Maanantaina kävin maksullisella ratsastustunnilla, iltatunnilla, ensimmäistä kertaa täällä Harjussa. Halusin päästä opettajan ohjaavan silmän alle ratsastamaan viikonlopun, ja varsinkin sunnuntaisen menon jälkeen. Toivoin toki Monnia, jotta oppisin ratsastamaan juuri sitä paremmin ja saisin korjattua edellisen päivän huonoa menoa. Selitin tämän opettajalle ja hän ymmärsi asian hyvin, joten sain mennä tunnilla Monnilla. Tunnille oli tulossa lisäkseni kolme ratsastajaa. Heillä oli hevosina Laikku, Lotta ja Rommi. Tallissa harjasin Monnin jälleen huolellisesti. Kaverini oli auttamassa minua ja hän siisti Monnin hännän. Laitoin suojat hevoselle jokaiseen jalkaan ja satulan selkään. Harjasin pään huolellisesti ja laitoin Monnille suitset. Sen jälkeen lähdimme yhdessä koko porukka taluttaen ratsuja kenttää kohti. Sää oli mitä mainioin. Aurinko paistoi ja lämpöä oli niin, että tarkenin ratsastaa fleecessä. Sää sai positiivisen ajattelun päälle ja minut yrittämään tällä tunnilla parhaani.
Noh, alussa ei tuntunut paljon eroa tekemisessäni, kun kävelimme alkukäyntejä ja otimme ohjat käteen. Seuraavaa en tiedä haluatteko edes kuulla tai haluanko edes mainita mutta mainitsen kuitenkin... Opettaja joutui heti ensitöikseen neuvomaan minua ratsastamaan kulmat hyvin. Tämä tarkoitti sitä, että en saa vain hillua kyydissä ja ehkä kääntää väkän ohjasta sisäänpäin vaan minun pitää tehdä selkeä hidastus(puolipidäte) ja kääntää Monnin etuosaa ulkoavuilla kulmasta ulos. Käännöksen jälkeen taas piti ratsastaa hieman eteen. Tämän sanottuaan ja onnistuttuani siinä, tunsin oikeasti oivaltaneeni jotain. Tiedättekö sen tunteen kun aina on tehnyt tietyllä tavalla, mutta sitten saa selkeät ohjeet tehdä toisin, kokeilee niitä ja oivaltaa, että näinhän se tuleekin tehdä! No minulle tuli juuri tämänlainen fiilis. Kulmien ratsastushan pitäisi olla itsestääselvyys, mutta valitettavasti se ei ole ainakaan kaikille. Seuraavaksi aloimme tehdä pohkeenväistöjä kääntäen lyhyiltä sivuilta hieman keskipisteen jälkeen rata pituussuuntaan leikkaa ja siitä pohkeenväistöä uralle pitkälle sivulle. Tämä oli sama tehtävä, jota tein Monnin kanssa itsenäisesti viikonloppuna. Aika hauska sattuma, että sitä tehtiin tunnillakin. Pohkeenväistöjen jälkeen ravasimme vähän aikaa uralla. Seuraavaksi otimme laukkaa pääty-ympyrällä. Opettaja neuvoi minua ajattelemaan, että kääntäisin varpaitani jopa hieman sisäänpäin, kai ne osoittivat liikaa ulos ja siten en päässyt myötäilemään Monnin liikkeitä kunnolla ja istumaan nätisti satulassa.
Noh, alussa ei tuntunut paljon eroa tekemisessäni, kun kävelimme alkukäyntejä ja otimme ohjat käteen. Seuraavaa en tiedä haluatteko edes kuulla tai haluanko edes mainita mutta mainitsen kuitenkin... Opettaja joutui heti ensitöikseen neuvomaan minua ratsastamaan kulmat hyvin. Tämä tarkoitti sitä, että en saa vain hillua kyydissä ja ehkä kääntää väkän ohjasta sisäänpäin vaan minun pitää tehdä selkeä hidastus(puolipidäte) ja kääntää Monnin etuosaa ulkoavuilla kulmasta ulos. Käännöksen jälkeen taas piti ratsastaa hieman eteen. Tämän sanottuaan ja onnistuttuani siinä, tunsin oikeasti oivaltaneeni jotain. Tiedättekö sen tunteen kun aina on tehnyt tietyllä tavalla, mutta sitten saa selkeät ohjeet tehdä toisin, kokeilee niitä ja oivaltaa, että näinhän se tuleekin tehdä! No minulle tuli juuri tämänlainen fiilis. Kulmien ratsastushan pitäisi olla itsestääselvyys, mutta valitettavasti se ei ole ainakaan kaikille. Seuraavaksi aloimme tehdä pohkeenväistöjä kääntäen lyhyiltä sivuilta hieman keskipisteen jälkeen rata pituussuuntaan leikkaa ja siitä pohkeenväistöä uralle pitkälle sivulle. Tämä oli sama tehtävä, jota tein Monnin kanssa itsenäisesti viikonloppuna. Aika hauska sattuma, että sitä tehtiin tunnillakin. Pohkeenväistöjen jälkeen ravasimme vähän aikaa uralla. Seuraavaksi otimme laukkaa pääty-ympyrällä. Opettaja neuvoi minua ajattelemaan, että kääntäisin varpaitani jopa hieman sisäänpäin, kai ne osoittivat liikaa ulos ja siten en päässyt myötäilemään Monnin liikkeitä kunnolla ja istumaan nätisti satulassa.
Laukattuamme pari kierrosta ympyrällä palasimme uralle käynnissä ja nostimme jalustimet kaulalle ristiin opettajan pyynnöstä. Aloimme ravissa samallaisilla pohkeenvästöillä, kuin teimme käynnissäkin. Aluksi minua hirvitti, että mahdanko pysyä ollenkaan Monnin kyydissä ravissa ilman jalustimia, sillä en osannut ollenkaan istua sen ravissa jalustimet jalassakaan. Aluksi, kun Monni vähän ravasi reippaammin meinasin jopa horjahtaa, mutta sitten kun sain Monnin ravaamaan tasaisemmin ja suht rauhallisesti pääsin istumaan oikein hevosen ympärille ja sain tasapainoni takaisin. Pääsin keskittymään tehtävään, eikä pelkästään kyydissä pysymiseen. Muutamat väistöt sujuivat ravissa kehnommin, mutta onnistuneitakin tuli. Monni pääsi vähän altani juoksemaan, enkä kyennyt käyttämään väistättävää pohjetta tarpeenki vahvasti, josta epäonnistumiset johtuivat. Väistöjen jälkeen kävelimme vähän. Sitten siirryimme jälleen pääty-ympyrälle ja otimme laukkaa ilman jalustimia. Aloimme tehdä tehtävää, jossa piti kiertää kahdeksikkoa, niin että laukka vaihdettiin aina käynnin kautta ympyrää vaihdettaessa. Tehtävä sujui muuten erittäin hyvin, mutta parilla ensimmäisellä kerralla en saanut Monnia tarpeeksi nopeasti käyntiin. Oikeat laukat nousivat aina hienosti ja tasapainoni pysyi hyvänä läpi tehtävän vaikka Monni taisi ottaakkin parin laukannoston yhteydessä pari pientä pukkia. Lopetimme tehtävän ja jäimme kahdelle pääty-ympyrälle, kaksi ratsukkoa kummallekkin. Sitten otimme(vieläkin ilman jalustimia) vastalaukkaa pari kierrosta. Vaihdoimme ympyröitä ja samalla suuntaa ja teimme vastalaukkaa toiseenkin suuntaan. Sain nostettua Monnille joka kerta vastalaukan molempiin suuntiin ja vastalaukka pysyi myös yllä oikein hyvin.
Laukkojen jälkeen kävelimme hetken pitkin ohjin, laskimme jalustimet alas kaulalta ja otimme ne jalkaan. Teimme seuraavaksi loppuravit keventäen. Hetken istuin alas harjoitusraviin ja nyt jalustimillakin istuminen oli huomattavasti helpompaa kuin tunnin alussa, joskin jalustimet tuntuivat aivan liian lyhyiltä. Tästä tunnista jäi päällimmäisenä mieleen ilman jalustimia ratsastamisen hyödyt siinä, että oppii istumaan oikein hevosen ympärillä ja se kehittää myös hyvin ratsastajan tasapainoa. Minulle jäi mieleeni myös kulmien ratsastamisen tekniikka ja tärkeys, sekä muistaakseni toista kertaa koskaan tekemäni vastalaukkaharjoitukset, jotka sujuivat hyvin. Aion luultavasti jatkossakin osallistua iltatunneille, sillä tältä kerranta opin niin paljon uusia asioita ja haluankin oppia lisää, kerrata, hioa ja kehittää ratsastustaitoani. Teen mielelläni töitä Monnin kanssa myöhemminkin. Koskaan ei kannata tuomita kaikkia jonkin rodun yksitöitä, minun tapauksessani suomenhevosia, sillä Monnista on tullut yksi suosikeistani ja tykkään siitä hevosesta niin hoitaessa kuin ratsastettaessa todella paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti