Uusia ulottuvuuksia! (Ti 29.9.15)

Eilisestä ratsastustunnista en tällä kertaa selitä paljoa, sillä tässä postauksessa pääalalla on hevosvalokuvaus ja blogini kuvitus. Haluan kuitenkin sen verran kertoa, että ratsastin hoitoponillani Roosalla ja opin jälleen paljon! Ymmärsin tunnilla antaa Roosalle enemmän tilaa pidemmän muodon saavuttamiseksi. Ratsastin sitä pohkeilla kohti ohjaa ja ymmärsin sisäpohjeen ja ulko-ohjan käytön aivan uudella tavalla. Roosalle osoittautui oikea kierros vaikeammaksi kuin vasen, varsinkin laukassa. Vasempaan kierrokseen sain Roosalta jo hyvinkin hallittua laukkaa pääty-ympyrällä. Oikeassa kierroksessa minulla oli ohjaamisessa vaikeuksia, koska se suunta oli Roosalle hankala ei se ottanut apuja vastaan niin kuin toiseen suuntaan. Asia on myöskin niin, etten minä tätä ponia osaa vielä riittävän hyvin ratsastaa. Raviväistöt olivat oikeassa kierroksessa vasemmalle hankalia samoista syistä kuin laukka. Vasemmassa kierroksessa taas väistöt onnistuivat oikealle lähes täydellisesti. Roosa kuunteli apuja oikein mainiosti ja tunsin osaavani ratsastaa hyvin. Opettajakin kehui minua paljon. Tunnista olisi paljon enemmänkin kerrottavaa, erityisesti yksityiskohtia onnistumisista ja oivalluksistani, mutta jätän ne nyt kertomatta. En tiedä edes kuinka montaa teistä ne kiinnostaisivatkaan?

Nyt siis asiaan. Tällä kertaa on kuvia ja paljon. Sain kameran lainaksi Omnialta, joten päätin kuvata oikein urakalla tallilla ollessani. Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun kuvasin hevosia järjestelmäkameralla varsinaisesti enemmän. Jotain yksittäisiä kuvia olen muiden kameroilla heidän pyynnöstään ottanut, mutta en sen enempää. Eilen aloitin siis hevosvalokuvauksen opettelun, jonka haluan myöhemmin taitaa ihan ammattitasolla. Vielä kuitenkin on pitkä matka sinne. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta oppia itse vapaa-ajalla järkkärin käyttöä, sillä en hyvää kameraa omista, en edes pokkaria. Nyt Omnia lainaa kameroitaan meille alan opiskelijoille aina yön yli tai viikonlopuiksi, joten saan viimein mahdollisuuden oppia ja ottaa parempilaatuisia kuvia tänne blogiin aina silloin tällöin. Olen kuitenkin vielä vasta-alkaja näissä hommissa, joten antakaamme anteeksi kaikki virheet joita kuvissa on. Osa kuvista on otettu manuaalilla ja osa automaatilla. Kamerana toimi Canon 7D ja objektiivia en valitettavasti muista.

Laitoin kuvat pieniksi vierekkäin, jotta postauksesta ei tulisi mahdottoman pitkää. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla. :)

Ethän kopioi kuviani ilman lupaani? :)

PunRa:n estekisat (Su 27.9.15)

 

Olin eilen katsomassa Punametsän ratsastuskoululla Punametsän ratsastajien seuraestekilpailuja. Seurasin mielenkiinnolla miten kisat etenivät ja mitä ratsukot tekivät ennen ja jälkeen suorituksensa. Seurasin myös Roosaa, hoitoponiani, joka oli luultavasti elämänsä ensimmäisissä kisoissa. Se osallistui 60cm luokkaan. Roosaa ihmetytti kaikki se hälinä mitä kilpailut aiheuttivat, mutta poni käyttäytyi suhteellisen hyvin, pientä pyörimistä lukuunottamatta. Verkassa Roosa näytti hyppäävän hyvin vaikka se oli tosi jännittynyt. Radalla taas ei sujunut ollenkaan hyvin. Roosa kielsi kaksi kertaa ensimmäiselle esteelle ja juoksi sen ohi. Mutta urheasti Roosan ratsastaja sai ponin lopulta madalletun esteen yli. 

Muuten kisat sujuivat lähes ilman ongelmia ratsukoiden puolesta. Huomasin kahden ratsastajan tippuneen ja jotkut sai muutaman pudotuksen. Eilen ratkaistiin seuran A- ja B-mestaruudet esteissä, sekä PunRa CUP ratkesi. Mietin siinä samalla itsekin, että jos minulla olisi hevonen(mieluiten oma) käytössäni, haluaisin osallistua ensi vuoden PunRa CUPpiin. Olin eilen kisojen aikaan myös kahden ihanan mäyräkoiran vahtina aina pari minuuttia kerrallaan. Ne molemmat oli niin suloisia ja kilttejä, että itsekin kiinnostuin hieman kyseisestä rodusta. Ennen en ole oikein mäyräkoiria ymmärtänyt niiden ruumiinrakenteen takia. Pelkäsin, että niiden selkä katkeaisi kun pidin niitä sylissä. Onneksi ei mitään tapahtunut. Toinen koirista, nuorempi, oli todella sylikoira. Se halusi aina olla sylissä ja istuessani rupesi makuulle jalkojeni päälle.

Tässä vielä jonkun luokan sijoittuneita. Kuvat ei ikävä kyllä ole kovin laadukkaita. 

Tällä viikolla olikin paljon tallipäiviä. Nimittäin olin tiistaista sunnuntaihin tallilla. Tiistaina oli hoitopäivä ja ratsastus, keskiviikkona ja torstaina olin auttamassa muita hevosten hoidossa ja varustamisessa, perjantaina oli hoitopäivä ja talutus, lauantaina hoitopäivä ja itsenäinen ratsastustunti ja eilen eli sunnuntaina nämä kilpailut. Ei kyllä väsyttänyt yhtään. Jokainen viikko voisi olla samanlainen. :)

Itsenäinen ja tarhakuvia Roosasta (La 26.9.15)

Tervehdys kaikki lukijat. Kerron nyt vähän eilisestä tallipäivästä. Minulla oli ratsastettavanani Faila, jolla menin kentän yksäripuolella itsenäisen tunnin. Tunsin itseni paljon terveemmäksi kuin viimeksi, joten jaksoin ratsastaakin tänään paremmin kuin viikko sitten. Saavuin tallille hieman myöhässä aikataulusta, mikä on minulle vähän harvinaisempaa. Puolessa tunnissa olisi pitänyt hoitaa Roosa ja Faila, sekä laittaa Failalle kamat päälle ja mennä kentälle. Onneksi Failalla oli hoitaja jo tallilla, joka harjasi sen ja pyynnöstäni laittoi myös kuntoon. Itse menin harjaamaan hoitoponini Roosan, vaikka se ei eilen tunneille mennytkään tämän päivän estekilpailujen takia.

Instakuva. Loikoilin bussista jäätyäni heinäpaaleilla, kun odotin kaveria saapuvaksi.

Neljältä olin päässyt kentälle ja kiivennyt Failan selkään. Päätin tänään tehdä kunnon alkukäynnit ja sitten vielä työskennellä pohkeenväistön parissa alussa. Faila oli hieman hidas pohkeelle, kuten melkein aina, mutta pohjeenväistöt sujuivat todella hyvin. Kävelin molempiin suuntiin ja sitten otin pari kierrosta ravia. Tämän jälkeen halusin herkistää Failaa pohkeelle, joten tein nopeita käynti - ravi - käynti -siirtymisiä uralla ja pääty-ympyrällä. Kyllä se vähän auttoi, mutta ei tarpeeksi. 

Puoli viiden aikaan kävelin taas pitkin ohjin varmaan viitisen minuuttia ja nappasin pari kuvaa Failan selästä. Harmittaa kyllä hieman, etten pyytänyt ketään kuvaamaan. Kävelyn jälkeen otin ohjat ja ravasin hieman. Sitten aloin valmistella laukannostoa. Ensimmäinen nosto epäonnistui totaalisesti, kuten arvelinkin. Faila ei kuunnellut nostavia apujani ollenkaan vaan juoksi tai paremminkin löntysti eteenpäin. Noh uusi yritys yhden tai kaksi kertaa ja sitten se laukka viimein nousi. Mutta kun sen sai päälle se pyöri yllättävän mukavasti. Laukkasin vähän matkaa ja otin raviin. Sitten uusi nosto, joka taaskaan ei onnistunut ekalla yrityksellä. Sitten vaihdoin suuntaa ravissa ja tein pari nostoa toiseen suuntaan. Laukannostot onnistuivat tällä hevosella parhaiten kulmista. Laukkaamisen jälkeen päätin ratsastaa loppuravit ja loppukäynnit pitkin ohjin. Faila jatkoi seuraavalle ratsastustunnille, joten itse menin auttamaan alkeiskurssilaisia hevosten poislaitossa.

Olin paljon tyytyväisempi Failaan ja itseeni tällä kertaa kuin viikko sitten. Jo senkin puolesta, että jaksoin ratsastaa koko tunnin suht tehokkaasti. Ainoastaan se jäi vaivaamaan, että minusta tuntui siltä kuin en osaisi nostaa laukkaa ollenkaan. Niin työlästä se oli. Mutta Faila on kyllä kiva hevonen. Se on oikein kiltti ja rauhallinen. 

Tallissa avustajan hommat suoritettuani aioin mennä harjaamaan Roosaa, mutta se ei ollutkaan tallissa. Menin etsimään sitä tarhoista ja löydettyäni ponineidin räpsin siitä pari kuvaa. Kuvien oton jälkeen kävin vaihtamassa Roosalle tallin riimun ja otin omani(tuon heijastinriimun) pois ja vein sen kaappiini. Laitan tähän alle teidän nähtäviksenne kuvista parhaat.

Rahalla saa ja hevosella pääsee!

Olen tänään ja eilen lueskellut valtavalla mielenkiinnolla ja ihailulla Aadan hevoselämää -blogista Aadan työpaikoista ulkomailla muutama vuosi sitten. Aada oli nimittäin kahdella eri tallilla töissä upeita kilpahevosia hoitamassa ja liikuttamassa 2012 ja 2013 kesinä. Nämä huipputallit siellä vaikuttivat aivan uskomattomilta! Olisi niin upeeta päästä näkemään ne itse. Mietin siinä lukiessani, että pystyisinkö itse lähteä töihin tuollaiselle ulkomaalaiselle tallille, jos minulle tarjoutuisi siihen mahdollisuus. Paikka vaikutti houkuttelevalta, mutta työtahti - koko päivä töitä, yksi päivä viikossa vapaata - kuulostaa ehkä jopa liian raskaalta minulle, sekä fyysisesti että henkisestikin. Ja pitäisi osata puhua englantia sujuvammin kuin mitä tällä hetkellä osaan. Entäs koti-ikävä? Kaikki kaverit ja perhe jäisi tänne Suomeen. Monta mutkaa siinä on, mutta jotkut pystyy ja haluaa tarpeeksi lähteä ulkomaille töihin ja asumaan.

Hoitoponini Roosa tarhassa. Tilaa ei ainakaan puutu! :)

Sain kuitenkin Aadan kuvia katsellessani idean, joka motivoi minua jaksamaan läpi opiskelujen, kohti elämää jolloin minun pitää hankkia elantoni kokonaan itse. Jos pääsen vielä joskus ideaani toteuttamaan, se varmasti tulee ilmi niin täällä blogissa, kuin varmasti muuallakin sosiaalisessa mediassa. Nyt lähden tallilta bussiin ja kirjoitan varmaan illalla tai huomenna postauksen tämän päivän itsenäisestä tunnista Failalla.

Tallipäivä ja ratsastus Roosalla (Ti 22.9.15)

Tänään tallipäiväni alkoi ihanan hoitoponini hoidolla. Vietin aikaa mahdollisimman paljon Roosan kanssa samalla harjaillen sitä. Harmillisesti huomasin muutaman harjan kadonneen jonnekkin harjakorista sitten edellisen tallikäyntini, mutta pärjäsin ilman niitäkin. Harjauksen lopuksi rapsuteltiin ja halailtiin Roosan kanssa hetki rauhassa. Kellon lähestyessä viittä hain Roosan varusteet sen karsinan eteen ja autoin ponin ratsastajaa varustamaan ratsunsa.

Tässä päivän evääni, valkosipulipatonki ja mango - appelsiini mehu. Näin tuosta patongista unta ja herätessä teki kauheasti mieli, siksi ostin. Onhan se hyvää! :)

Sitten söin evääni samalla seuraten yhden irti päässeen hevosen kiinniottoa pihalla. En viitsinyt mennä mukaan häseltämään, se olisi saattanut vain pahentaa asioita. Ensimmäisen tunnin loputtua menin auttamaan taas Roosan ratsastajaa. Roosan satulavyö on välillä hankala saada auki, sillä se joudutaan laittamaan aina vikoihin reikiin, ettei satula valu kumpaankaan suuntaan. Seuraavaksi harjasin Roosasta mudat jaloista ja mahan alta pois. Sitten huomasin hyvän kuvausmahdollisuuden. Siinä sitten leikittiin paparatseja kavereiden kanssa ja tässä tulos! :)

Kuvat, joissa minä olen, on ottanut Aada. Kiitos hänelle! :)

Ja viimeisenä Osku-bonus!

Illan ratsastustunnille minun ratsunani luki listassa Faila, mutta kuinkas kävikään... Faila oli jo edellisellä tunnilla. Sen tunnin päätyttyä nousin Failan selkään. Ehdin alkukäynnit ja ravit ratsastamaan, niin opettaja päättikin vaihtaa Failan ja Roosan ratsastajia, sillä Roosalle oli lautettu kuulemma liian pitkä ratsastaja. Noh minä sainkin alleni sitten ihanan hoitoponini. Olin tähän vaihtoon tyytyväinen, vaikka olisin kyllä voinut Failallakin ratsastaa.

Päästyäni Roosan selkään lähdettiin tekemään käynnissä väistöjä uralta sisäänpäin ja takaisin uralle molemmille pitkille sivuille. Roosa väisti ihan kivasti aina välillä, kun malttoi keskittyä ja kun minä löysin oikeat nappulat siihen. Vähän vempula Roosa oli koko tunnin, mutta tuntu se jo paremmalta. Harjoitusravissa teimme myös samaa väistötehtävää. Se meni myös ihan ok. Roosan ravi oli tänään yllättävän mukava istua, aikaisemmin en saanut siitä mitään tolkkua. Tunsin jopa jossain kohtaa tuntia, että meillä olisi mahdollisuuksia kouluradoille! Mutta se oli ennen kuin aloitettiin laukkatehtävä. Laukassa Roosa innostui taas vähän liikaakin ja se lähti omia aikojaan laukkaan ja yritti kiitää vauhdilla läpi kentän monta kertaa ilman että pidätteeni meni ollenkaan läpi. Vasta toiseen suuntaan tajusin, että Roosa laukkaa rauhallisemmin kun en vedä ohjista vaan pidän tasaisen ja pehmeän tuntuman. Sitten oli loppuravien vuoro ja loppukäynnin.

Tästä tunnista jäi päällimmäisenä mieleen onnistuminen ravissa ja käynnissä Roosan kanssa. Laukka taas ei mennyt vielä ollenkaan hyvin, paitsi pientä oikeaan suuntaan vievää merkkiä oli. Ja mieleeni tuli toive, että voisinpa ratsastaa useammin Roosalla, niin oppisin sen oikeat nappulat ja sitä kautta ratsastaisin paremmin. Vihjasinkin siitä opettajalleni kentältä poistuessani ja sain vastaukseksi, että hän on harkinnut antaa minun tunnin ratsastajille vakkarihevoset. Se kuulosti aivan mahtavalta! Silloin, kun menee samalla usein, oppii ratsastamaan sillä hevosella paremmin ja pääsee kehittymään toisella tavalla kuin joka viikko vaihtuvilla hevosilla. Toisaalta silloin ei saa kokemusta erilaisista hevosista, mutta katsotaan nyt saadaanko vakkarit vai ei. Ja kenetköhän saisin? Tietysti toivon Roosaa ja olenhan toinen kahdesta, jotka ryhmässäni ovat ponikokoisia. Mutta esimerkiksi Ville, Robin ja Failakin ovat tosi kivoja.

Palaan vielä hetkeksi takaisin talli-iltaani. Talliin tultuamme riisuin Roosalta varusteet ja putsasin kuolaimet ja satulavyön. Sitten menin jälleen harjaamaan Roosasta mudat pois. Tällä kertaa putsasin myös kaviot. Sitten oli valmista ponin osalta ja lähdin pakkaamaan ratsastuskamppeita kaappiin ja laukkuuni kotimatkaa varten.

Lisää lilaa! (ostosten esittely)

Esittelen nyt taas heppaostoksia. Tänään mukaani tarttui kaksi ihanaa takkia, toinen tallikäyttöön ja toinen kouluun. Niiden lisäksi ostin Sellosta vielä kaksi hevostavaraa. Toivottavasti ette kyllästy näihin esittelypostauksiin. Keksin nimittäin vasta tänään, että voin kantaa peilin parvekkeelle. Silloin saan perempia kuvia kännykällä, jos vain sää on hyvä, niin kuin tänään oli! :)

Tämän valkoisen tikkitakin ostin Vermon kirpputorilta. Ihastuin siihen ensisilmäyksellä ja se oli sopivan kokoinenkin. Eikä hinta päätä huimannut, maksoi vain 3€. Muuten täysin puhdas valkoinen takki, mutta hihoissa on muutama tahra. Ehkä ne lähtee pesussa tai sitten ei, mutta ei se haittaa.

Toinen tikkitakki, jonka ostin on ruskea. Se vaikuttaa hieman valkoista lämpimämmältä. Tämänkin ostin Vermosta ja vielä samalta myyjältä, kuin valkoisen takin. Ja hinta oli myös 3€. Otan tämän tallikäyttöön värinsä takia. Tarvitsinkin sinne syystakin, joka lämmittää ja suojaa myös säältä.

Vermon kirpputorikierroksen jälkeen lähdin Selloon ruokaostoksille, mutta päädyinkin Prisman ratsastustarvikeosastolle. Siellä ihastuin kahteen lilaan tuotteeseen. Minullahan on jo lila harjapakki sisältöineen, joten nämä sopivat toisiinsa värikoodin ansiosta. 

Nykyinen kouluraippani alkaa jo rispaantua kahdesta paikasta, joten ajattelin ostaa uuden. En usko, että otan tätä uutta raippaa vielä käyttöön, mutta onpahan sitten valmiiksi kun tarvitsen. Tämä Eurohunter:in lila kouluraippa maksoi 14,95€ Prismasta.

Ostin myös normaalin lila-ruskean salmiakkiriimunnarun. Tämän lapussa luki väriksi suklaa/tumman lila, mutta ei tuo nyt mitenkään kovin tumma ole. Hintaa tällä oli muistaakseni 7,95€.

Toivon, ettei kaiken hankkimani tarvitse kauaa pölytä kaapeissa turhanpanttina. Mutta minkäs teet, kun hevosta ei ihan noin vain voi ostaa. Olen vieläkin hieman kipeä, mutta olo on jo parempaan päin, toivottavasti. Olisi kiva päästä huomenna kouluun näkemään kavereita ja tiistaina normaalisti tallille. Roosalle kuuluu hyvää. Tamma on jo hyvin kotiutunut Punametsään ja sillä onkin tiedossa viikon päästä kisat. Toivottavasti hoitoponini pärjää! :)