä.

Tuo takaosan väistättäminen ulos, saaden sisätakajalka alle, tehtävä oli kyllä huippu! Samoin sitä seuraavat etuosakäännökset. Sain ratsastettua Monnia paremmin kuin koskaan ja Monni työskenteli rehellisesti oikeasti kuunnellen minua. Se tunne oli aivan mahtava. Näin onnistunutta ratsastusta Monnilla tai kellään muullakaan hevosella ei minulla ole vielä koskaan ollut. Sain ensimmäistä kertaa ratsastettua hevosen oikeasti läpi avuille. Sain suomenhevosen pyöreäksi ja työskentelemään todella hyvin. Näin onnistunutta ratsastuskertaa ei aikoihin olekaan ollut. Tästä on hyvä jatkaa.

Oheisliikuntaa ja kevyttä ratsastusta

Sunnuntaina saavuttuani Harjuun jälleen viikonloppuvapailta, päätin kaverini kanssa lähteä testaamaan opiskelija-asuntoloidemme lähellä olevaa Ravijoen latua. Menimme siis hiihtämään illalla puoli yhdeksän aikaan. Latu tuntui ihan hyvältä ja lunta oli juuri sopivasti. Tietysti olisi voinut olla enemmänkin. Menimme ihan rauhassa, sillä hiihtokerta oli ensimmäinen tänä talvena. Maanantaina aamutunti oli peruttu, joten päätimme samaisen kaverin kanssa mennä uudestaan hiihtämään. Loppu viikoksi on luvattu plussaa ja vesisadetta, joten nyt on nautittava ladusta vielä kun voi. Päätin illalla tuntien jälkeen mennä vielä yksin hiihtämään ladun ympäri. Tällä kertaa menin ihan omaa tahtiani reippaasti luisteluhiihtoa melkein koko lenkin. Sain mukavasti hien pintaan. Samanlaisen lenkin tein myös tiistai-aamuna, kun kävin hiihtämässä heti aamun matematiikan kokeen jälkeen. Aion nyt mennä joka päivä kiertämään ladun, mikäli vain säät sen sallivat. Nyt kyllä näyttää aika huonolta tään ja lumitilanteen puolesta. Haluan kuitenkin parantaa kuntoan ja mikäpä sen parempi tapa kuin urheilulaji josta pidän, eli esimerkiksi hiihtäminen. Yritän myös nyt ennen Joulun pyhiä harrastaa muutakin liikuntaa, venytellä säännöllisesti ja syödä paremmin. En kuitenkaan voi sanoa itseäni himourheilijaksi, enkä aseta itselleni vakavia tavoitteita liikunnan tai syömisten suhteen, mutta jos vain motivaatiota riittää, aion elää normaalia terveellisemmin joululomaan saakka. Pohdin sitten uudestaan miten jatkan siitä eteenpäin.

Aamu- ja iltapalaksi on nyt lähipäivinä maistunut ruislepä lohella ja lisäksi kantarellikeittoa. Lounaaksi ja päivälliseksi koulun ruoka tai sitten salaattia tortillan välissä ja ilman. Sunnuntaina söin myös puolikkaan subin. Terveellinenkin ruoka voi olla hyvää, kuten nämä, mutta itse en pysty syömään näin terveellisesti joka ikinen päivä. Se on ihan fakta juttu. Nyt kuitenkin sain taas hetkellisen innostuksen terveelliseen ruokaan.

Tiistai-iltana sain ratsastaa tuntien jälkeen kevyesti Harjun tallin isoimmalla hevosella, Warrilla. Menin sillä vain käyntiä ja vähän ravia. Warri tuntui selässä vielä isommalta kuin maasta. Tunsin olevani oikeasti korkealla noustuani sen selkään. Ratsastin käynnissä voltteja, uraa pitkin ja tein vähän avotaivutusta ja pohkeenväistöä. Koitin vain tutustua tähän uuteen ratsastustuttavuuteen, joka osoittautui todella herkäksi ja osaavaksi. Heti otettuani ohjat tuntumalle, Warri hakeutui parempaan muotoon, mutta itse en osannut ratsastaa sitä niin, että se olisi kulkenut nätisti oikein. Warri oli kuitenkin todella mielenkiintoinen tapaus. Toivon, että pääsisin ratsastamaan sillä vielä joskus tunnilla.

Nyt liinakkomme kiitää

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää.

Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten."

Tänää oli ajotunnilla luvassa jotain ihan uutta. Lunta on satanut täällä Harjussa jo toista viikkoa ja maa on pysynyt ihanan valkoisena. Pakkastakin on ollut juuri minulle sopivasti. Eilen käytiin vapaa-ajanohjaajan kanssa opiskelijaporukalla jo nauttimassa mäenlaskusta pulkkamäessä. Mutta tänään talvi- ja joulutunnelma nousi ihan uudelle tasolle. Nimittäin iltapäivän ajotunnilla minä ja kaksi muuta opiskelijaa pääsimme valjastamaan ravitallin suomenhevostamman vanhan ajan tyyliin länkiin ja reen eteen. Pääsimme siis rekiajelulle! Suitset ja muu valjastus laitettiin tallissa hevosen ylle. Siinä olikin mukavaa puuhaa meille kolmelle, kun kukaan ei ollut ennen pukenut länkiä ja siihen kuuluvia remmejä yms. Huomaatte varmasti, etten tunne edes oikeaa termistöä kunnolla, mutta mukavaa oli! Hevonen talutettiin ulos tallista ja pihalla laitettiin sitten heppa kiinni reen aisoihin. Onneksi opettaja oli auttamassa, muuten ei hommasta olisi tullut mitään!

Matkaan lähdettiin niin, että kaksi istui reen edessä ja kaksi takana. Meillä oli onneksi useita vilttejä lämmittämässä matkan aikana. Minä aloitin matkan ensimmäisenä hevosen ohjaksissa, ja olihan se ihan outoa! Reki käyttäytyi ihan eri tavalla kuin pyörälliset koppakärryt. Se luisui auratuilla teillä tien vieressä olevaa penkkaa vasten, eikä oikein mitään mahdollisuutta ollut siirtyä reunasta pois. Hevosta piti kääntää mutkissa todella loivasti, etteivät puuaisat katkea. Alussa kiersimme ensin yhden lumisen pellon, jossa sain vähän tuntumaa reellä ajoon. Samalla saatiin hevonenkin rennoksi. Pellolta matka jatkui metsätielle.

"On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa."

Metsässä rekeä oli helpompi ohjailla, sillä alla oli hyvin lunta, joka vähensi tai jopa esti liukumisen sivulle. Jos reki kuitenkin liukui sivulle, ohje oli ohjata hevonen samaan suuntaan, jonne reki valui. Tämä liittyi taas aisojen kestävyyteen, sekä hevosen ja matkustajien turvallisuuteen. Suurimman osan matkasta etenimme käynnissä, mutta välillä ravattiin pieniä ja turvallisia pätkiä rauhallista ravia. Jos reellä olisi päästellyt menemään, olisi hevosen takajalat osuneet reen etuosaan. Käyntipainoitteisuus ei haitannut ollenkaan minua. Tunnelma oli mitä parhain. Olin päässyt kauniin lumiseen metsään suomenhevosen vetämässä reessä, ja sain vielä ohjata hevosta matkasta ainakin yhden kolmasosan. Lopun ajan vietin viltin alla reen takaosassa kaverin kanssa. Kävelimpä myös välillä pikku pätkiä ikuistaakseni tämän ikimuistoisen hetken! Hetkeen olisi sopinut todella hyvin Kulkuset-joululaulu. Lauloimmekin sitä kaverin kanssa hänen ajaessaan. Kyllä oli mukavaa!

"En retkeämme unhoittaa kai milloinkaan mä voi. ~Kulkuset"

Ratsastusta ja varsan hoitoa

Hei taas kaikille! Syysloma loppui minun osaltani jo viimeviikon torstaina. Matkustin silloin takaisin Harjuun, sillä olin talleilla töissä perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina ja lauantaina me palkatut opiskelijat saimme ratsastaa yhdet oppilaitoksen hevoset töiden ulkopuolella. Ratsastin perjantaina suomalaisella lämminverisellä ratsuhevosella, Karkilla. Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan ja minusta tuntui, että ratsastamisessani oli vihdoin jotain ideaa kasvaneen motivaation ja tavoitteideni ansiosta. Treenasin väistöjä käynnissä ja ravissa. Laukassa harjoittelin pääty-ympyrällä laukassa paremmassa muodossa ratsastusta. Karkki oli vähän vastahakoinen, mutta saimme monia hyviä pätkiä. Olin todella tyytyväinen tekemiseeni Karkin kanssa. Postauksessa muutama kuva mitä nopeasti sain itse otettua perjantailta Karkista ja minusta. Lauantaina taas ratsastin friisiläistamma Jaikella. Jaikella ratsastuksesta ei valitettavasti ole yhtään kuvaa. Jaike meni kuitenkin uskomattoman hyvin! Se oli todella yhteistyöhaluinen ja sain sen liikkumaan oikein päin käynnissä ja ravissa. Laukka taas tuotti hieman ongelmia, kun Jaike rikkoi raville useasti, mutta nostot olivat hyviä molempiin suuntiin. Odotan jo innolla milloin seuraavan kerran pääsen taas ratsastamaan!

Harmillisen likainen peili! Tässä olemme juuri lopettamassa ratsastusta.

Se viikonlopusta. Maanantaina alkoi koulu äidinkielen erään kurssin viimeisellä tunnilla. Iltapäivällä kävin ajamassa suomenhevosravurilla. Ennakkoluuloistani huolimatta tämä suomenhevonen oli kevyt ohjille ja mielestäni oikein mukava ajaa. Ajotunteja minulla on lukujärjestyksessä nyt runsaasti. Toivottavasti pian alkaisi myös kasvattajien ratsastukset, sillä en näe koulutettujen opetusravihevosten ajamisessa ravirataa ympäri oikein mitään hyötyä opintojani ajatellen. Olen kiinnostunut ratsuhevosten kasvatuksesta. Ymmärrän ajotunnit täysin, jos ajaisimme nuorilla hevosilla tai opettaisimme varsoja ajoon(vaikkakin ravihevosia), mutta tätä nuorten käsittelyä ajotunneilla on vain harvakseltaan. Onneksi Harjussa on sentään yksi puoliverinen varsa, hoitohevoseni Reetta! <3 Maanantaina tuntien jälkeen kävin illalla Reetan luona. Reetta oli makuulla talliin tullessani. Nappasin siitä pari kuvaa, jonka jälkeen otin pehmeän harjan mukaan ja menin karsimaan rapsuttelemaan sitä. Reetta selvästikin jo luottaa minuun paljon, sillä se ei noussut ylös kun menin sen luokse, vaan antoi minun rapsutella sitä sen maatessa. Pidimme useita minuutteja kestäneen rapsutteluhetken, jonka jälkeen peräännytn vähän ja annoin Reetan nousta ylös. Aluksi se piehtaroi pari kertaa. Sainkin otettua videolle sitten, kun reetta nousi ylös. Video löytyy blogin Instagram-tililtä. Tämän jälkeen harjasin varsan ja nostelin sen kaikki jalat pari kertaa. Vielä Reetta ei malta pitää jalkaa ylhäällä paria sekuntia pidempään, mutta tätä treenataan! Ennen karsonasta lähtöä harjasin vähän myös Doraa ja puhdistin sen kaviot. Tunnen, että minulla ja Reetalla on jonkinlainen yhteys. Pidän siitä varsasta todella paljon ja se taitaa olla myös mielellään minun kanssani. Muutenkin Reetta on sosiaalinen ja sopivan rohkea varsa.