Kävin eilen tutustumassa Punametsän ratsastuskoulun toimintaan ja tunteihin. Tallilla sain heti ystävällisen vastaanoton. Kaikki tervehtivät ja auttoivat minua löytämään eri asioita tallista. Punametsän talli on suht pieni noin 26 hevosen maalaistalli Pohjois-Espoossa. Vieraillessani tallilla huomasin, että siellä hoidetaan hevoset hyvin ja ne saavat olla ulkona useita tunteja päivässä. Talli saattaa olla ulkopuolisen näkökulmasta hyvinkin huonon näköinen, mutta kun porukkaan, hevosiin ja toimintaan tutustuu, huomaa, että tallilla hevosilla on kaikki hyvin ja ratsastajat ovat iloisia ja tyytyväisiä talliin.
Ratsastustunnille sain kimon new forest ruunan, Robinin. Robin tuotiin tarhasta tallin edustalla olevaan puomiin, jossa se voitiin laittaa kuntoon. Robinia oli ihana hoitaa. Näin, kun se nautti harjauksesta tosissaan. Satulointi ja suitsintakin meni ongelmitta. Ainoastaan satulavyöstä se ei oikein pitänyt. Tunnille mentiin omaan tahtiin kaartoon kentälle ja noustiin selkään, kun kello läheni viittä. Robin seisoi hyvin paikallaan. Selkään noustaan kuulemani mukaan Punametsässä aina penkiltä, joten niin minäkin nousin. Lähdin kävelemään uralle. Robin osoittautui hyvin selväpäiseksi opetusmestariksi jo heti tunnin alussa. Se kuunteli pohkeita hyvin, kun laitoin sen reippaaksi jo alusta alkaen. Sitten otimme ohjat tuntumalle, mutta ei vielä kovin lyhyiksi, vaan puolipitkiksi ja menimme pääty-ympyrälle. Yritin ratsastaa ympyrällä pohkeita läpi ja onnistuinkin aika hyvin. Otimme myös ravia. Seuraavaksi vaihdoimme suuntaa ja teimme vähän ympyrätyöskentelyä toiseenkin suuntaan. Käynnissä teimme pohkeenväistöä uran sisäpuolelta uralle. Robin meni tosi herkästi takapää edellä, joten sain olla tosi tarkkana sen kanssa. Opettaja huomautti minua myös siitä, että "roikun" sisäohjassa. Olen kuullut siitä ennenkin ja yritän korjata asiaa. Teimme pohkeenväistöä myös ravissa ja sama molempiin suuntiin. Väistöjen jälkeen nostimme laukan aina lyhyen sivun keskeltä ja laukkasimme kentän toiseen päähän. Robin nosti vahingossa kaksi kertaa väärän laukan oikeassa kierroksessa, mutta sain sen korjattua aina melkein heti. Toiseen suuntaan nousi oikea laukka joka kerta. Huomasin laukassa, että istutani on jotenkin esteistunnan tapainen, vaikka yritin istua tiiviisti satulassa. Lopuksi ravailimme tehden ympyröitä ja kiemurauria. Sitten loppukäynnit ja kaarrossa alas satulasta.
Tunnilla opetus oli tiukkaa, mutta se ei ollut ollenkaan huono asia. Sillä opettaja kertoi miten asiat on. Hän kertoi virheeni ja tunnista jäikin mieleeni parhaiten, että minun pitää oppia käyttämään ulko-ohjaa enemmän, eikä roikkua sisäohjassa. Samoin istunnastani pitää tulla tiiviimpi laukassa ja harjoitusravissa. Ratsastuskenttä on mielestäni todella tilava, vaikka toinen puoli onkin kokoajan varattuna yksityisille ratsukoille. Hevosista sen verran mitä olen nyt huomannut, niin osa on kyllä todella mukavia ja osaaviakin osaavissa käsissä. Mutta tunneilla on myös hevosia, joiden koulutus ei ole vielä opetusmestarin tasolla. Ratsuni Robin jatkoi vielä seuraavalle tunnille, joten en laittanut sitä pois tunnilta.
Tunnin jälkeen menin talliin vielä tutustumaan paikkoihin ja luin seinillä olevia lappuja. Pari ystävällistä nuorta hevostenhoitajaa näytti minulle paikkoja tallissa ja ulkona, sekä esitteli hevosia minulle. Lueskeltuani lappuja ja kyseltyäni kaikenlaista, tulin siihen tulokseen, että aion vaihtaa tälle Punametsän tallille ratsastamaan. Aloitan syksyllä ja aion kysyä myös, että saisinko alkaa hoitaa jotain hevosta parina päivänä viikossa. Tällä tallilla ratsastaminen on huomattavasti halvempaa, kuin aikaisemmissa ratsastuskouluissa joissa olen ollut. Olot ovat tietysti tallilla hieman huonommat varsinkin talvella, kun ei ole maneesia, mutta Punametsässä voi puuhailla hevosten parissa monilla muillakin tavoilla, kuin vain laittamalla kuntoon ja ratsastamalla. Toivon, että tämä tallin vaihdos edistää etenemistäni hevosten parissa.
