Harja Hulmuten Harjuun!

Viestin alku antoi ymmärtää, että rehtori on hyväksynyt hakemukseni. Päätin avata saapuneen sähköpostiviestin. Aloin lukea sitä kiihkeästi ja mikä huippu-uutinen minua odottikaan! Viestissä luki näin: "Hei Doris! Rehtori on tehnyt myönteisen päätöksen hakemukseesi päästä opiskelijaksi Harjuun." Tämän luetuani hymyni levisi varmaan korviin asti! Olin niin onnellinen, helpottunut ja innoissani, että aloin melkein huutaa ja tanssia bussista pois kävellessäni. Realistisesti kasvoni loistivat onnesta ja hymy oli varmasti leveä! Kipitin kotiin pikavauhtia ja kerroin äidilleni innoissaini, melkein huutaen ilosta: MUT ON HYVÄKSYTTY HARJUUN!!! PÄÄSEN OPISKELEMAAN HEVOSTALOUTTA! JES!

Tarinallisen kerronnan jälkeen yritän selventää vielä tätä kuviota teille lukijoille toisella tapaa tiivistettynä. Eli minä vaihdan oppilaitosta Omnian ammattiopistosta Harjun Oppimiskeskukseen Virolahdelle. Vaihdan, koska en pidäkään audiovisuaalisesta viestinnästä. Hevosala on minulle se yksi ainoa ja oikea vaihtoehto. Aloitan mitä todennäköisimmin ensi viikolla Harjussa. Tämä on isoin muutos elämässäni mitä minulle on koskaan tapahtunut, sillä joudun muuttamaan pois kotoa, pois tutusta ympäristöstä ja tuttujen ihmisten luota. Muutan Harjussa olevaan soluasuntoon, eli huomeistoon jossa on useampi kahden hengen huone ja yhteiset keittiö-, peseytymis- ja oleskelutilat kaikille huoneiden asukkaille. Jännittää ihan hirveän paljon, mutta uskon että nyt on oikea aika. Ja kyllä minä tulen pärjäämään, näin ainakin uskon, sillä olen aina ollut hyvin itsenäinen ihminen.

Harjun Oppimiskeskuksessa aloitan hevostalouden perustutkinon hevostenhoitaja -linjan. Minusta pitäisi siis valmistua hevostenhoitaja noin kolmen vuoden päästä. Tässä vaiheessa toivon pääseväni töihin Suomen parhaimmille talleille. Ulkomaillekin olisi mukava lähteä hevostenhoitajaksi vaikka jollekin kilparatsastajalle, mutta ennen sitä minun tulisi saada englanninkielentaitoni parempaan kuntoon. Noh, onneksi tässä on kolme vuotta aikaa opiskella hevosista, pohtia ja kehittää englanninkieltä.

Blogin sisältökin tulee hieman muuttumaan. Tulen varmasti kertomaan siitä miten sopeudun Harjuun, millaista siellä on ja millaista siellä opiskelu ja asuminen on. Postaukset Punametsän tallilta jäävät nyt luonnollisesti vähemmälle, sillä käyn siellä enää tämän vuoden loppuun. Puniksesta tulee pian kuviota selventävä postaus. Nyt moni asia muuttuu, saan enemmän vastuuta, minun pitää alkaa huolehtia vielä enemmän itsestäni ja omista asioistani. Kaikki postaustoiveet ovat erittäin tervetulleita! Kerron mielelläni näistä teiniajan mutkista ja matkoista kohti ammattia ja aikuisuutta. Kysykää rohkeasti melkeinpä ihan mitä vain kommenteissa ja yv:llä sosiaalisissa medioissa.

Mitäs nyt sitten tehdään?

Jatkoa edelliseen postaukseen... 

Aloitin toimenpiteet opiskelualan vaihtamiseksi viimeviikolla. Olin päättänyt, että haluan sittenkin opiskella hevostenhoitajaksi. Mietin sitä jo yhteishaussa kovasti, mutta jostain ihmeen syystä päätin toisin.. Tämän viikon alussa laitoin viestiä Ypäjän Hevosopiston ja Harjun Oppimiskeskuksen opinto-ohjaajille. Ypäjältä ei jostain syystä vastattu ollenkaan, mutta Harjusta vastattiin melko pikaisestikin. Kerroin itsestäni, hevostaustastani ja tilanteestani. Täytin Harjun Oppimiskeskuksen nettisivuilla olevan hakemuslomakkeen ja lähetin sen Harjun Opolle. Opo laittoi sen sitten menemään rehtorille, jotta hän voi päättää hyväksyykö vai hylkääkö sen. Odotin vastausta noin päivän tai kaksi. Aika tuntui pysähtyneen. 

Torstaina olin tulossa tallilta kotiin. Kello oli noin neljä iltapäivällä. Bussissa sitten katsoin sähköpostiani. Siellä oli viesti! Mitään en ole pitkään aikaan jännittänyt nii kuin nyt jännitin tämän viestin sisältöä. Näin ennen viestin avaamista, että se alkoi näin: "Hei Doris! Rehtori on tehnyt myönteis..."

Jatkuu...

Hei, ei tää ollutkaan mun ala!

Viime viikolla mua alko tympii opiskelu ihan hirveesti. Koulu oli kiva ja luokkakaverit myös. Opettajatkin oli mukavia tai vähintään siedettäviä. Silti jokin alkoi tuntua huonolta. Minua ei yht'äkkiä kiinnostanut oppituntien tehtävät yhtään. Kaikki tunnit meni netissä surffailuun. En yksinkertaisesti halunnut tehdä tehtäviä, ei kiinnostanut, ei huvittanut. Vielä opiskelun alussa, pari kuukautta sitten, olin lähes varma, että tämä audiovisuaalinen viestintä on minua kiinnostava ala ja haluan työskennellä näissä tehtävissä aikuisena. Vaan enpä pidä alasta enää.

Siinä sitten aloin miettiä, että mitä minä nyt oikeen teen. Selasin nettiä useamman tunnin. Lopulta päätös oli aika helppo. On pakko vaihtaa alaa! No mikä minua sitten kiinnostaa? Olen viimeisen vuoden miettinyt tätä asiaa pääni puhki. En tunnu vieläkään olevani oikein 100% varma. Yksi on kuitenkin varmaa: monikaan ammatti minua ei kiinnosta. En halua olla sairaanhoitaja, lakimies, eläinlääkäri, opettaja, toimistotyöntekijä, taksikuski, konduktööri, näyttelijä, enkä moni muukaan. Paljon on ammatteja mitä EN HALUA OLLA. Mitä jää jäljelle, kun niin monta ammattia on suljettu pois? 

Jatkuu...

Ratsastuspäivitys: Jalustinhihna meni rikki.. (23.10. & 27.10.)

Hei! Nyt pikaista päivitystä ratsasteluun. En ole juurikaan ehtynyt miettiä blogiasioita, sillä on paljon muuta mietittävää. Saatan kirjoittaa tänne niistä sitten kun asioihin tulee selvyyttä. Nyt kuitenkin ratsastustunteihin.

23.10.2015 Perjantai

Ratsastin Roosalla 18:00-19:00 itsenäisen tunnin kentän yksäripuolella. Alussa ei mennyt kovinkaan hyvin. Loppupuolella Roosa alkoi työskennellä tosi kivasti ja ravissa tuli ihan sairaan upeita väistöjä! Laukattiin pääty-ympyrällä. Meni ihan ok. Lopputunnista vaihdoin kaverin kanssa poneja. Ratsastin Hempalla ilman satulaa pari minuuttia. Menin kaikissa askellajeissa ja erityisesti Hempan laukka oli ihana ja helppo istua. Lopuksi ratsastin vielä Roosalla loppuravit.

Heti perään kello 19:00-20:00 ratsastin Roosalla ratsastuskoulun opetutunnilla. Roosa työskenteli todella kivasti. Varsinkin ravissa saatiin ihanasti taivuteltua ympyröillä. Myötäys eteen alas oli myös ajoittain onnistunut. Sain Roosan kuuntelemaan sisäpohjetta ja ulko-ohjaa oikeassa harmoniassa. Olin todella tyytyväinen päivän ratsastukseen.

Tunnin aikana kuitenkin Roosan toisen jalustinhihnan ompeleet ratkesivat ja jalustin alkoi valua alaspäin kun ravattiin kolmikaarista. Ei siinä onneksi mitään sattunut. Huomasin asian heti, pysähdyin ja sanoin opettajalle. Hetken tein kolmikaarista ravissa ilman jalustimia, koska Roosalle haettiin toinen jalustinhihna. Sitten sain taas molemmat jalustimet jalkaan ja pääsin jatkamaan ratsastusta normaalisti. 

Tässä olin menossa antamaan vettä Robinille. Robinin alahuuli roikkui ihan velttona hauskasti.

27.10.2015 Tiistai

Eilen oli vakituinen tuntini. Saatiin valita hevoset, joten valitsin tietty Roosan. Tämä tunti ei mennytkään niin hyvin kuin toivoin. Roosa oli vähän tahmea pohkeelle. Se ei siis kuunnellut taivuttavaa pohjetta niin kuin halusin. Tunnilla ei laukattu ollenkaan. Me harjoiteltiin käynnissä sekä ravissa asetusta ja taivutusta. Käynnissä meni ihan hyvin, mutta raviympyrä ei sujunut yhtä hyvin, koska en osannut ratsastaa Roosaa kuuliaiseksi. Tehtiin lisättyä ravia pitkille sivuille. Nopeasti Roosa kyllä osaa mennä kun pyytää (ja välillä ilmankin). Loppuraveissa Roosa oli ihan mukava. Tunnin päätyttyä vein Roosan talliin ja jäin auttamaan iltatallin teossa.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa lähipäiviltä, olkaa hyvä!

HIHS 2015 Amateur tour & Finland finals

Terveiset Helsinki Internatiomal Porsche Horse Show:n ensimmäiseltä päivältä torstailta, jolloin esteitä hyppäsi nuoret ratsastajat, ponit ja nuoret hevoset. Olin aamulla yleisöstä ihan ensimmäinen jäähallin sisällä. Suuntasin heti Horzen kojulle katselemaan tavaroita. Olinkohan viittä minuuttiakaan ollut sisällä, kun jo tein ensimmäiset ostokseni! :D Syy tähän oli se, että ihastuin aivan täysin pariin eri tuotteeseen. Kerron näin salamyhkäisesti, sillä nämä muutamat, itse asiassa kolme ostosta, ovat teille lukijoille yllätys. Ne kyllä selviävät sitten aikanaan. Horzen kojulta jatkoin matkaani. Kiersin koko jäähallin ympäri, osallistuin pariin kilpailuun/arvontaan ja hypistelin lisää tavaroita.

Sitten menin katsomoon etsimään oman paikkani. Välillä kyllä kävin istumassa eri paikoissa ottamassa kuvia ja videoita. Seurasin Amateur toiria, Junior touris, U25 kisaa ja nuorten 5-vuotiaiden, 6-vuotiaiden ja 7-vuotiaiden kilpailuja. Nuorten hevosten luokkien päätteeksi Nina Fagerström koeratsasti jokaisen kolmen ikäluokan voittajahevosen. Illalla en jäänyt katsomaan kouluratsastuksen iltaa, sillä minulla ei ollut siihen oikeuttavaa lippua.

Kävin myös Horse Expossa heti kolmelta, kun se avautui yleisölle. Oli mukava päästä tutkimaan kojuja ilman mahdotonta ruuhkaa. Horse expossa oli vaikka mitä mistä pidin, mutta lähinnä hevoselle, mitähän minulla ei vielä ole.

Keräsin tähän kuvakollaasiin kuvat lähes kaikista varusteista, joista kiinnostuin. Aika turkoosia ja sinistä kaikki.

Ostosten esittely:

Ostin Horzen kojulta nämä siniset talviratsastussukat. Kerran niitä jo kokeilin eilen, kun ratsastin Roosalla kaksi tuntia. Hyvältä tuntuivat jalassa. Hintaa näillä oli 4,95€.

Tämä riimu ja naru tarttui myös matkaan Horzen kojulta. Valitsin sinisen, koska se näytti hienoimmalta. Hinta oli vain 7,00€ riimu ja naru yhdessä.

Viimeisenä upea otsapanta, jonka löysin expoalueelta. Otsapannan hinta oli 19,95€. Kaupan nimeä en nyt valitettavasti pistänyt mieleeni, mutta tähän ostoksen tekoon liittyi hassu kuvio.

Myyjä puhui kai ranskaa, saksaa TAI VIROA(?!?, en siinä tilanteessa niin tarkkaan pistänyt merkille, ei ollut englanti kuitenkaan) ja lopulta hän puhui huonosti englantia, kun yritin sönköttää jotain omalla huonolla englannillani hänelle. Kävi siis niin, että sain viisi senttiä rahaa takaisin, mutta hän antoi minulle kaksi kaksisenttistä ja yhden yksisenttisen. No niitähän ei Suomessa enään käytetä, joten kysyin onko heillä viisisenttistä kolikkoa. No ei ollut. Sitten jouduin vaihtamaan niin, että sain kymmensenttisen ja annoin heille viisisenttisen kolikon. Kyllä myyjä lopulta ymmärsi, ettei Suomessa käytetä yhden ja kahden sentin kolikoita. Olihan se aika yllättävä tilanne. Ensinnäkään en jotenkin osannut odottaa, että kaikki myyjät eivät osaa suomea horse show:ssa. Jouduin vielä toisellakin kojulla käyttämään englantia. No ihan kivaahan se oli.

Kävitkö sinä tänä vuonna Horse Show:ssa?

Onnistumisia Roosalla ja uutisia

Uskomatonta, miten ihanan hoitoponin olen saanut itselleni. Roosa on kuin unelmieni hevonen. Sitä on erittäin kiva ja helppo hoitaa. Se on uteliaasti tutkimassa kaikkea turvallaan, mutta ei pure ihmistä. Taluttaessa poni käyttäytyy hyvin ja tänään se seisoi puomissa lähes liikkumatta. Tarhaan vienti on helppoa ja poni tulee portille, kun haen sen pois tarhasta. Ratsastaessa Roosa on omalla moottorilla toimiva ja reipas, mutta jarrut löytyy hyvin. Poni hyppää myös hyvällä tekniikalla. Vähän Roosa on säikky, mutta nyt se kyttää jo paljon vähemmän kuin alussa. Roosan askellajit ovat hienot ja näyttävät silmääni. Roosa on kaikin puolin sellainen poni, josta tykkään. Anteeksi tämä hirveä höpötys Roosasta, mutta se vaan on niin kiva! :)

Seuraavaksi kerron vähän tämän päivän ratsastustunnistani, jonka menin Roosalla. (kenelläkäs muullakaan) Roosa oli ihan super! Tänään sain tunnilla ratsastettua Roosaa välillä hyvin pyöreäksikin ravissa ympyröillä, kun sain sisäpohkeen läpi. Harjoiteltiin sulkutaivutusta muistuttavaa liikettä. Sen ei kai ollut tarkoitus olla ihan sitä. Tehtävä oli aluksi hankala Roosalle ja minulle. Roosa tarjosi laukkaakin yhdessä vaiheessa taivutuksen sijaan. Sitten saatiin muutamia ihan hyviäkin pätkiä. Laukka nousi muutaman kerran hyvin ja muutaman kerran kiitoravin tai jonkin muun sähellyksen jälkeen. Nyt oikeakin laukka sujui hyvin, eikä Roosa puskenut niin paljoa sisäpohjetta vastaan kuin ennen. Laukan nopeuskin on saatu jo usein oikeaan suuntaan, vaikka välillä meno on vielä liian lujaa. Roosa kulkee parhaiten, kun tuntuma suuhun on hyvin pehmeä, mutta Roosaa pitää kuitenkin ratsastaa. Istumaan ei saa unohtua, sillä silloin poni mutkittelee ja keksii omia pikku-ukkoja sun muita tunnin aikana.

Perjantaina ratsastan taas Roosalla, ihanaa! Ratsastan itsenäisen tunnin kuudelta ja perään menen Roosalla ratsastuskoulun tunnille. Toivottavasti meillä on silloin yhtä hyvä päivä kuin tänään oli. Lisäksi hoidan Roosaa nykyään viitenä päivänä viikossa(ma, ti, ke, pe ja la). En tiedä olenko hullu, mutta oon vaan niin tykästynyt tähän poniin ja rakastan olla tallilla. Puniksessa kaikki ihmiset on niin kivoja toisilleen ja hevoset on kaikki omia ihania persooniaan. Nyt pitää mennä nukkumaan, jotta minulla on huomenna energiaa kouluun ja tallille. HIHS:sta tulee varmasti postausta loppuviikosta ja perjantain ratsastelusta myös.

Valokarnevaali ja ilotulitus videolla!

En voi muuta kuin ihastella miten upea ilotulitus oli Linnanmäelle järjestetty. Ilotulitteiden pauke ja ominaisuudet oli sovitettu musiikkiin täydellisesti ja sai showsta vieläkin upeamman. Lintsillä tunnelma oli lämmin. Porukkaa oli silmin kantamattomiin ja ruuhkaa joka paikassa, siis aivan kaikki paikat olivat täynnä ihmisiä, kuten muutamasta kuvasta alempaa näettekin. Valaistus oli myös upea. Erityisesti pidin maailmanpyörän ja alla olevan puun valaistuksesta. Mietin usein, että miten ja mikä vaiva on saada puuhun tuollaiset valot. Ei voi muuta kuin ihastella. Näin on hyvä jättää huvipuisto talvitauolle. Tämä ilta oli myös hyvä päätös minun syyslomalleni.

Talliviikko 42

Maanantai

Maanantaina menin tallille tarkoituksena auttaa, jos apua tarvitaan ja useinhan apu on tallilla tervetullutta. Lisäksi hoidin myös Roosan, sillä sen hoitaja pyysi minua hoitamaan sen. Sitten auttelin muita ja juttelin kavereiden kanssa. Lähdin noin seitsemältä illalla kotiin.

Tiistai

Tiistaina lähdin tallille 14:45 bussilla. Tallilla aluksi autoin hevosten juotossa ja sen jälkeen tarhaan viennissä. Hoidin Roosan karsinassa, mutta kävin putsaamassa kaviot ulkona. Illalla minulla oli ratsastustunti. Ratsastin suomenhevosruuna Eetulla. Se ratsastus ei mennyt kovin hyvin. Heppa vei minua ympäri kenttää, koska en osannut ratsastaa sitä. Mutta tuli meille muutamia hyviäkin pätkiä. Esimerkiksi laukat nousivat mukavasti. Tunnin jälkeen vein Eetun karsinaan ja laitoin sille loimen yöksi. Lähdin tallilta ilta yhdeksän jälkeen.

Jeppe loikoilee.

Keskiviikko

Päivä alkoi hevosten ulosviennillä. Seuraavaksi autoin kaveria pesemään Mallan harjan ja hännän. Pestyämme sen, menin hakemaan Roosan ulos puomiin, jossa harjasin sen, sillä sen hoitaja ei päässyt tänään tulemaan. Harjasin myös Helakan ja Villen. Sitten laitoin Roosan kuntoon tunnille ja menin taluttamaan sitä kentälle. Kentällä suuhuni joitui jokin pieni ötökkä ja vahingossa nielaisin sen, hyi! Illalla autoin iltatallin tekijöitä hakemaan hevoset sisälle, juottamaan ja ruokkimaan ne. Lähdin tallilta vasta yhdeksän aikaan illalla.

Torstai

Torstaina päivä alkoi niin, että vein lähes kaikki tarhailevat hevoset tarhoihin. Ensimmäiselle tunnille harjasin Mallan ja Villen, sekä laitoin molemmille pintelit etujalkoihin. Mallalle laitoin myös suitset päähän. Toiselle tunnille hoidin hoitoponini Roosan ulkona. Ennen kuutta laitoin Kapun kuntoon ja menin taluttelemaan sitä ainakin kymmeneksi minuutiksi kentälle, sillä sen ratsastaja oli myöhässä. Seitsemän aikaan hain tarhoista hevosia sisälle yhdessä parin muun kanssa ja laitoin niille loimet. Torstaina saavuin kotiin jo vähän ennen kahdeksaa.

Perjantai

Perjantaina hoidin Hempan, Oskun ja Mallan. Roosaa ei minun tarvinnut hoitaa, sillä se ratsastettiin jo aikaisemmin ja hoidettiin siinä samalla. Hempan hoidin ulkona, Oskun etukäytävällä ja Mallan karsimassa. Kaikki meni hyvin. Sitten vein Roosan tarhaan ja matkalla napsin siitä muutamia kuvia. Ensimmäinen tunti oli alkeiskurssi. Lähdin heidän mukaan maastoon kävelemään avuksi. Perjantaina autoin myös tallityöntekijöitä juottamaan hevoset kahdesti ja vein niitä taas ulos ja hain sisään. Hommiin kuului myös kolmen hevosen loimitus. Tai siis vapaaehtoisestihan minä kaiken tämän teen. Siksi teen, koska hevosten parissa puuhailu on parasta mitä tiedän.

Kapu makoilee.

Lauantai

Perjantaina olin unohtanut puhelimen laturin tallille, joten pärjäilin koko aamun virrattomalla puhelimella. Saavuin tallille kahden aikaan. Autoin juotossa ja vein heppoja ulos. Sitten harjasin Roosan karsinassa. Tässä välissä odottelua oli aika paljon, jonka kulutin syömällä eväitä ja juttelemalla kavereille.

Viimein koitti hetki, jota olin jo odottanutkin. Pääsin laittamaan Roosaa kuntoon ja lähtemään sen kanssa kentälle ratsastamaan itsenäisesti. Aluksi kävelin pitkät alkukäynnit. Sitten otin ohjat käteen ja tein käyntivoltteja kaikille sivuille. Seuraavaksi rupesin ravailemaan ja tein ravissa pääty ympyröitä välillä vaihtaen ympyrää ja samalla suuntaa. Ympyröillä halusin molempiin suuntiin sisäpohkeen läpi. Aika hyvin onnistuinkin. Sitten siirryin käyntiin ja aloin tehdä pohkeenväistöjä uran sisäpuolelta takaisin uralle. Tein saman tehtävän molempiin suuntiin. Meille tuli aika paljon kiemurtelua, mutta tuli niitä hyviäkin pätkiä. Pohkeenväistön jälkeen aloitin laukkatyöskentelyn. Ensin otin hieman ravia pääty-ympyrällä ja sitten käynnistä laukannostoja. Laukkasin aina useamman kierroksen kerrallaan. Ympyrällä oli kohta jossa Roosa meinasi rikkoa raviin ja rikkoikin pari kertaa, mutta pienellä kannustuksella jatkettiin laukassa useampi kierros. Laukannostoja tehtiin useampi molempiin suuntiin ja ne sujuivat lähes tulkoon rauhallisesti, muutamaa kiihdytystä ja kiitoravia lukuunottamatta. Laukkojen jälkeen ravasin hieman ja sitten pidettiin välikäynnit pitkin ohjin. Kävelyn jälkeen otin muutaman kerran laukannoston oikeassa kierroksessa, joka on vaikeampi suunta Roosalle. Onnistuneen laukan jälkeen aloitin loppuravit. Ravattiin uralla tehden muutama voltti ja pääty-ympyrä molempiin suuntiin. Lopuksi käveltiin pitkät loppukäynnit.

Tänään meni Roosan kanssa hyvin. Oon ylpee mun pikku hoitoponista. Se on oppinu niin nopeesti tultuaan punikseen. Oli kiva ratsastaa itsenäisesti, niin sain harjoitella oman tarpeen ja tahdon mukaan eri asioita. Roosa on kyllä ihan huippuponi, joka yrittää parhaansa. Se ei enään kyttäile ja säiky niin paljon kuin tullessa tallille. Ja Roosa on muutenkin oppinut hyvin tallin tavoille.

Yhteenveto

Koko viikko on ollut hyvin hevostäyteinen. Tällä viikolla oli siis syyslomani. Minnekkään lomailemaan en lähtenyt, joten vietin jokaisen illan tallilla. Sain usein auttaa juottamisessa, hevosten ulos ja sisään viennissä, loimituksessa ja ruokinnassa. Harjasin myös monena päivänä useita hevosia. Autoin muita ratsastajia ja tallityöntekijöitä. Kävin alkeiskurssilaisten kanssa maastossa, pesin yhden hevosen harjan ja vietin aikaa juttelemalla mukavien tallikavereiden kanssa.

Monet saattavat miettiä, että väsyttikö minua missään vaiheessa. Voin sanoa, että tallilla ei väsyttänyt. Olin aina valmiina puuhaan jos toiseen, mutta kotiin tullessa oli kyllä väsynyt olo ja olenkin mennyt lähes joka päivä ennen yhtätoista nukkumaan. Tekisinkö näin ahkeran talliviikon uudestaan? No taastusti tekisin! Tallilla olemiseen ja hevosten kanssa puuhailuun ei vaan kyllästy. Toki on hyvä muistaa riittävät yöunet, ettei väsy fyysisesti. 

Ihana viikko takana ja uusia edessä. Keskiviikkona sain neuvoteltua itselleni Roosan maanantain hoitopäivän. Hoidan Roosaa nyt siis neljänä päivänä viikossa eli nyt myös maanantaisin. Tälläinen oli syyslomani. Paljon ihania kokemuksia ja oivallista ajanviettoa.

Toivottavasti postaus ei ollut liian pitkä. Kertokaa toki mistä piditte ja mitä voisin kertoa toisin. Toivepostauksia otan vastaan mielelläni. Hyvää syysloman loppua/alkua missä päin Suomea sitten asuttekaan. :)

Heijastimet käyttöön!

Syksy on jo pitkällä ja heijastinkausi on alkanut. Heijastimien käytöstä tulee vastaan mainoksia joka paikassa. Poliisi ja ratsupoliisi muistuttavat heijastimien tärkeydestä facebook:ssa ja muualla, eikä syyttä. Minä todella arvostan ihmisiä jotka käyttävät heijastimia itsellään ja lemmikeillään. Muut tiellä liikkujat huomaavat heijastimilla varustetut ihmiset ja eläimet(koirat, hevoset yms.) paljon kauempaa ja paremmin, kuin ilman heijastimia liikkuvat. Heijastimien käyttö edesauttaa siis kaikkien tiellä liikkujien turvallisuutta. En voi ymmärtää miksi heijastimen käyttö on joidenkin mielestä noloa. Minun mielestäni heijastimet ovat jopa hyvän näköisiä itseni ja muiden päällä. Tänä syksynä aloitin heijastimien hankinnan jo erityisen ajoissa tallin vaihdon takia. Varsinkin pienemmillä teillä joissa on mäkiä ja mutkia eikä jalkakäytävää on jalankulkijan todella vaarallista liikkua hämärällä ja pimeällä. Juuri tälläinen kuvailemani tie on 700 metrin matkani bussipysäkiltä tallille, eli melkein kilometrin matka. Siksi minun tallilaukun vakiovarusteisiin kuuluukin perinteinen heijastinliivi, jousiheijastin ja pian taskulamppu. Päivällä/iltapäivällä tallille kävellessäni en ole vielä kokenut näitä tarpeellisiksi, mutta illalla 19-21 aikaan on jo todella pimeää. Kun lähden tallilta, pistän aina heijastinliivin takkini päälle ja jousiheijastimen tien puoleiseen ranteeseen. Täten haluan ehkäistä vaarallisia tilanteita tallimatkoillani.

Olen myös itse valppaana autojen suhteen. Pyrin keskittymään kävelemiseen koko matkan vaikka välillä tuleekin katsottua puhelinta. Toinen asia, joka häiritsee havainnointikykyä, on musiikin kuuntelu. Jos kuuntelen musiikkia liikenteen seassa, on minulla aina vain toinen nappikuuloke korvassa. Näin pystyn kuulemaan edes toisella korvalla ympäristön ääniä. Paras ja turvallisin vaihtoehtohan olisi olla kuuntelematta musiikkia ollenkaan. Valitettavan usein näkee nuorisoa kulkemassa ihan omissa maailmoissaan kuulokkeet korvilla, jolloin he eivät havainnoi ympäristöään juuri ollenkaan. En tiedä kuinka monta läheltä piti -tilannetta on tämän takia jo tapahtunut, saatika kuinka monta onnettomuutta, mutta toivon että ihmiset nyt pimeän ja liukkaiden kelien aikaan kiinnittäisivät huomiota kulkemiseensa tuplasti paremmin kuin kesäaikaan.

Myöhemmin kovemmilla pakkasilla alan käyttämään ratsastustoppahaalaria. Ostosreissulla minulla oli ehdoton kriteeri, että haalarissa pitää olla hyvät heijastimet. Onneksi löysinkin sellaisen haalarin melko nopeasti. Lisäksi talviratsastussaappaissani on ulkosivuilla tarroissa heijastimet. Nehän eivät näy minnekkään haalarin lahkeiden alta, mutta ennen haalarin käyttöä niistä voi olla etua. Heijastavat hanskat eivät olleet välttämättömyys minulle muiden heijastimien lisäksi, mutta ei niistä haittaakaan ole. Aina pitää muistaa, että pukee mieluummin liikaa heijastimia kuin ei ollenkaan.

Heijastava ratsastushaalarini edestä ja takaa, sekä talviratsastushanskani.

Talviratsastussaappaissakin on heijastavia yksityiskohtia.

Haluan myös turvata eläinystäväni, siksi ostin hoitoponilleni Roosalle Hööksistä oranssin heijastinriimun. Jos minulla olisi oma hevonen pitäisin sillä talvikaudella aina ulkona heijastinriimua. Loimet pyrkisin valitsemaan niin, että niissä olisi jotain heijastavaa. Ratsastusloimi pitää ainakin maastossa olla heijastava. Samoin jalkoihin kannattaa laittaa heijastavat suojat ja/tai bootsit maastoon, sillä neljästä liikkuvasta jalasta havaitsee helposti kyseessä olevan hevosen. Koirallani Jalolla käytän aina pimeällä ja pakkasilla heijastintakkia, jotta muut huomaisivat hänet paremmin. Jalon valjaissa ja hihnassakin on heijastinnauhaa, mutta ne on jo aika kuluneita. Pitäisi ostaa uudet jossain vaiheessa. Jalo on minulle yksi rakkaimmista asioista maailmassa, en halua menettää häntä turhaan vain koska muut eivät erota koiraani pimeässä. 

Tässä ei ole vielä kovin pimeää, mutta Roosa-ponin heijastinriimu erottuu hyvin tummasta ponista.

Huolehdin omalta osaltani itseni ja muiden turvallisuudesta pimeällä, huolehdithan siis sinäkin? Käytäthän heijastinta, se voi pelastaa itsesi ja rakkaidesi hengen! :)

Valokuvauksellinen koirani

Heippa kaikki viralliset lukijat ja muutkin, jotka eksyitte blogiini. Hetki sitten kuvasin koiraani olohuoneessa saaden mielestäni aivan mahtavia kuvia. Haluankin jakaa ne tänne blogiin muidenkin iloksi. Oma suosikkini on varmaankin tuo ensimmäinen kuva, jossa Jalolla on kieli ulkona. Pidän myös silmän iskusta. Koirastani Jalosta voitte lukea lisää linkistä: Jalo-koira

Mikä kuvista on suosikkinne?

Käytiin tossa jokunen päivä sitten sänkkärillä Jalon kanssa juoksemassa ja katselemassa tähtiä. Kello oli noin 22:00, kun lähdettiin ja lähemmäs puolen yön, kun palasimme kotiin. Tarkoitus oli nähdä ja kuvata revontulia, mutta niitä ei täällä etelässä siihen aikaan näkynyt. Ja kuten kuvasta näkyy, haluan panostaa meidän molempien näkyvyyteen pimeällä. Jalolla oli heijastintakki päällään, minulla heijastinliivi ja sellainen käteen laitettava heijastinliuska, sekä taskulamppu.