Minä mokasin tänään

Tänään oli jälleen päivä täynnä uusia kokemuksia ja oppeja, sekä jotain opin myös kantapään kautta. Päivällä minulle annettiin tehtäväksi esittää kaksi hevosta kengitysnäytön tekijöille ja näytön vastaanottajalle. Sain esitettäväksi Kaapon ja Vinhan. Ne molemmat ovat suomenhevosruunia. Ennen esittämistä harjasin hevoset huolella ja laitoin suitset päähän ilman ohjia, sekä liinan, josta taluttaa. Itselläni piti olla turvakengät, kypärä ja hanskat. Kaapon esittäminen oli vuorossa ensimmäisenä kello 12:25. Kaapo toimi oikein nätisti käynnissä ja ravissa. Paikallaankin se pysyi oikein nätisti ja antoi siirtää näyttelyasentoo jalkojaan yhteistyöhaluisesti. Esittämisen jälkeen vein Kaapon talliin ja pesin sen suitset. Tässä välissä minulla oli puoli tuntia aikaa, joten kävin vähän kuvaamassa tämän kesäistä varsaa, sekä muita hevosia tarhoilla. Vinhan vuoro koitti 13:45. Sillä oli aivan sama varustus kuin Kaapollakin. Esitin myös Vinhan käynnissä ja ravissa. Muutaman kerran Vinha oli vähän eri mieltä käännöksissä ja yritti näykkäistäkin, mutta pienellä huomauttamisella hevonen lopetti pelleilyt. Vinhakin seisoi todella kärsivällisesti paikoillaan, kun sen jalkojen asentoja ja rakennetta tutkittiin. Saatuani luvan poistua Vinhan kanssa, vein senkin talliin ja puhdistin sen suitset. Sitten vein juoksutusliinan paikoilleen.

 Tässä Kaapo valmiina suoritukseen.

Vinha odottelee toimintaa kiinnostuneena jostain asiasta kaukaisuudessa.

Mutta sitten onnistumisista epäonnistumisiin. Neljän talli alkoi normaaleissa merkeissä. Hevosia ruokittiin, haettiin tarhoista ja laitumilta tulleita haavoja hoidettiin. Minä hain kaksi hevosta tarhoista, sekä kaverin kanssa Dora-tamman ja hänen ihanan tämänkesäisen pikkuvarsansa laitumelta. Minä talutin varsaa. Ei siinä mitään, mutta jossain vaiheessa päätin ottaa hoitaakseni jalkavaivaisen yksivuotiaan ravitammavarsan talutuksen. Tätä varsaa oli taluteltu jo useamman päivän ajan useasti päivässä ja se on kulkenut aikaisempien kokemuksieni ja kuulemani mukaan todella fiksusti. Sitä on taluteltu aina riimulla ja narulla, niin lähdin minäkin taluttamaan sitä tänään. Päätin mennä kiertämään vanhan raviradan, mutta kun saavuin sen luokse, havaitsin sadettimet radan keskellä olevalla ruohokentällä. Ajattelin, että tämä varsa on ollut niin fiksusti aina ennenkin, että kyllä se varmaan noiden ohi kävelee ja hyvähän sen on tottua kaikkeen. No sitten jatkettiin matkaa parikymmentä metriä ja varsa tuli hyvin vierellä, mutta se kyllä katseli vähän jännittyneenä vesisuihkuja. Päätin sitten vaihtaa suuntaa pois raviradalta, ettei se vaan säikähtäisi kunnolla. Mutta juuri kääntyessäni varsa sitten ilmeisesti säikähti tai jotenkin oletti, että nyt on juostava pakoon ja se vain otti ja lähti otteestani ja laukkasi kovaa vauhtia vapaana tallia kohti. Toivoin sydämeni pohjasta, ettei sen kipeä jalka nyt vain pahentuisi tästä, mutta en osannutkaan odottaa vielä pahempaa kuin vain kiitolaukalla talliin ryntäämistä. Varsa nimittäin liukastui tai kompastui hiekkatiellä sännätessään ja kaatui liukuen hiekkaa pitkin varmaan useamman metrin. Maasta se sitten nousi kuitenkin ylös ja jatkoi matkaa laukalla tallin pihaa kohti. Pihassa se sitten antoi kiinni siellä oleville kahdelle ihmiselle, joilta varsan kävin sitten hakemassa. Seuraava kohde oli sitten suoraan talliin, sillä varsa oli saanut useita pintanaarmuja toiselle puolelle kehoaan. Naarmuista osasta oli lähtenyt vain karvaa tai karvaa ja ihoa, mutta myös useita verellä olevia haavoja löytyi eri puolilta hevosen toista puolta. Eri haavoja oli ainakin kahdeksan. Onneksi, mikään haavoista ei tainnut olla syvä. Haavat hoidettiin tallimestarin ohjeiden mukaan porukalla. Toivon, että varsa paranee pian. Haluan itse osallistua arviointivirheeni korjaamiseen mahdollisimman paljon, eli haavojen hoitoon. Siinä rytäkässä tai varsan juostessa myös vanhasta haavasta kaksi tikkiä taisi aueta.. Jos varsa nyt joutuu klinikalle lähtemään, niin toivon, että tallimestari suostuisi ottamaan minut mukaan, koska syy oli minun ja haluan auttaa ja oppia korjaamaan asian eli hoitamaan haavat.

Virheitä sattuu ja niistä opitaan. Murheeseen, itsesyytöksiin ja muuhun moiseen ei ole aikaa tällä alalla, sillä silloin loukkaantunut hevonen kärsii vielä enemmän. Kun hevonen on loukkaantunut, oli syy mikä tahansa, ei voi jäädä voivottelemaan, ällöttelemään haavoja saatika paeta paikalta vaan pitää alkaa hoitamaan niitä ja soittaa tarvittaessa eläinlääkärille! Kun saavuin talliin loukkaantuneen hevosen kanssa, selitin tilanteen luokkakavereilleni ja pyysin soittamaan heti tallimestarin paikalle. Hän tulikin pian ja aloimme heti hoitamaan haavoja. Tämä tapaus opettaa meitä kaikkia. Vaikka se ei missään nimessä ollut toivottavaa, niin oikeastaan tämän varsan loukkaantumisessa on yksi hyvä puoli. Nimittäin se, että me opiskelijat pääsemme oppimaan lisää haavojen hoidosta, joka on yksi tärkeimmistä taidoista hevostenhoitajana.