Laukkatyöskentelyä 26.2.15

Hei kaikki!

Eilen ratsastin Fille-ponilla. Olin korvaustunnilla torstaina kello 20-21. Oli jo tosi pimeää tullessani tallille. Tallilla laitoin ratsastusvarusteet päälleni. Sitten menin kiertämään tallin. Kävin katsomassa onko hevosia ulkona, ei ollut. Tarkoitukseni oli ottaa kuvia. Se ei kuitenkaan siinistunut, niin palasin talliin ja ryhdyin harjaamaan Pätkistä. Siitä ponista lähtikin karvaa aivan valtavasti! 

Tunnilla tosiaan harjoittelimme laukkatyöskentelyä. Teimme laukannostoharjoituksia ja harjoittelimme lyhyttä ja reipasta laukkaa. Tehtävät sujuivat suhtkoht hyvin. Laukan nostot onnistuivat. Lyhyttä laukkaa harjoitellessa minun oli vaikea koota Filleä. Mutta kun opettaja antoi luvan mennä "niin kovaa kuin pääsee", niin siinä kyllä onnistuimme Fillen kanssa. Se oli aivan mahtavaa. Nautin vauhdista tosissani, mutta se oli myös yllättävän raskasta. Loppuraveissa Fille myötäsi hyvin eteen-alas.

Tunti oli erittäin onnistunut mielestäni. Sitten käyntien ja loppupalautteen jälkeen lähdimme taluttamaan hevosia talliin. Otin Filleltä varusteet pois ja loimitin sen. 

Päivä Virossa 20.2.2015

Kerron nyt siitä, kun kävin Virossa perjantaina. Aamulla heräsin 5:45 ja lähtö oli tuntia myöhemmin. Menimme junalla Helsinkiin, josta jatkoimme raitiovaunulla satamaan. Kävimme lähtöselvityksessä ja menimme laivaan. Meillä eli minulla, äidilläni ja tädilläni ei ollut hyttiä menomatkalla. Menimme heti ensimmäisenä syömään aamupalaa laivan ravintolaan. Tarjolla oli monenlaista hyvää mm. Leipää, lisukkeita, salaattia, pekonia, perunaa ja hedelmiä. Laiva oli vielä Suomen satamassa kun olimme jo melkein syöneet. Sitten lähdimme tutkimaan laivaa. Aikuiset jäivät oleilemaan laivan esiintymislavan kupeeseen. Minä lähdin itsekseni kierrokselle. Kävin mm. Yhdeksännessä kerroksessa kannella.

Kannella tuuli tosi kovasti. Ei oikein hiukset totelleet. :D

Ostin laivalta keltaisen limurannekkeen. Se maksoi 5€. Sillä sai juoda mitä tahansa limua niin paljon kuin vain halusi meno-, sekä paluumatkalla kaikista laivan baareista. Se oli aivan mahtava juttu! Join noin seitsemän lasillista kokista, joista kyllä varmaan puolitoista lasillista joi minun äitini ja tätini. Mutta paljon join itsekkin. Vähän jopa liikaa. Yhdessä vaiheessa minulle tuli hieman paha olo menomatkalla. Mutta ei kyllä kovinkaan.

Sitten maissa me menimme ilmaisella bussilla ostoskeskukseen. Matkan varrella näin Viron raviradan, jonka nimi on Hipodroom. Olisin halunnut käydä siellä, mutta en voinut. Kauppakeskuksessa vietimme lähes kaikki maissaolotunnit. Noin 5 tuntia siis shoppaillen. Kävimme myös syömässä. Itse otin lohta ja perunaa. Teen ostoksistani sitten eri postauksen kun saan niistä hyvät kuvat. 

Ostoskeskuksesta jatkoimme taksilla sataman lähellä olevaan pikkuputiikkikauppakeskukseen. (En muista nimeä, lisään kun muistuu) Siellä kävimme kahvilassa ja katselimme miten samoja vaatteita ja pipoja oli myynnissä monessa eri liikkeessä. Lopuksi siirruimme sataman terminaaliin odottamaan laivaan pääsyä. Odotusaikaa oli kuitenkin vielä huikeat kaksi tuntia. Huhhuh..

Aikaa kulutettuamme milloin mihinkin (hyödyttömään) pääsimme viimein siirtymään yläkertaan laivaa kohti. Siellä sitten harmiksemme jouduimme seisomaan TUNNIN, sillä satamassa Eckerölinen portti oli rikki tai jotain ja kaikki laivat joutuivat käyttämään samaa porttia. Ihmiset alkoivat voida pahoin. Ruuhkassa paljon ihmisiä vieri vieressä seisoi pienessä tilassa. Minustakin alkoi jo tuntua ettei happi ole hyvää. Näin kun yksi mies oli jo tosi huonossa kunnossa. Tätinikin voi todella pahoin. Viimehetkellä laiva saapui ja oli saanut edelliset matkustajat ulos. Pääsimme kulkemaan laivaan sisään ja hengittäminenkin helpottui saadessamme raitista ilmaa.

Tätini oli varannut meille hytin paluumatkalle ja se olikin todella hyvä asia, sillä olimme kaikki todella uupuneita. Menimme huttiin ja kukin lösähti omalle sängylleen, minä yläsänkyyn. Lähes puoli tuntia levättyämme lähdimme viimein parempivointisina ostamaan laivan kaupasta jotain tuliaisia. Matkaan tarttui suklaata ja kynsilakkoja, mutta niistä lisää ostospostauksessa. Menimme syömään iltaruokaa tai miksi sitä nyt voikaan kutsua.. Lihapullia ja ranskalaisia korissa noin kello 19.

Ruoan jälkeen menimme vielä äitini kanssa kauppaan ja sitten minä lähdin vessaan, mutta matkalla huomasin esiintymislavalla Janne Ordénin. En ole koskaan kuullutkaan hänestä, mutta räppi vaikutti hyvältä, joten menin kuuntelemaan. Sitä kuuntelinkin sitten melkein 45 minuuttia kokista nauttien. Kun keikka oli ohi, menin hyttiimme lepäilemään. Pian olimmekin jo lähellä Suomen satamaa ja aloimme valmistautua maihinnousuun.

Vihdoin tallille! (Esteitä Silpulla)

Hei! Vihdoin on aika ratsastuspostauksen. Kahden viikon tallillakäyntitauon jälkeen olin viimein ratsastamassa. Ensi viikolla on sitten torstaina korvaustunti viime viiko lauantain peruutuksen takia. Tänään heräsin jo 8:15. En jaksanut kymmeneen minuuttiin nousta sängystä, mutta kun olin noussut halusin niin pian tallille kuin mahdollista, joten puin ratsastushousut ja t-paidan päälle. Sitten noin kello 8:35 ihmettelin, että mitäs minä nyt tunnin teen, ennen kuin juna lähtee. Mietin jo, että menisin aikaisemmalla junalla kunnes tajusin, että kannattaisi sitä jotain aamupalaakin syödä. Söin kaksi ruisleipää leikesiivun, juuston, kurkun ja paprikan kera. Lähdin 9:25 junaan ja sen kautta bussilla tallille. Bussipysäkki on muuten hyvä paikka venytellä, kun bussia pitää aina odotella sellaiset 10-15 minuuttia.

Tallissa näin listasta, että ratsastan Silpulla ja meillä onkin esteitä. Aamulla olin lukenut seinälläni olevasta kausisuunnitelmasta, että meillä on istuntaharjoituksia. En tiedä olin jo pettynyt vai iloinen. Esteet on aina mukavia, mutta olisin halunnut harjoitella istuntaani. Silpusta ajattelin heti, että se olisi laiska ja tunti menisi taas huonosti, mutta toisin kävikin. Hain Silpun tarhasta sisälle. Tallin piha oli jäässä, mutta onneksi siinä oli jonkin verran hiekkaa. Hyvin me selvisimme. Sitten aloin harjata Silppua. Hevosten talvikarvan lähtö on kyllä ihanaa! Putsasin kaviot ja lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Suitsista oli ohjat irrallaan, joten laitoin ne kiinni kuolaimiin. Sitten nostin satulan selkään ja laitoin vyön löysästi kiinni. Laitoin suitset Silpulle, joka oli kiltisti koko ajan. Kiristin satulavyötä muutaman reiän ja laitoin itselleni kypärän päähän. Seuraavaksi jo lähdimme maneesille.

Maneesissa alkukäynneistä alkaen olin Silpulle tinkimätön. Sen piti reagoida jokaiseen apuuni. Koska Silppu on "alkeisponi", se on tottunut luistamaan töistään. Otimme lämmittelyravia ja teimme ravi-käynti-ravi -siirtymisiä. Opettaja rakensi kentän keskelle pituuslinjalle kaksi pientä estettä linjaan. Aluksi toisessa kohdassa oli kaksi maapuomia ja toisessa yksi. Tulimme niitä käynnissä ja ravissa kevyessä istunnassa, sekä teimme siirtymisiä niiden välissä. Sitten otimme niiden väliin laukannoston ja laukkasimme yksittäisen puomin. Vaihdoimme suuntaa ja teimme samat harjoitteet toiseen suuntaan.

Sitten ratsastuksenopettajani nosti puomit kahdeksi pieneksi esteeksi ja lisäsi kentälle kokorataleikkaa-tien alkupuolelle vielä yhden pienen esteen. Ratsastimme pienen radan kokonaan laukassa. Rata meni näin: Pysty - pysty -linja, lyhyeltä sivulta oikealle, kokorataleikkaa, jossa pysty, pysty - pysty -linja uudestaan ja lyhyeltä sivulta vasemmalle. Silppu oli ihan innoissaan esteistä, sillä se alkoi olla reippaampi selvästi. Se myös nosti hienosti laukan ja laukkasi kunnolla läpi koko radan. Onnistuimme hypyissä tosi hyvin. Ainoastaan viimeiselle pystylle lähestyminen meni pieleen. Silppu tuli liian lähelle ja siitä seurasi hassu hyppy, jossa minä olin melkein Silpun kaulalla. Noh en tippunut ja Silppu kuitenkin ylitti sen esteen. Eli kaikki hyvin. Silppu lopputunnista jopa myötäsi. Olen siis onnistunut ratsastamaan sillä edellisiä kertoja paremmin. :)

Meillä oli tuntia jäljellä enään vajaa kymmenen minuuttia, joten otimme nopeat loppuravit. Annoin Silpulle ravissa jo aika pitkää ohjaa, sillä testasin omaa tasapainoani. Kevensin siis ilman ohjien tukea. Olen nimittäin huomannut, että vaikka pitäisi vain tuntumaa eikä muuten hakisi niistä tasapainoa niin ohjat vaikuttavat tosi paljon. Se sujui hyvin. Samalla Silppu sai venytellä kaulaansa. Käännyimme pian kaartoon ja nostin jalustimet ylös, sekä löytäsin satulavyötä. Mutta sitten Silpulle ilmaantuikin ratsastaja ja autoin hänet valmiiksi. Lähdin talliin, otin tavarani hoitajienhuoneesta ja kiiruhdin aikaisempaan bussiin.


Tällaista tänään. Toivoisin, että voisin ratsastaa useamminkin. Ensi viikolla tosiaan käyn tallilla ratsastamassa kaksi kertaa. Niistä postauksia sitten. Valitettavasti en ehtinyt ottaa tallilta yhtään kuvaa tänään, mutta emmeköhän pärjään. Nähdään taas! :)

Kiinalainen Uusivuosi Helsingissä

Postaus lähes kokonaan kuvien muodossa tällä kertaa. Kiinassa siirryttiin siis tänään 18:00 Suomen aikaa hevosenvuodesta vuohenvuoteen.

Ja näin se vuosi vaihtui. Toivotetaan tervetulleeksi vuohenvuosi!

Hyvää Kiinalaista Uuttavuotta 2015 kaikille lukijoilleni! :)

Tiedotusasioita 18.2.2015

Heips!

Minut eli Doriksen ja blogini löytää jo monista sosiaalisista medioista. Tässä lista paikoista joissa jo olen:

Facebook: Doris Ticklén
Facebook: Etenemisentempo
Twitter: @DorisTicklen
InstaGram: @Dorrezz
Youtube: ZufallBest
Youtube: Dorrezzhorselife
(Dorrezzhorselife on uudempi tili, ZufallBest:llä kuitenkin enemmän videoita. Käytän tällä hetkellä molempia.)

Seuratkaa Etenemisentempon Facebook-sivua, niin saatte nopeimmin tietää uusista postauksista blogissani.

Blogi on tosiaa ihan yleisblogi, ei pelkästään hevosaiheisia postauksia siis. Mutta en aio postata päivittäin vaan postaan silloin kun olen ollut jossain, jotain kivaa on tulossa, olen tehnyt jotain tai mitä vain muuta kiinnostavaa. Esimerkkinä vaikka tallillakäyntipostaukset, Manic Run, kuvanmuokkaukset, videot, Väriestejuoksu, Kiinalainen uusivuosi(tänään) jne.

Tämä päivä:
Mikäs tässä koneella ollessa median parissa. Odotan jo niin innolla peruskoulun päättymistä ja sitä, että pääsen Omniaan opiskelemaan Media-assistentiksi. Olen päivitellyt blogin ulkoasua hieman, luonut Twitter-tilin, lukenut uutisia ja muutenkin surffaillut netissä. NRJ Running soi taustalla ja tein äsken välipalaksi Lämmin kuppi -keiton. Nam nam! :)

Kolmen aikaan lähden katsomaan Helsinkiin Kiinalaista uuttavuotta. Olin siellä viime vuonnakin, joten tiedän jo miten mahtava näky se tulee olemaan!

Toinen hiihtolomapäivä

Huomenta kaikki. Tänään heräsin noin kymmeneltä. Aamupalaksi tein kuumaa maitokaakaota ja kaksi näkkileipää. Sitten aloin katsoa Heartland-jaksoja youtubesta. Aloitin ensimmäisen tuotantokauden kolmannesta jaksosta. Tämä sarja on mielestäni tosi hyvä. Ehkäpä siksi, että siinä yhdistyy perhe-elämän kuviot ja hevoset. Se on siis minua varten. Vaikka en varmaankaan maatilaa saakkaan, niin ainahan sitä voi haaveilla. Tänään varmaan lepäilen koko päivän, sillä kurkkuni on hieman kipeä.

Tällä viikolla suunnitelmissa on torstaina mennä elokuviin. Perjantaiksi äitini sisko varasi meille kaikille kolmelle liput Viron päiväristeilylle. Lauantaina menen ratsastamaan ja muulloin varmaan vain lepäilen. Totta kai myös pyrin nukkumaan pitkään. :)

Manic Run -video

Tässä suht nopea väsäys lauantain Manic Run -tapahtumasta. Lisäsin tämän nyt tänne ilman mitään kummempia postauksia. Toivottavasti pidätte! Ja tilatkaa youtube-kanavani Dorrezzhorselife. Olen myös Instagramissa @Dorrezz ja Facebook:ssa löytyy nimellä Etenemisentempo. Hyvää hiihtolomaa kaikille! :)

Manic Run (6 laps!)

Hei kaikki!

Eilen olin siis Vantaan Manic Run:ssa serkkuni kanssa. Se oli aivan mahtavaa! Kyllä varmasti osallistumme molemmat Väriestejuoksuunkin. Nyt kerron eilisestä ihanasta päivästä. :)

Aamulla heräsimme serkkuni kanssa yhdeksältä. Serkkuni oli tullut meille jo perantai-iltana. Herättyämme kävimme suihkussa ja pakkasimme laukut valmiiksi lähtöä varten. Pakkasin mukaan maksutodisteet, juomapullon, harjan, hehkurannekkeita, sekä kännykän ja kotiavaimen tietysti. Perjantaina olimme lakanneet kynnet mustavalkoisiksi sillä se oli väriteemamme. 

Lähdimme 11:58 junalla Huopalahden kautta Myyrmäkeen. Siellä suunnistimme hallille. Matka meni hyvin, vaikka kumpikaan meistä ei ole ennen ollut siellä päin. Siirryimme ulko-ovista halliin sisälle. Siellä oli pöytä jonka takana olevilta tytöiltä saimme maksutodistetta vastaan vihreän rannekkeen, kolme hohtavaa ranneketta ja saimme valita mustan tai valkoisen paidan. Otimme mustat paidat, sillä luulen, että Väriestejuoksusta saamme ne valkoiset. Siirryimme pukuhuone kolmoseen vaihtamaan paidat yllemme ja laittamaan hohtavat rannekkeet käteen.

Sen jälkeen siirryimme hallin puolelle reunaan katsomaan edellisen ryhmän juoksua. Heidän aika loppuikin pian ja he siirtyivät loppujumppaan. Me jo fiilistelimme musiikin tahdissa malttamattomina. Kävimme vielä juuri ennen lähtömme alkamista syömässä banaanit, jottei nälkä yllätä. 

Pääsimme alkulämmittelyyn. Ensin eräs mies toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi hieman turvallisuusohjeita. Sitten kaksi Fressin naista tuli pitämään alkulämmittelyä. Se oli hieman liian pitkä ja raskas, sillä se vei jo voimiamme liikaa pois suorituksesta. Mutta iloinen fiilis oli alusta loppuun asti. Olimme jumpassa lähes takimmaisina ja valmiina lähtemään ensimmäinenä ensimmäiselle esteelle.

Siirryimme lähelle ensimmäistä estettä. Se oli sellainen jossa kiivetään köyden avulla yös ja laskeudutaan liukuen alas. Kameramies kuvasi koko joukkoa heti alusta alkaen. Sitten alkoi lähtölaskenta englanniksi kymmenestä alaspäin. Ja kun summeri soi, lähdimme matkaan. 

"Jänis" eli joku mies juoksi ensimmäisen kierroksen edessämme, jotta näkisimme reitin ja esteiden suorittamisen oikeaoppisesti. Esteitä oli aina sadan metrin välein. Ne olivat hauskoja ja mukavia. Mutta ne olivat yllättävän raskaita ensimmäisen kierroksen jälkeen. Yksi kierroshan oli noin yhden kilometrin pituinen. Matkalla hölkkäsimme ja kävelimme reippaasti vuoron perään, aina mikä parhaalta tuntui. Se oli yllättävän raskasta. Musiikki soi ja diskovalot valaisivat kulkuamme koko 40 minuuttisen juoksun ajan. Kun lähenivät viimeiset 5 minuuttia, olimme serkkuni kanssa viidennen kierroksen puolivälissä. Päätimme, että nyt juoksemme kierroksen rajan yli ennen loppua, niin saamme juosta vielä kuudennen kierroksen kokonaan vaikka aika loppuisikin. Me onnistuimme siinä. Pääsimme melkein kuudennen kierroksen puoliväliin kunnes summeri taas soi merkiksi ajan loppumisesta. Hölkkäsimme vielä uv-tunnelin ja pari muuta estettä päästäksemme maaliin.

Maalissa saimme mitalit kaulaamme. Fressin kaksi naista vetivät vielä loppulämmön ja venyttelyn. Oli kyllä upea fiilis! Sen loputtua lähdimme hakemaan vilkkuvaa LED-ranneketta ja sinistä kierrosmäärän kertovaa silikoniranneketta, jossa luki "Manic Run 6 laps".

Tapasin vielä ulko-oven luona Heidin, joka vastaa funrun-tapahtumien pioneereistä. Siispä muistakaa 25.4.2015 Helsinkiin tuleva Väriestejuoksu! Funrun.fi päätapahtuma, varmasti vähintäänkin yhtä huikea kuin tämä Manic Run! Minä ja serkkuni suosittelemme lämpimästi osallistumista Väriestejuoksuun. Muistakaa, että ostaessanne lipun ennen 25.2. Saatte sen kaikista halvimmalla (39€), jonka jälkeen hinta nousee. Mutta lippua ostaessanne käyttämällä alennuskoodia "doris15" saatte 39 eurosta vielä -15%. Me menemme mukaan, tule sinäkin! :)

ApassionatA 2015

Aluksi pahoittelen etten ole kirjoittanut aiemmin. Kävin sunnuntaina Apassionatassa. En ole vielä alkuviikosta kerinnyt kirjoittamaan. Mutta nyt viimein.

Apassionata oli huikea. Se alkoi 13:00 ja kesti noin 2,5 tuntia. Väliaika oli 25 minuuttia. Siellä oli muun muassa friisiläisiä. Ne esittelivät upeita koululiikkeitä katrillissa. Tämän vuoden näytöksen nimi oli kultainen polku. Tarinaan kuului lentokone, egyptin maailmaa, toimintaa, taidetta ja romantiikkaa. Muutama tanssijakin oli ilman hevosia. Niitä oli juuri sopivasti, sillä joku vuosi oli mielestäni liikaa.

Pidin tämän vuoden näytöksestä. Se oli vaikuttava ja hieno. Hevoset olivat upeita ja osasivat paljon temppuja. Toki oli paljon jo aiemmin nähtyjä asioita, mutta ne eivät haitanneet. Muun muassa yksi mies hyppäsi esteen yli seisoen kahden hevosen päällä. Sitten kaksi miestä pitivät ohutta pyöreää keppiä ilmassa ja tämä sama mies kahden hevosen selässä laukkasi heinän välistä ja mies hyppäsi kepin yli. Hevosen menivät sen ali. Ensimmäinen kerta epäonnistui. Mies tuppui, mutta hänelle ei käynyt mitään. Toisella yrityksellä hän sitten onnistui ja yleisö hurrasi. 

Yllä olevan kuvan italialainen mies oli mielestäni paras koko show:ssa. Hän työskenteli usean varusteettoman hevosen kanssa maasta käsin. Hänellä oli hevosia, poni ja ihan pieni poni esityksessään. 

Oli kyllä mahtavaa nähdä ihmisten ja hevosten yhteistyö. Siinä itsekkin innostuin. Kumpa joskus saisin työskennellä jonkun hevosen kanssa paljon yhdessä. Maasta käsin, ratsaita ja tallissa. Se olisi kyllä ihanaa.

Lauantaina Manic Runiin. Siitä varmaankin sitten seuraava postaus. :)

Laralla puomeja

Tallille tullessa harjasin Laran päästä kavioihin. Sen jälkeen hain satulahuoneesta satulan ja suitset. Tarkistin samalla, tuleeko Laralle suojia. Ei tullut. Satulaa laittaessani Lara yritti karata karsinasta, mutta siinä onnistumatta. Laitoin satulavyön ensimmäiseen reikään eli uhan löysälle ja siirryin karsinan ulkopuolelle laittamaan itselleni kypärän ja turvaliivin. Sitten parasin laittamaan Laralle suitset. 

Lara oli todella kiltti ja rauhallinen karsinassa. Oli todella positiivinen yllätys, että sain Laran pitkän tauon jälkeen. En ollut ennen mennyt Laralla kuin kaksi kertaa koulua, tarkemmin leikkitunneilla, joten tämä tunti olisi ensimmäinen puomituntini sillä.

Lähdettiin maneesiin 10:55. Pelkäsin että tallin tai maneesin katolta saattaisi tippua lunta meidän päälle, mutta onneksi niin ei käynyt. Saavuimme maneesiin ja nousin selkään. Säädin jalustimet ja lähdimme kävelemään uralle. Otimme ohjat käteen ja aloimme pujotella kentän keskelle laitetun maapuomitehtävän puomien väleistä. Lara oli hieman kankea kääntymisissä. Se kuitenkin totteli eteen pyytävää pohjetta ja pidätteitä hyvin koko tunnin ajan. Otimme ravia kenttää ympäri pari kierrosta ja sitten aloimme ylittää puomeja keventäen. Se meni erittäin hyvin. Seuraavaksi tulimme pitkän jonon maapuomeja ravissa kevyessä istunnassa ja jopa liioitellusti myödäten. Lara laski päätä tosi alas niin, että minä olin aika vaikeassa asennossa, mutta me selvisimme siitä ihan hyvin. Siirryimme katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ravaamaan. Teimme sellaista tehtävää, että ympyrältä sai lähteä uralle, kun oli sopivasti tilaa. Kulmasta nostettiin laukka, käännettiin kentän poikki pitkän sivun keskivaiheilla, ratsastettiin laukassa kahden tötsän välistä, kahden puomin yli ja vielä sokeripalojen välistä. Sitten käännyttiin uralla ympyrän suuntaan ja kulmassa raviin ja takaisin ympyrälle. Tässä Lara alkoi kuumua hieman. Se kiiruhti nostamaan laukkaa ennen aikojaan ja laukkasi hieman liian lujaa. Se oli kuitenkin hallinnassani kokoajan ja puomit ylittyivät onnistuneesti. Sama tehtiin molempiin suuntiin. Sen jälkeen ravailtiin vielä hetki ympyrällä loppuraveja ja siirryttiin käyntiin kävelemään uralle.

Tunti meni erittäin hyvin. Laralla oli mukava ja helpohko ratsastaa. Sillä minun on helppo istua ravissa, koska se tuntuu mukavalta. Lara suoritti kulmiinratsastuksen hienosti ja siirtymiset menivät lähes moitteitta. Tältä ponilta kuitenkin energiaa löytyy! Jos et pelkää vauhtia laukassa niin tämä poni on kuin sinulle tehty! :D

Nousin ratsailta käveltyämme hetken. Talutin Laran talliin. Otin siltä suitset ja satulan pois ja vein ne paikoilleen. Lara ei ollut kovin hikinen, joten en loimittanut sitä. Sitten kiiruhdinkin jo bussiin.

Manic Run -15% lipun hinnasta!

Hei!

Kiinnostaisiko sinua lähteä ystävänpäivänä 14.2. ystäväporukkasi kanssa kokeilemaan jotain uutta? Minä voin lämpimästi suositella teille Suomen hauskinta juoksufestaria! Nimittäin Manic Run rantautuu Vantaan Myyrmäki-halliin ensi viikon lauantaina.

Ai mikäkö on Manic Run? Olen jo aiemmissa postauksissani hehkuttanyt sitä, mutta tässä vielä oleellisimmat. Manic Run on enemmän kuin juoksutapahtuma, se on juoksufestari, jossa voit juosta, kävellä tai vaikka tanssia 700-1100 metrin pituisen radan läpi 40 minuutissa niin monta kertaa kuin ehdit. Radan varrella on sadan metrin välein mitä erikoisempia esteitä, jotka voit ylittää, alittaa tai kiertää. Esimerkiksi liukumäkiä, jättipalloja, kiipeilyverkkoja ja yllätyksiä. Koko tapahtuman ajan dj soittaa Suomen parasta musiikkia ja radan varrella olevat valot takaavat sen, että tunnelma pysyy katossa koko tapahtuman ajan! Manic Run:ssa saat juoksun lisäksi osallistua noin 30 minuutin alkulämmittelyyn ja maaliintulobileisiin. Saat omaksesi Manic Run -t-paidan, vilkkuvan LED-rannekkeet, juostuja kierroksia vastaavan maaliintulorannekkeen ja mitalin. Lisätietoa osoitteessa manicrun.com

Psst. Koodilla doris15 saat -15% Vantaan Manic Run -tapahtuman pääsylipusta. 

Nyt kaikki vain rohkeasti mukaan! Minä olen menossa, tule sinäkin ja ota ystäväsi mukaan! :)

Manic Run -intoilua

Tässä vielä yksi hyvä video Manic Run:sta. En malta odottaa Manic Run -juoksufestaria. Oletko sinä tulossa 14.2. Vantaan Myyrmäkeen pitämään hauskaa ja liikkumaan? Jos et vielä ole niin alla olevista linteistä voi vielä ilmoittautua. :)

Kannattaa tutustua Manic Run -tapahtuman nettisivuihin www.manicrun.com
sekä tapahtuman järjestäjän sivuihin: www.funrun.fi

Manic Run, täältä tullaan!

Manic Run ei ole pelkkä juoksutapahtuma, se on juoksufestari. 30 minuutin alkulämmittelyn jälkeen alkaa juoksuosuus, johon kuuluu noin 700m-1100m pitkä serpentiinimäinen rata, jossa on 100 metrin välein mitä hauskempia ja erilaisempia esteitä. Esteisiin kuuluu muun muassa liukumäkiä, jättipalloja, ryömintää, kiipeilyä, savua, verkkoja, valotunneleita, sekä yllätyksiä. Kaikki esteet ovat kuitenkin kierrettävissä. Itse radan voi mennä läpi niin monta kertaa kuin 40 minuutissa ehtii. Sen voi juosta, kävellä, ryömiä tai vaikka tanssia, mikä itselle tuntuu parhalta. Maaliin tulon jälkee on maaliintulobileet. Koko tapahtuman ajan radalla välkkyvät erilaiset valot ja DJ soittaa maailman parasta musiikkia.

Lipun hintaan kuuluu:

-t-paita

-mitali

-vilkkuva LED-ranneke

-juostuja kierroksia vastaava maaliintuloranneke

-tavaransäilytys juoksun aikana

-sisäänpääsy afterjuoksu bileisiin illalla (K-18)

Pukeutumistyyli on aika vapaa. Osallistujat voivat pukeutua sporttisesti, hauskasti tai vaikka naamiaisasuun, kunhan asu pysyy tarpeeksi asiallisena, eikä siinä ole mitään terävää.

Kyseiseen tapahtumaan olen siis menossa 14.2. Vantaan Myyrmäkeen. Lippuja ei ole vielä ostettu, mutta ostamme ne huomenna. Serkkuni on lupautunut tulemaan tuona viikonloppuna meille kylään ja menemmekin yhdessä Manic Run:iin pitämään hauskaa ja liikkumaan. Vielä emme ole päättäneet minkälaiset asut laitamme sinne, mutta varmasti jotain erikoista tulee olemaan! Odotan sitä jo todella innolla! Esittely ja manicrun.com -sivustolla oleva video saivat minut innostumaan tästä. Ihan ensimmäiseksi bongasin tapahtuman Facebookista, onneksi bongasinkin, sillä muuten jäisin paljosta paitsi. Sitten tutustuin tarkemmin sivustoihin ja videoihin Manic Run:ista. Tässä sitä nyt ollaan, intoa täynnä ja malttamattomana odottamassa ensi viikon lauantaita!

Nyt alkuviikosta on vähän flunssaa pukannut, joten olen lepäillyt paljon ja yrittänyt syödä terveellisiä, sekä vitamiinipitoisia ruokia. Sillä en halua juosta ja bilettää kipeänä. Ymmärrätte varmaan. Nyt täytyy vain toivoa, että ehdin sairastaa kahden viikon aikana tämän pois.

Sunnuntaina menen katsomaan ApassionatAa Hartwall areenalle. Toivottavasti näen upean shown. Siitä ja Manic Run:ista lisää sitten, kun olen kokenut ne. 

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää viikon alkua ja toimintarikasta kevättä!