Tänään tallipäiväni alkoi ihanan hoitoponini hoidolla. Vietin aikaa mahdollisimman paljon Roosan kanssa samalla harjaillen sitä. Harmillisesti huomasin muutaman harjan kadonneen jonnekkin harjakorista sitten edellisen tallikäyntini, mutta pärjäsin ilman niitäkin. Harjauksen lopuksi rapsuteltiin ja halailtiin Roosan kanssa hetki rauhassa. Kellon lähestyessä viittä hain Roosan varusteet sen karsinan eteen ja autoin ponin ratsastajaa varustamaan ratsunsa.
Sitten söin evääni samalla seuraten yhden irti päässeen hevosen kiinniottoa pihalla. En viitsinyt mennä mukaan häseltämään, se olisi saattanut vain pahentaa asioita. Ensimmäisen tunnin loputtua menin auttamaan taas Roosan ratsastajaa. Roosan satulavyö on välillä hankala saada auki, sillä se joudutaan laittamaan aina vikoihin reikiin, ettei satula valu kumpaankaan suuntaan. Seuraavaksi harjasin Roosasta mudat jaloista ja mahan alta pois. Sitten huomasin hyvän kuvausmahdollisuuden. Siinä sitten leikittiin paparatseja kavereiden kanssa ja tässä tulos! :)
Kuvat, joissa minä olen, on ottanut Aada. Kiitos hänelle! :)
Illan ratsastustunnille minun ratsunani luki listassa Faila, mutta kuinkas kävikään... Faila oli jo edellisellä tunnilla. Sen tunnin päätyttyä nousin Failan selkään. Ehdin alkukäynnit ja ravit ratsastamaan, niin opettaja päättikin vaihtaa Failan ja Roosan ratsastajia, sillä Roosalle oli lautettu kuulemma liian pitkä ratsastaja. Noh minä sainkin alleni sitten ihanan hoitoponini. Olin tähän vaihtoon tyytyväinen, vaikka olisin kyllä voinut Failallakin ratsastaa.
Päästyäni Roosan selkään lähdettiin tekemään käynnissä väistöjä uralta sisäänpäin ja takaisin uralle molemmille pitkille sivuille. Roosa väisti ihan kivasti aina välillä, kun malttoi keskittyä ja kun minä löysin oikeat nappulat siihen. Vähän vempula Roosa oli koko tunnin, mutta tuntu se jo paremmalta. Harjoitusravissa teimme myös samaa väistötehtävää. Se meni myös ihan ok. Roosan ravi oli tänään yllättävän mukava istua, aikaisemmin en saanut siitä mitään tolkkua. Tunsin jopa jossain kohtaa tuntia, että meillä olisi mahdollisuuksia kouluradoille! Mutta se oli ennen kuin aloitettiin laukkatehtävä. Laukassa Roosa innostui taas vähän liikaakin ja se lähti omia aikojaan laukkaan ja yritti kiitää vauhdilla läpi kentän monta kertaa ilman että pidätteeni meni ollenkaan läpi. Vasta toiseen suuntaan tajusin, että Roosa laukkaa rauhallisemmin kun en vedä ohjista vaan pidän tasaisen ja pehmeän tuntuman. Sitten oli loppuravien vuoro ja loppukäynnin.
Tästä tunnista jäi päällimmäisenä mieleen onnistuminen ravissa ja käynnissä Roosan kanssa. Laukka taas ei mennyt vielä ollenkaan hyvin, paitsi pientä oikeaan suuntaan vievää merkkiä oli. Ja mieleeni tuli toive, että voisinpa ratsastaa useammin Roosalla, niin oppisin sen oikeat nappulat ja sitä kautta ratsastaisin paremmin. Vihjasinkin siitä opettajalleni kentältä poistuessani ja sain vastaukseksi, että hän on harkinnut antaa minun tunnin ratsastajille vakkarihevoset. Se kuulosti aivan mahtavalta! Silloin, kun menee samalla usein, oppii ratsastamaan sillä hevosella paremmin ja pääsee kehittymään toisella tavalla kuin joka viikko vaihtuvilla hevosilla. Toisaalta silloin ei saa kokemusta erilaisista hevosista, mutta katsotaan nyt saadaanko vakkarit vai ei. Ja kenetköhän saisin? Tietysti toivon Roosaa ja olenhan toinen kahdesta, jotka ryhmässäni ovat ponikokoisia. Mutta esimerkiksi Ville, Robin ja Failakin ovat tosi kivoja.
Palaan vielä hetkeksi takaisin talli-iltaani. Talliin tultuamme riisuin Roosalta varusteet ja putsasin kuolaimet ja satulavyön. Sitten menin jälleen harjaamaan Roosasta mudat pois. Tällä kertaa putsasin myös kaviot. Sitten oli valmista ponin osalta ja lähdin pakkaamaan ratsastuskamppeita kaappiin ja laukkuuni kotimatkaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti