Tarhakuvia ja kuulumisia

Hei kaikille! Edellisestä postauksesta on kerennyt vierähtää taas vähän aikaa. Harjussa menee hyvin. Tällä viikolla on ollut kiireistä. Meillä on ollut paljon "läksyjä", brojekteja ja muutamia näyttöjä mennyt ja tulossa. Viime viikonloppuna olin Harjussa töissä viikonlopun, josta saan hieman palkkaa. Tuon viikonlopun aikana Harjussa oli myös kansainvälinen koiranäyttely. Viikonlopun aikana näyttelyssä kävi jopa noin 2 000 koiraa. Näyttelykehiä oli molemmissa maneeseissa ja nurmikentällä. Näyttelyn ajan noin puolet ratsutallin hevosista oli tarhoissa yötä ja ravitallin hevoset laidunsivat aamusta iltaan. Tallia tekemässä oli neljä palkattua opiskelijaa ja yksi tallimestari. Minä ja eräs toisen vuoden opiskelija olimme ravitallissa ja kaksi muuta ratsutallissa. Viikonlopun aikana siivosin lauantaina, sekä sunnuntaina yhdeksän karsinaa ja kuivitin ne. Siivoamiseen meni vain tunti, mikä ihan yllätti minut. Olimme todella nopeita! Kävin perjantain ja lauantain välisenä yönä katsomassa kantavaa tammaa kahdentoista aikaan. Ei varsonut. Sunnuntaina pääsin myös ensimmäistä kertaa jakamaan vesiä tarhoihin traktorilla, tosin itse en ajanut. Viikonloppu sujui mukavasti, eikä koti-ikävää. Tai pahaa väsymystä ole paljoa ollut. Olen ottanut nyt lähiviikkoina paljon kuvia tarhoissa olevista hevosista joten tässä niitä nyt on!

Vinha ja Monni.

Jaike.

Jaike.

Laikku.

Laikku.

Laikku.

Kaapo ja Laikku.

Asko ja Eetu.

Jare.

Jaike.

Pian tulossa myös laidunkuvia! :)

Unelmieni talliympäristö

Millainen on unelmieni talliympäristö? Ajattelin koota ajatuksiani ja samalla jakaa ne teillekin. Unelmieni talliympäristö on ennen kaikkea vihreä. Vihreällä tarkoitan vihreää hyvää nurmikkoa, pensasaitoja ja puita, mainittakoot omenapuu, sekä siisti ja suorarunkoinen koivu. Pidän myös siisteistä ja aika isoista laitumista, joissa hevoset saavat laiduntaa lajinmukaisesti isoissa laumoissa. Haluan myös, että kaikki tallialueen aidat ovat siistejä, väriltään mieluiten valkoisia tai puun värisiä. Joissain tapauksissa myös musta tai punainen väri aidoissa näyttää hyvältä. Vihreällä talliympäristöllä tarkoitan myös hyviä kierrätysmahdollisuuksia ja luontoystävällistä tallitoimintaa. On myös hyvä, että tallin ulkoilme sopii ympäristöönsä ja miellyttää katsojan silmää. Aitamateriaaleina tarhoissa pidän eniten puusta, mahdollisesti yhdistettynä sähkölankaan. Laitumille sopii parhaiten pyöreät puutolpat, puun värisinä ja sähkönauha.

Tallilla täytyy olla myös hyviä maastoja. Kunnon metsämaasto tekee hyvää siihen tottuneille hevosille, mutta pidän myös yksinkertaisemmista teistä. Alla oleva kuva on Espoosta kävelytieltä, jota ei ole tarkoitettu ratsastamiseen. Otin sen kuitenkin tähän havainnollistamaan minkä tyylisestä voisin pitää. Eli hyvin vaalea tai valkoinen hiekka tuo valoa ja hienostunutta ilmettä talliympäristöön. Kuvittelisin, että tämän kuvan kaltaisella tiellä olisi mukava esimerkiksi kilpahevosten kanssa virkistää mieltä ja ratsastaa välillä kentän ja maneesin ulkopuolella, menemättä kuitenkaan "vaaralliseen" maastoon ajatellen kilpahevosen fyysistä hyvinvointia. Tien reunoilla pidän vihreistä nurmikkokaistaleista luomassa ilmettä polulle. Sopivia ravi- ja laukkapätkiä voisi maastossa olla useampia vauhtiakin haluaville. Talvella olisi mukavaa, jos tallilla olisi pelto jossa voisi ratsastaa lumella.

Ulkokentistä voisin sanoa ainakin, että eniten pidän valkoisilla puuaidoilla aidatuista tilavista kentistä. Kentän pohjan pitäisi olla sopiva ratsastamiseen ja juoksuttamiseen. Olisi hyvä, jos kenttä kuivuisi nopeasti sateen jälkeen, eikä siihen jäisi lammikoita tai mutaliejua. Olen hieman tarkastellut kuvia ulkomaisista kilpatalleista. Huomasin, että huoliteltu pensasaita voisi olla kentän yhdellä tai kahdella sivulla todella nätti. Useammalla sivulla se tekisi kentästä liian suljetun. Pidän myös paljon maastakäsittelystä, joten toivoisin tallillaolevan pyöröaitaus. Kuuden tai kahdeksan hevosen katettu kävelytyskone on Suomen oloissa melkeinpä ehdoton lisä kilpatalleille ja kilpahevosten treeniin. Suomen oloissa haluan ratsastaa ja työskennellä tallilla, jossa on hyvä ja tilava maneesi katsomoineen huonoa säätä ja talvea varten.

Hyvä talliympäristö on mielestäni turvallisen kokoinen, joka tarkoittaa sitä, että kaikki missä hevoset liikkuvat, kuten tallin käytävät, oviaukot ja kaikki ulkotilat ovat tilavia. Talliympäristön pitää olla turvallinen niin hevosille, kuin ihmisillekin. En pidä tallin välittömässä läheisyydessä olevista ojista yhtään, enkä siitä että tavarat jätetään hujan hajan tai roskataan. Pihoilla ei saisi olla lojumassa mitään ylimääräistä, kuten talikoita, risuja tai roskia! Hevosilla pitää olla asianmukaiset ulkoilu- ja liikutusalueet, kuten jo aiemmin niistä enemmän mainitsin. Kenttä ja (tilavat) tarhat ovat ehdottomia. Maneesia, kävelykonetta, pyöröaitaussta, maastoja ja laitumia on myös mukava käyttää.

Sitten vielä se kaiken tämän luoja ja ylläpitäjä. Tallin omistajan ja tallin työntekijöiden pitäisi olla mukavia asiakkaita kohtaan, mutta kuitenkin niin ettei esimerkiksi täysihoitopaikkoja tarjoavalla tallilla asiakkaat ala liian vaativiksi/hyppimään silmille niinsanoakseni. Tällaisestakin olen nimittäin kuullut, että asiakkaat eli hevosen omistajat ovat alkaneet pikkuhiljaa vaatia tallityöntekijöiltä enemmän ja enemmän palveluksia, jotka eivät edes ole kuuluneet vuokrasopimukseen. Tallityöntekijöillä on varmasti kädet täynnä muutakin koko päivän ruokkiessaan, tarhatessaan ja siivotessaan karsinoita täysihoitotallilla. Eli molemmin puolista mukavuutta toivon henkilökunnan ja asiakkaiden välillä talliympäristöiltä joissa liikun.

Minkälainen on teidän unelmienne talliympäristö?

Voitte kertoa ratsastuskoulusta, yksityistallista tai vaikka pihatosta. Olisi ilo kuulla teidänkin mieltymyksiänne.

Esittelyssä Harjun opk, osa 3

Esittelyvuorossa on Harjun ratsastus- ja raviurheilualueet. Tämä postaussarja on pitänyt pitkän väliajan, sillä alussa odottelin lumien sulamista ja myöhemmin en vain ole saanut tätä aikaiseksi. Mutta tässä tämä nyt on ja kuviakin on napsittu. Harjussa on hyvät puitteet ratsastamiseen, raviurheiluun ja muunlaiseen hevosten ja ponien liikuttamiseen. Täällä on kaksi maneesia, kaksi kenttää, maastoesterata, ravirata ja paljon niin ratsastukseen kuin ajamiseen soveltuvaa maastoa.

Ensimmäisenä Harjun iso ratsastuskenttä:

En oikein tiedä mitä selostaa tästä, mutta kenttä koostuu vaaleasta hiekasta ja punaisista aidoista. Kentän laidoilla on kastelujärjestelmä. Tämä kenttä todellakin on iso ja tilava, kokemukseni puolesta voin sanoa, että tässä on mukava ratsastaa, Kenttä sijaitsee Martta-maneesin välittömässä läheisyydessä, eikä ratsutalliinkaa ole kovin pitkä matka.

Ison ratsastuskentän vierestä löytyy nurmikenttä, jonka käytöstä en ole aivan varma. Se toimii pallopelikenttänä/muuna urheilukenttänä, mutta youtubesta näin, että siinä on pidetty myös kouluratsastuskilpailuja. Alla olevan kuvan taka-alalla on Martta-maneesi ja sen oikealla puolella iso kenttä.

Martta-maneesi on Harjun uudempi, mutta pienempi maneesi. Martta toimii ratsastus-, esittämis- ja juoksutustuntien pitopaikkana toisen maneesin ja kenttien lisäksi. Hallikisojen aikaan Martassa on verryttely. 

Harjun oppimiskeskuksella on omistuksessaan myös paljon metsää, joissa kulkee hevosten maastoilureittejä. Mihin itse olen päässyt tutustumaan, niin metsässä menee paljon hyviä kärryttelyteitä. Metsäalaa riittää vaikka viikkojen vaelluksillekin, joita osa opiskelijoista myös täällä pääsevät tekemään.

Toinen kenttä on edellistä pienempi ja sijaitsee aika kaukana ratsutallista koivukujan vieressä Mattiloiden(asuntola) takana. Kentällä on valkoiset aidat, kuten kuvasta näkyy. Käyttöä kentällä on, mutta käsitykseni mukaan paljon vähemmän kuin isolla kentällä.

Ravirata Harjussa on täysimittainen. Se sijaitsee ravitallista vähän matkan päässä pihaton takana.

Nestori-halli(maneesi) on vanhempi kuin Martta-maneesi, mutta isompi ja hienompi. Siellä pidetään tunteja ja kilpailuja. Nestorin yhteydessä on myös kahviotilat, väestönsuoja, Wc- ja suihkutilat, sekä yläkerrassa tuomarin ja kuuluttajan aitio.

Maastoesterata on Harjussa hyvin kattava. Täältä löytyy kaikenlaisia esteitä joka lähtöön. Harjussa on mm. Monia erilaisia "normaaleja" esteitä, sekä kissa, ankka, hauta, vesitehtävä(tällä hetkellä pois käytöstä) ja banketti.

Toivottavasti postaus antoi infoa Harjusta kiinnostuneille! :)

Missä esittelemistäni paikoista on teistä mukavin harrastaa hevosten kanssa?

Sykeröiden salaisuus

Hevosen harjan sökeröinti on monelle hevosharrastajalle vähintään jossain kohtaa harrastuksen aikana melko välttämätön toimenpide. Silloin kun hevoselle tulee tehdä sykeröt huollitellun ulkoasun takaamiseksi, on tämä taito oltava jo hallussa. Voin sanoa, että homma vaatii harjoitusta. Jotkut tarvitsevat sitä enemmän ja toisilla taas sorminäppäryys ja kampausten teko sujuu hyvin luonnostaan. Kunkin omasta mielestään parhaimman tekniikan oivaltaminen ja harjoittelu lihasmuistin aikaansaamiseksi on todella hyödyllistä, sillä ilman rutiinia ja hommaan tottunutta hevosta sykeröiden tekeminen on todella aikaa vievää hommaa. Postauksen kuvien mukaisiin sykeröihin minulta kului aikaa melkein puolitoista tuntia. Ahkeran harjoittelun jälkeen jälki alkaa näyttää paremmalta ja tekoaikakin lyhenee. Sykeröiden tekoon on varmasti monia ohjeita ja tekniikoita. Jotkut solmivat letit rullalle langalla ja neulalla, toiset käyttävät letityskuminauhoja. Letityskuminauhoja on saatavilla hevostarvikeliikkeistä lähes kaiken värisinä. Normaaleimpia ovat musta, valkoinen ja ruskea, mutta esimerkiksi olen nähnyt myös vaaleanpunaisia ja sinisiä. Joissain kuminauhoissa on myös hienoja koristeita, kuten rusetteja.

Harjun oppimiskeskuksen opettama sykeröinti:

1. Ensimmäisenä hevosen harja selvitetään takuttomaksi, sekä nypitään tasaiseksi ja sopivan pituiseksi tarvittaessa.

2. Seuraavaksi hevosen harja jaetaan harjan juuresta katsottuna saman levyisiin osiin aloittaen korvien välistä ja edete säkään. Osien leveys on siis tärkeämpää kuin sykeröiden yhdenmukainen paksuus. Jaetut osat pidetään toisista erillään letityskuminauhoilla.

3. Sitten aloitetaan letittäminen. Letittäminen aloitetaan korvien takaa ja edetään kohti säkää. Otetaan yksi tupsu kerrallaan käsittelyyn. Siitä irroitetaan kuminauha ja harjan osa letitetään ihan tavalliselle letille. Harjaa voi kastella vähän märillä sormilla jouhien hallitsemisen helpottamiseksi. Letin päähän laitetaan letityskuminauha. Sama tehdään koko harjaan yllä olevan kuvan mukaisesti. Tarkoitus olisi letittää niin pitkälle harjan päähän kuin mahdollista, ettei jäisi pitkiä tupsuja kuminauhan alapuolelle. Ne hankaloittavat nimittäin siistiin lopputulokseen pääsemistä. 

4. Lettien teon jälkeen alkaa viimeinen vaihe. Letit kääritään "rullalle", kaksin tai nelin kerroin. Kääntäminen tehdään niin, että letin tupsu käännetään muun letin alle, jos letti on pitkä voi tästä vielä kääntää toisen tai useamman kerran. Sykerön päälle laitetaan letityskuminauha tai sykerö ommellaan kiinni.

Lopputuloksen pitäisi olla kutakuinkin tämän näköinen, toki mitä hienompi sen parempi. Omassa tekeleessäni on huomattavissa epätasaisuutta ja törröttäviä jouhia siellä täällä, eli kehitettävää vielä on. Aikaa minulla meni se 1,5 tuntia näiden tekemiseen ja kuvien ottamiseen. Siitä vain jokainen harjoittelemaan. Sykeröiden teon osaaminen on hyödyllinen taito kilpailuja ja näyttelyitä ajatellen!

Postauksen tähtenä oli Harjun oppimiskeskuksen opetusponi Laikku!

Kysymyksiä kehiin

Minulta on toivottu jo muutamia kertoja kysymyspostausta. Viimeisimmästä onkin vähän aikaa jo. Laittakaa siis tulemaan tämän postauksen kommenttikenttään kysymyksiä asiosta josta haluatte tietää. Voitte kysyä esimerkiksi minusta, mielipiteistäni asioihin, harrastuksistani, hoitohevosistani, hevosista ja ratsastuksesta ylipäätään, Harjusta, koirastani ja vaikka mistä. Muistakaa kuitenkin asiallisuus ja yksityisyyteni. Vastaan kysymykseen vain, jos haluan.

Tekemisenpuute ajaa asuntolalla välillä mitä erikoisempiin ideoihin. Tässä menossa varjoteatteriesitys olohuoneen ikkunan ulkopuolella. Päätähtenä minä, ei suinkaan kukaan hiippari juoksemassa lasin läpi! ;)

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takulla yllätyt.. ;)

Ja eikun kysymyksiä tulemaan!

Opiskelua ja opiskelun erikoisuuksia

Opiskelu 200 kilometrin päässä kotoa tietää lähes joka viikkoista matkustamista ja minun tapauksessani vieläpä julkisilla kulkuneuvoilla. Siihen kyllä tottuu aikanaan. Aluksi se oli kivaa, kun näki uusia maisemia matkan varrella, välillä tuntuu ettei yhtään jaksaisi matkustaa, mutta loppujen lopuksi se on ihan okei. Nyt lumien sulattua näkee vihreitä maisemia valoisan aikaan, taas voin nauttia siitä maaseudun kauneudesta josta niin haaveilen. Matka Harjusta kotiin tai päinvastoin kestää aikatauluista riippuen noin neljä tuntia suuntaansa. Välillä se tuntuu paljolta, mutta kyllä sen kestää ja loppujen lopuksi se ei ole edes niin kovin pitkä. Kotiin on aina mukava mennä viikonlopuksi ja sitten palata Harjuun hevosten pariin seuraavaksi viikoksi. Tämä on kutsumusammatti, tavoitellessani unelmiani tulee niistä vähän ikävemmistäkin asioista mukavia, sillä tiedän että ne ovat välttämättömiä saavuttaakseni haluamani.

Terveisiä täältä teoriaopintojen keskeltä. Kuten yllä ja alla olevista kuvista näkyy, pääsin ratsastussimulaattoriin tällä viikolla! Jee! Meille annettiin viime viikolla mahdollisuus valita haluammeko mennä kokeilemaan ratsastussimulaattoria tällä viikolla. Minä totta kai halusin, sillä se oli ilmaista ja olen aina messuilla haaveillut pääseväni kokeilemaan Simoa. Simulaattoriaika kesti 30 minuuttia. Paikalla oli oikein mukavat nainen ja mies ohjaamassa minua istumaan paremmin satulassa. Sain hyviä neuvoja ja oivalsin uusia asioita istunnastani. Simulaattori oli itse asiassa koneeksi todella hevosmainen, toki ilman niskurointia. Apujen käyttö tuotti minulle vaikeuksia, sillä pohjeanturit olivat aika jäykät ja ohjasapuja en oikein osannut käyttää simulaattorilla. Yksi tehtävä oli sellainen, että ratsastin laukkaa ja tarkoitus oli siirtyä lisättyyn raviin ja sen jälkeen harjoitusraviin. Pienet pidätteeni eivät saaneet mitään aikaan, sitten kun vedin kovempaa koko laite siirtyi käyntiin. Repesin nauruun laitteen selässä! :D Sain yrittää uudestaan, nostin laukan ja pidätin. Taas ei tapahtunut mitään. Otin kovempaa ja laite otti sen pysähdyksenä. Ja minä vain nauroin kyydissä! En selvästikkään osaa pidättää tekohevosta oikein! Se oli niin huvittavaa, mutta toisaalta mietin itkeäkkö vai nauraa, nauroin kuitenkin! Ratsastin simulaattorilla käyntiä, harjoitusravia, lisättyä ravia ja molempia laukkoja. Näiden lisäksi tein laukanvaihtoja. Lopuksi oli kahden minuutin istuntatesti. Siinä simulaattorihevonen meni käyntiä, ravia ja molempia laukkoja. Istuntatesti meni todella hyvin. Sain siitä tulosteen, josta on kuva yllä. Siinä näkyy, että istu hyvin keskellä jokaisessa askellajissa, mutta vasemmassa ohjassa oli enemmän painetta, jota sitten yritin korjata ja se näkyy nykimisenä. Simulaattori oli todella mukava kokemus. Haluaisin päästä joskus uudestaankin harjoittelemaan sillä!

Opiskelun ohella olen alkanut tehdä kävely- ja juoksulenkkejä. Auringon paistaessa ja lämmittäessä on mukava kävellä luonnon keskellä kuunnellen vain lintujen ääniä(ja usein myös musiikkia). Se rauhoittaa ja samalla saan muutakin liikuntaa kuin tallinteko tai ratsastus. Täällä Ravijoella on paljon hyviä teitä, asfaltoituja ja hiekkateitä, joita pitkin lenkkeillä. Yritän muistaa myös joka päivä venytellä ja tehdä jotain lihaskuntoa kehittäviä liikkeitä. Pyrin saamaan hyvän kunnon ja notkeuden, jotta ratsastaessa pystyn istumaan paremmin ja vaikuttamaan hevoseen oikein.

Minulla on ollut nyt paljon teoriatunteja. Tällä viikolla aamulla oli neljänä päivänä teoriaa luokassa ja ensi viikon lukujärjestyksessä näyttäisi teoriaa olevan joka aamu. Opiskelen mm. Astuttamista, varsomista ja varsan ja emän hoitoa, sekä laitumen perustamista ja hoitotoimenpiteitä teoriassa. Meille on tullut tällä viikolla jopa läksyjä ja vähän enemmänkin. Onneksi joissain tehtävissä palautuspäivä on vasta kuun lopussa. Koulussa en tykännyt lukemisesta enkä niinkään läksyistä, mutta täällä hevosteoriaa on oikein kiinnostavaa lukea ja tehdä kaikkia projekteja, sillä minä oikeasti haluan tähän ammattiin! 

Minullahan on edessä tämän kevään/kesän aikana traktorikortin hankkiminen. Ostin viime viikolla traktorikortin teoriakoetta varten harjoitteluvihkon, jota minun pitäisi pikkuhiljaa alkaa lukea. Traktorikysymyksiä olen jo jonkin verran katsonut. Ne vaikuttavat aika helpoilta. Harjoittelemme Harjussa oppitunneilla aina välillä traktorilla ajoa. Tänä keväänä olen päässyt kerran harjoittelemaan. Se sujui oikein hyvin. Tein siitä myös maininnan aikaisempaan postaukseen. Kesällä meille tulee tilanhoidon yhteydessä paljon traktorilla ajoa ja kesäjakson loputtua on vielä ajokoe. Traktorikortin saa kuitenkin vain suorittamalla teoriakokeen.

Luokkatakkimme saapuivat tällä viikolla! Näitä onkin jo odotettu. Harmikseni ostin yhden koon liian ison takin, mutta kyllä sitä voin käyttää, kun tarve tulee. Takissa on Harjun logo ja teksti "Harjun oppimiskeskus" selässä ja edessä on etunimeni ja luokkani.

Suoritin tällä viikolla todisteen ensiaputaidoistani, eli ensiapu 1 -kurssin ja sain siitä todisteeksi EA1-kortin. Minun lukujärjestykseeni kuului viime viikolla ja tällä viikolla neljä kolmen tunnin mittaista iltatuntia, joilla suoritin tämän kurssin. Kortti on voimassa kolme vuotta, jonka jälkeen on käytävä kertauskurssi. Kuuden vuoden jälkeen kortti on uusittava käymällä koko kurssi uudestaan.

Voisitteko kuvitella itsenne opiskelemaan Harjun oppimiskeskukseen tai johonkin hevostalouden perustutkintoa opettavaan oppilaitokseen? Mikä on unelma-ammattinne?

Lisää tunnelmia Tuusulan Derbystä (La 7.5.)

Heippa kaikille! Suunnitelmani mukaan oli tarkoitus mennä seuraamaan GP-kilpailua sunnuntaina Ratsastuskeskus Ainoon, mutta päätinkin mennä sinne vain lauantaina välttääkseni sunnuntain kiireen palata Harjuun opiskelun pariin. Lauantaina seurasin ainakin luokkakorkeuksia 130cm-140cm. Sain jälleen paljon hyviä kuvia, sillä sää oli edelleen mitä mainioin. Seurailin lauantainakin verryttelyä kiinnostuneena oppimaan. Kävin myös kiertelemässä rekkaparkissa katsomassa hienoja hevostenkuljetusautoja ja expoalueella hevostarvikkeita ja ratsastajan vaatteita, mutta en ostanut mitään. Yksi kiva takki siellä olisi ollut, mutta se jäi sinne. Päivä meni aina nopeasti ja palasin kotiin kahden aikaan valmistelemasn äitienpäivää. Laitan alle suurimman osan ottamistani kuvista. Mitä pidätte?