Ratsastimme alkuverryttelyn kuin estekilpailuissa. Lämmitelyeste oli kavalettipysty. Tulimme ensin vasemmassa kierroksessa ja vaihdoimme laukan ja suunnan pystyn jälkeen oikeaan kierrokseen. Ensimmäinen hyppy meni pieleen. Tulin liian lähelle ja hypystä tuli huono. Toiseen suuntaan tulimme linjan kaksi kavalettipystyä. Ne menivät jo paremmin, mutta en saanut Vektoria vaihtamaan laukkaa viimeisen pystyn jälkeen. Tunsin, että Vektor oli jo verkassa vähän hitaammalla tuulella kuin viime viikolla.
Sitten oli radan vuoro. Siinä oli kahdeksan hyppyä, yksi kolmoissarja ja molemmista suunnista pysty - pysty linja, sekä yksi erillinen pystyeste. Kaikki saivat tulla radan kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla en laittanut Vektoria laukkaamaan tarpeeksi. Rata meni erittäin huonosti, tulin liian lähelle esteitä. Lähestyin jopa ravilla, kun Vektorin laukka ei pyörinyt riittävän hyvin. Tein useamman voltinkin kesken rataa yrittäen saada laukkaa kuntoon, mutta turhaan. Olin todella pettynyt itseeni. Miten saatoinkin suoriutua noin surkeasti.
Noh, ei auta muuta kuin jatkaa yrittämistä ja yrittää korjata virheet. Lähdin toisen kerran radalle. Tällä kertaa kiersin kentän toiselta reunalta asti, jotta minulla olisi aikaa työstää laukka reippaaksi. Nostin laukan. Nyt Vektor jo jotenkin tuntui tajuavan, että sen vaaditaan menevän reippaammin kuin edellisellä kerralla. Käytin kuitenkin napakasti raipan ja pohkeet ennen kuin aloitin tehtävän. Sainkin Vektorin laukan hyväksi, joten aloitimme. Kolmoissarja ylittyi, samoin linja, pysty, sekä uudestaan linja toisesta suunnasta. Vaikka laukka etenikin nyt paljon paremmin, jouduin silti käskemään Vektorin raipan avulla yli osasta esteistä. Tämä toinen rata meni silti paljon paremmin kuin ensimmäinen.
En voi sanoa, että olisin erittäin tyytyväinen onnistuneeseen tuntiin, vaan sanon, että olen tyytyväinen saamaani opetukseen tällä estetunnilla. Tämä opetushan oli, että pitää olla jämäkkä ja osata vaatia hevosta tekemään niin kuin ratsastaja haluaa, eikä vain istua kyydissä minne ja miten nyt hevonen haluaakaan. Tallissa riisuin Vektorilta varusteet, jonka jälkeen vielä laitoin loimen.
Kuvassa Pätkis, Urpon kaveri.
RIP Ouzo "Urpo"
Kuulin valitettavan suru-uutisen keskiviikkona. Pieni shettis Urpo oli jättänyt maanpäällisen elämän. En tuntenut ponia kovinkaan hyvin, en muista edes ikinä koskeneenikaan sitä, mutta aina nämä uutiset ovat silti ikäviä. Pätkis, Urpon tarhakaveri ja saman karsinan jakaja on nyt kokenut suuren menetyksen. Voimia Pätkikselle, Espoon ratsastustallin henkilökunnalle, sekä muille Urpon läheisille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti